Kuukausittainen arkisto:helmikuu 2017

Vaara

 

 

 

Mikä kellekin,

kuoppa tai kukkula tai tasainen;

vaara, jota ei tunne ja

pelkkä vaaran tunne

 

Vaara, jota vaarassa oleva ei näe,

vaikka seisoisi sen päällä

Vaikka seisoisi päällään

 

Vaara vaanii aina

jollakin todennäköisyydellä;

niin kauan kuin vain vaanii,

asiat ovat hyvin

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/443-haaste.html

 

 

 

 

 


Sininen 2

 

 

 

He odottavat että valkoinen

muuttuisi siniseksi,

vuodattavat matelijan kyyneleitä

ja nopeuttavat muutosta

He varautuvat lyömällä lippujaan

pohjaan omistuksen merkiksi

 

Odottavat että kustannukset ja hyödyt

leikkaavat vihreän valon puolella

Kun valkoisten kenttien vaeltajat

ovat hävinneet taistelunsa,

mustan saalistus on esteistä vapaa

 

Jää savuaa syvällä jo,

palava jää sinisen sisällä

 

 

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/442-haaste.html

 

 

 


Sininen

 

 

 

Värien meri,

kiehuva ja kuohuva papupata

maailman hellalla velloo

punaista, mustaa ja oranssia

 

Käännyn sinisen puoleen,

sen herkkiin sävyihin,

surumieliseen viileyteen,

joka ei liikoja lupaile

ja pitää sen

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/442-haaste.html

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Kuuntelen hämärässä

 

 

 

Seison paikallani metsän laidassa

kuuloani terästäen, mutta turhaan

Se mitä kuulen kuuluisi muutenkin:

valtatien armoa antamaton jyrinä

(talouselämä siellä elpyy),

häkkikoiran kaipaava ulina,

jonnekin täältä pois!

(vaikka suden matkaan)

 

Helmipöllöä en kuule

 

 

 

 


Puu

 

 

 

Olla koko ikänsä saman metsän

sama puu samassa paikassa tai

 

olla puu, joka lähtee liikkeelle

 

Tulla paikkaan, jossa tunnistaa

runkoutensa minuuden, oksistonsa toiseuden

 

ulokkeina itsensä ulkopuolelle

 

Tuntea juuriensa tukevuus tuulessa,

kun ne muuttuvat aristaviksi kiinnikkeiksi

 

liikkeelle lähtiessä

 

Kuunnella maakorvin juurisilmujen rapinaa,

lehtiensä havinaa, kuihtumisen kahinaa

 

väriloistonsa jälkeen

 

 

 

 


Ei liian myöhäistä

 

 

 

Ei ole liian myöhäistä tajuta,

lyödä pirstaleiksi

vääristävää kuvastinta,

ei liian myöhäistä uskaltaa

tuntemattoman metsän läpi

ja löytää sen katveesta lähde,

juoda suusta suuhun,

katsoa silmästä silmään

 

Vaikka silloin on jo ilta,

ei ole myöhäistä palata

metsän läpi, aistia

ennen tuntemattoman ja pelottavan,

ennen epämääräisen hahmottomassa,

tunnistettavia hahmoja,

yksityiskohtien kirjoa,

joille aistit olivat tullessa sokeita

 

 

 

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/441-haaste.html

 

 

 

 

 


Hulinaa

 

 

 

 

Tällä kadulla noin tunnin päästä

voi kuulla jäteauton peruutusäänen

Kerrostaloon, sen yhteen yhteen ikkunaan,

on syttynyt valo ja aamu-uneton ukko

köpöttelee kadulle

Kaksi jänistä pinkaisee karkuun

 

Sitä katuelämän hulinaa!

 

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/440-haaste.html