Turhan takia kumpikin halusi ilahduttaa toistaan:

toiselle jäi turha, jonka hän halusi antaa pois

sille joka luuli sitä tarvitsevansa ja joka

halusi samalla ilahduttaa vastaanottamisella

turhastaan eroon pääsevää ja vaikka hän kohta

tajusi, että ei sillä ole hänellekään

käyttöä, ei hän hennonnut enää torjua tarjottua

syödä lupaustaan ettei toista harmittaisi ja

anteliaisuuden kohde koetti tasapainoilla

rehellisyyden ja kiitollisuuden kiikkulaudalla

kunnes sai migreenin, mistä tuli pätevä syy

kertoa, ettei valitettavasti voinut käyttää

tarjousta hyväkseen, niin vaihtuivat

ilahduttaminen ja kiitollisuus

jonkinkaltaisen krapulan

tunteeseen

Sokkeloisilla poluilla melkein törmäämme. Se on kuin käsky sanoa jotain. Hänellä ei ole mukana koiraa, josta juttua aloittaa. Aloitus on aina vaikeata, se on kuin häiritsisi planeetan kiertokulkua. (Planetaarinen järjestelmähän järkkyisi ja tuloksena olisi suuronnettomuus, joita maailma muutenkin on jo pullollaan.) Muutamalla rykäisyllä saan kurkkuni puhekuntoon, selviää että hän ei ole lukion oppilas; on kyllä käynyt koulunsa täällä (onko hän ollut oppilaani, olenko unohtanut?), mutta on täällä nyt vähän auttelemassa huonokuntoista isäänsä, (isä ainakin on ollut oppilaani?, ja hänen isoisänsä on luuultavasti minun sukupolveani?). Kysymyksiä jää esittämättä, toivottelemme hyvät jatkot, enkä saa tietää vastauksia kysymyksiin, jotka jäävät pelkiksi ajatuksiksi.

Viite: viikon 39 krapusanat ovat muutama, äkkijarrutus, koira.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/09/24/instagram-koirien-elm/#comments

Ajetaan pyörällä ulkoilureittiä ja metsätietä

kävellään polkua ja harjoitetaan aitajuoksijan

hidastettua jalannostotreeniä hakkuuaukon yli metsään

noustaan mäelle, sen lohkareiselle länsirinteelle

täytetään mukana oleva ämpäri marjoilla

kävellään takaisin metsikön, jalannostohakkion

ja polun kautta metsätien varteen parkkeeratun

pyörön luo, nostetaan ämpäri ohjaustankoon

poljetaan pienelle vaihteella metsätietä

ja ulkoilureittiä pyörän, ämpärin ja

polkijan kaatumista varoen

Tämä toistetaan seitsemän kertaa, jonka

tuloksena on seitsemän ämpärillistä, joista

viisi mustikkaa ja kaksi puolukkaa

Muistellaan alkukesän marjaennustetta

mustikan huonosta ja puolukan hyvästä sadosta:

todetaan ennusteen toteutumisen vaihtelun

olevan paikallisesti suurta

Hetken epäilen, olenko muuttunut kidukselliseksi

joka katselee vedenalaisen maiseman profiilia

muistan selvästi halunneeni nähdä rinteiden

elämää: riekonmarjojen ihananräikeätä punaa

uuvanamättäitä kuin saaria hiekkapintaisten

vaaleiden tievojen keskellä, jäkäläkarttoja

siirtolohkareiden kyljissä osoittamassa enemmän

aikaa kuin suuntaa Niiden näytöt nyt mustina

puu- ja pensasrajat hiilenä maassa ja ilmassa

horisontin profiili lohikäärmeen hammasrivistöä

iltapesut tekemättä, vuositarkastukset laimin-

lyötynä, tunturikoivujen ja hallamittareiden hiukkaset

suusta leijailevaa löyhkäävää usvaa

mykkyys on niin ilmeistä, että ei ole tarpeen

puhua aavistamisesta, riekon kiroilua turha

odottaa, kiirunan narinaa ylimmästä kivikosta

Tässä oudoksi muuttuneessa maastossa

paleltaa, vaikka kengänpohjat tuntuvat

sulavan, jos hetkeksikin pysähtyy

                      Ehkä jossain siemen uskaltaa versoa

                      juurta alas, sirkkalehteä ylös?

