voi niitä joiden toivo

on siinä että ihmiset tietäisivät!

mutta tiedon siedon raja

on ylitetty laajalla rintamalla:

tekstit ja kuvat ovat paperia

pommit uppoavat tajuntaan kuin unihiekkaan

se toivoko on heidän ja meidän yhteinen

onni onnettomuudessa että kaikki

järjestyy kunhan tieto vain saavuttaa meidät

paperi palaa ja hiekka upottaa

 
voi meitä joiden toive

on olla näkemättä kuulematta puhumatta!

niin keinottomat(ko?) olemme

mihin tekoihin olisit valmis

jos luulisit niiden olevan ainoa keino

yli aavan meren tuolle puolen

kysymys on tästä maailmasta

ei ihmisyyden toiselta puolelta

mitä maailma milloinkin

mitä minä        mieleni kalvo

joka viritettynä sen päälle      rekisteröi

valtimolla mitä maailma milloinkin       mitä minä

en siedä teräviä esineitä lähelläni

maailman reunat etääntyvät

kalvo sen mukana venyy

pieni pistokin leviää pitkäksi viilloksi

eikä maailmaa     itseänsä    voi tuntea enää siltä kohtaa

yleisö on kyllästynyt

sääliin empatiaan kärsimykseen

terävä leipäveitsi tekee

haavoja sormiin kuin leipäviipaleita

veitsi jolla voi fileerata ihmisen irti luistaan

kuin elämästä joka jäi taakse             hän seisoo

näyttämän etuosassa kun esirippu kolahtaa

alas pitkin selkää             yleisö on pettynyt

olisi pitänyt pudota päähän

entisinä aikoina

tuuliin ja niiden myötä aaltoihin

oli helppo varautua

näillä vesillä

vuodenaikojen mukaan

 
tuuli ei enää osaa päättää

suuntaansa

ennen kuin edelliset aallot ehtivät perille

ne törmäävät selkävesillä toisesta suunnasta tuleviin

iskevät epätahtisesti verkonlaskijan veneeseen

kalastaja joutuu oman verkkonsa saaliiksi

vene tuuliajolle ja draamaan taipuvaiset

puhuvat historian lehden kääntymisestä

moneenko suuntaan se voi kääntyä