Talvella lumeen tallotut polut nyt

paljastuneella nurmikolla negatiivina

hankala tasapainoilla liukkailla harjanteilla

 

Kevät on lumen ankara tuomari:

ylhäiset alennetaan, alhaiset ylennetään

eivätkä kummatkaan kestä kesään saakka

 

Polut jälkineen sulavat, haihtuvat maahan, ilmaan

jonain keväänä polun kulkija mukanaan

 

 

 

 

Ei siinä kauan kalliita lääkkeitä tuhlata, kun vanki

hiv-positiivinen, saa niitä ehdolla, että lähtee rintamalle

 

nopea kuolema terveenä parempaa kuin kituminen sellissä

 

elämä on yliarvostettua

vakuuttaa valtiomedian kansanvalistaja lohduttaessaan

poikansa menettäneitä omaisia

 

Huitelemalla pitkin maita & mantuja

voi ohessa palvella venäläistä maailmaa:

             putoamalla hotellin ikkunasta Intiassa

             putoamalla sairaalan ikkunasta

             putoamalla kalliolta kesken vaelluksen Sotshissa

             putoamalla veneestä arktisilla vesillä Vladivostokissa

             putoamalla kotinsa parvekkeelta kotietsinnän aikana

             putoamalla oppilaitoksen portaikossa kaiteen yli

 

                         ampumalla itsensä Espanjassa

                         saamalla sydänkohtauksen shamaanin luona

                         kuolemalla ”traagisesti ja odottamatta”

                         jäämällä auton alle Dagestanissa

 

”Kannattaa tarkoin harkita, missä asennossa haluaa

olla kuollessaan”, kun katselee maailmaa Stalinin pään yli

 

Viite: viikon 17 krapusanat ovat yliarvostettu, huidella, tuhlata. Kirjoitushaastetta ylläpitää susupetal. Krapu on otsikko mukaanlukien tasan sadan sanan teksti.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/04/23/ajattelemisesta/#comments

 

 

 

Maailmankuva ei näy

ennen kuin sen ympäriltä otetaan pois

kaikki mikä ei siihen kuulu

Isot pienet asiat peittävät pienet isot

eikä asioiden suhde tule koskaan näkyviin

            esimerkiksi valo, jossa Mount Everestin valloittajat kylpevät

            on keinovaloa, joka peittää taivaan tähdet

             jokainen ruumis sen rinteillä

             oli joskus äärimmäisen motivoitunut ihminen

Halusin, että en koskaan halua presidentiksi

ja olen saavuttanut tavoitteeni

Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmisille

jotta he sillä itseään rasittaisivat

 

 

 

 

”Meidän vauva” on jo ”iso tyttö”, pitkän matkaa kolmannella vuodella. Hän istuu tyytyväisenä jalaksilla varustetussa vaunussa, joka on vetovaljain kiinni edellä hiihtävässä isässä. Heijaavan liikkeen vaikutus on unettava, Nalle pysyy valveilla kainalossa ja vartioi, että kaikki on hyvin. Aluksi Tuuli ujostelee, kun edellisestä näkemisestä on kulunut aikaa, mutta kun pääsee siitä yli, puheen pulinalla ei ole loppua. Kirjojen lukeminen ja Pipsa Possun katsominen ovat mieluista tekemistä.

Viikko Kiilopäällä, tuossa hiihtoniilojen paratiisissa, sujuu nopeasti. Nuorempien on lähdettävä jo aikaisemmin työ- ja opiskeluasioidensa vuoksi. Eläkeläisenä minulla ei ole hoppua. Kulutan latuja koko rahan edestä: kaksikymmentä tuntia ja kaksisataa kilometriä.

Viite: viikon 16 krapusanat viikko, vauva, kirja. Kirjoitushaaste, jota ylläpitää susupetal. Krapu on otsikko mukaanlukien tasan sadan sanan teksti. https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/04/16/petos-viha/#comments

 

 

Moottori ulvoo korvaan

asfaltin katkoksessa nykäys tasaisin välein

epäsäännöllistä korin tärinää tien rikkonaisista kohdista

itämaan turisti kuuntelee kotimaansa musiikkia

Lumettomista neulasista aurinko kirvoittaa aerosoleja

puiden latvukset ryhdistäytyvät, pörhentelevät olemustaan

Talvi on hylännyt peltikatot, huopaisilla jatkaa viimeiseen pisaraan

Koululainen jää pysäkille suon reunaan, kai siitä jokin polku

pipoton pää heilahtaa ja reppu selässä

 

 

 

Maa on jaettu osiin kuin sika lihanleikkajan käsikirjassa väriä on

roiskittu ääneen ja valkoinen savu nousee: vanhoja tilikirjoja poltetaan

Matkalla pohjoiseen, sen niskapalaan, jätän taakseni sohjoiset tiet

niiden rokonarpiset likaiset penkat päähän tippuvat rännit

muuttolintujen viivästyvät lennot

ohi sileiden peltojen, joissa sarkaojat rytmittävät valkoista pintaa

ohi routapelkoisten pikkuteiden, lumien saartamien mökkien

sisään pudonneiden kattojen

ohi pienipuisten metsien, jotka vilistävät silmissä vailla tukin tukkia

Vasemmalle laskeva aurinko moninkertaistaa rämeiden käkkäröiden pituudet

niiden kuvitellun kuutiomäärän, joka riittää turvaamaan

kiinalaisten vessapaperin tarpeen

Matkalla pohjoiseen, sen tarunhohtoiseen luontoon

jonne käärmeet ovat pesineet

syömään kiveä ja puuta kunnes

maan lämpö polttaa suuta

Viite: viikon 14 krapuhaaste https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/04/02/hetki-ennen-luokanopettajan-hermoromahdusta/