Viite: viikon 37 krapukirjoituksen haasteena tällä kertaa kuva:

Krapu on tasan sadan sanan kirjoitus. Haastetta ylläpitää: https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/09/17/oppikirjasta/#comments

Jokaisella on tämänsä, sinullakin:

                                      kaikki tämä ja taivas

Kirjoitan niin että sanat

roiskuvat silmillesi etkä näe muuta kuin

                                                  että et näe

Tanssin kengänkannat otsaasi ja heräät

keskellä yötä kauhistumaan pimeyttä, joudut

etsimään valoa taskulampullasi jalansijoille

yönsuosta, joka meitä ympäröi,

vetelänä maapallon vatsanväänteistä

Marrakeshissa

mannerlaatat tanssivat toistensa varpaille

kynsien palat lentelevät, kynnykset murtuvat

rakennukset tverkkaavat, rakennukset rapisevat

ylhältä alas raunioon tiili toisensa jälkeen

turistien tanssi vaihtuu pakokauhuksi

suussa sulava suklaa valuu leukapielissä

Rodoksella

liekit tanssivat metsäisillä kukkuloilla, lintujen

pesät palavat, kuumuus paistaa munat, polttaa karrelle

savu, pöly, sammutusletkujen höyrystyvä vesi tanssii

yli hautautuvien, pakenevien eläinten

harsosääskien tanssi kuun valossa, liekkien

loittonevassa kajossa joen päällä

Kremlissä

maailmanrauhan hataruutta hyödyntävä pyromaani

tanssittaa sormiaan hermostuneena pöytälevyä vasten

pelkää joutuvansa historian väärälle puolelle, pelkää

että se paistaa hänen naamastaan, ei uskalla kulkea siellä

missä valot on päällä, vain siellä missä on hyväksytty ajatus:

verenpaisumus meidän jälkeemme

Viite: viikon 37 krapusanat ovat tanssia, paistaa, suklaa. Krapu on, otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan kirjoitushaaste, jonka asettaa https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/09/10/jotain-olen-tehnyt-en-kaikkea/#comments

Lautahökkelin vieressä läjä

sisältä kerättyä omaisuutta

sammalta mikroaaltouunin päällä

                                                 mutta

eihän siellä ollut koskaan sähköjä!

                        ehkä jotain kaasulla sitten

                                                 ulko-ovi on lähtenyt kävelemään

sen käyttäjä vuosia jo

siistin kiven alla

Tupakeittiön kerrosala kaksi kertaa neljä metriä

yhdessä nurkassa seinillä eristetty sauna

sen erillinen ovi ulos paikallaan

tarjosi vilvoittelijalle näkymän

pusikoituvaan hiekkamonttuun

Lauteilla vanhanmallinen keittiöveitsi

jatkaa patinoitumistaan

Sukupuolta paljastamatta tai siihen mitenkään viittaamatta

neutraalia suomenkielen hän-sanaa käyttäen:

hänen virkkeensä koostuu suuresta määrästä lauseita

alkaen hänen kuulumisistaan (joista en vielä ehtinytkään kysyä)

ja näkemisistään höystettynä koko joukolla oletuksia henkilöistä

ja tulkintoja tapahtumista, kysymyksistä minulle

ilman vastaamisen mahdollistavia taukoja

joiden jälkeen hän ilmeisesti on päätynyt vastaukseen ilman

myötävaikutustani siirtyen seuraavaan aiheeseen, mikä päättyy

kännykän kellon vilkaisuun ja päivitykseen siitä miten paljon tänään

pitäisi vielä ehtiä kaikenlaista, ”mutta oli niin kiva keskustelu”

myöntelyä ei ole onneksi tarpeen tehdä, niin nopeasti hän

häviää nurkan taakse                             vast’edes vaihdan kulkureittiä

jos näen vilahduksenkaan hänen lastenkutsujen

täytekakkua muistuttavasta hatustaan samalla suoralla

Viikon 36 krapusanat ovat kuulo, lause, keskustelu. Krapu on, otsikko mukaan lukien, tasan 100 sanan kirjoitushaaste, jonka asettaa susupetal. https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/09/03/keskusteluja/#comments

Milloin on aika hekumoida

ilmaisulla ”kun minua ei ole”

onko silloin syksy, talvi, kevät vai kesä

En esitä toivomuksia,olenko

silloin vanha, sairas vai muuten väsynyt

Ovatko ne päteviä perusteluja?

Milloin on aika, että ajalla

ei ole merkitystä, ei kalenterin merkinnällä

taakse päin tai eteen päin viittavalla

Nyt kun vielä seison, luulen seisovani

tuuli kääntää muistion sivuja ja sade pesee niitä

tehdyistä töistä tyhjiksi Ja aiotuista

Näen edessä sumua, hidastan askeleitani

toivon tuulta, joka paljastaisi

millainen nyt on huomenna

                                                Ei se paljasta