Lumen läpi kulkenut horjahtelee

jääkokkareita laahuksena, kuusenneulasia,

niitä kuivuneita sukkien sisällä, paidan alla

jousi jokseenkin suora,

ei myönnä sitä, kieltää niin ponnekkaasti

että vähemmästäkin käy ilmeiseksi,

vaikka aurinko kysyy kelpaisiko ilmainen energia

Että istu siihen puuta vasten, pistä silmät kiinni ja ota vastaan

Äläkä saatana kaiva sitä kännykkää selfien vuoksi!

Takanasi on tapetti, et näe sitä itse,

et erotu toisille, jos et liiku

Älä ihmeessä ellet halua tapetille,

monille riittää että et erotu,

tunteminen on vaivalloista, jopa tylsää:

kuin muna jota on haudottava pitkään, ennenkuin kuoriutuu

Luulevat tapetoivat sinut liisterin kanssa, valon nopeudella

Ei edellytä näyttöä , et sotke ympyröitä

Kyllä minä suren, en sure onnettomuuttasi

siksi että joku piiskatykillä katuja lakaissut, nuoria miehiä

tarpeettomilla sotaretkillä näännyttänyt,

kompleksikimppu kruunautti salissasi itsensä keisariksi

En minä sure kohtaloasi siksi, että palo tuhosi

pyhimyksiksi julistettujen jäänteitä

Pyhempiä olivat tammipuut, rakenteesi raaka-aineet,

ylistivät metsinä paremmin Luojaansa, metsinä joissa

ihminen voi kasata mielensä jäännöksiä

Kirjoitettu on: Jumala ei asu käsin tehdyissä temppeleissä,

itsesi siellä kruunasit, ihminen

Suren taitavan käsityön kohtaloa enemmän kuin

niiden monien merkitysten, joita sinuun on liitetty

Työtä jonka tekijät keikkuivat korkeuksissa kyseenalaisin varustein

tienatakseen niukan toimeentulon perheelleen, nyt raharikas

havahtuu: rahalla voi tehdä muutakin kuin rahaa,

voi saada nimensä lahjoittajien muistolaattaan

Notre Dame, et ole minun valtiattareni,

ehkä minä olen moukka, meillä ei ole keskinäisiä

tunnesuhteita      Esi-isäni elivät esihistoriaa,

aloittelivat rautakautta, kun sinua jo rakennettiin

Euroopan historia ja kulttuuri tiivistyvät sinussa,

sekin rapistuu hyvää vauhtia,  on remontin tarpeessa

Palaa jos ei kestä kuumaa

Reunojen vellova liike kohti keskiötä

Joku sanoo elämä kantaa, minä se en ole

En ole Minäolen, olenko Eikukaan?

Keskiössä läikkyy värien toisiinsa murtuva skaala,

raivoisa häränsilmä, lempeä häränsilmä

Vuosien suolat sulavat vedeksi

Mistä on hohde, häränsilmän loiste,

prosessista itsestään, ulkopuolisesta lähteestä,

omien silmieni sopukoista, minun pitäisi jotakin,

ne istuvat pöydillä, päivystävät metsässä

valon edessä, pelotellakseen Eiketään

Hömiäinen siellä jyvälaudalla, saisko esittää muutaman kysymyksen

Miltä tuntuu kuulua uutena jäsenenä ryhmään erittäin uhanalainen?

Että ei tittelit eikä diagnoosit kiinnosta, no niinhän se, mitäpä niistä

Millaiset satonäkymät ovat naavapelloillasi, tuleeko ötökkää?

Aivan, siis pellot vähissä Sanotaanhan sitä, että ei kasva

parta pahaisille eikä naava keskekenkasvuisille puille

Entä pesäpaikat, joko on kolo katseltu?

Niin niin, kukapa sitä nyt aukon ainoaan pökkelöön

petojen näkyville ilman suojametsää

Mitäs tykkäisit, jos nostaisin kaadetun tikankoloisen

pöllin kuusen kylkeen, kelpaisiko?

Joo onhan se oma kaivama aina parempi Mutta jos ei muuta

Nappasi vielä siemenen ja suuntasi isoimman kuusen suojiin,

virtaviivaisena, kaikkiin vuodenaikoihin sopiva

tyylikäs puku päällään, sissimuonansa pariin

Ei urputtanut minulle luonnonvarojen kuluttamisesta,

vaikka hänellä jos kenellä     aihetta olisi ollutkin

Ehkä tapaamme loppusyksyn pakkasilla

Yössä juoksee domestikoitu eläin,

eksynyt, en nouse etsimään

Kuinka syvällä sen geeneissä on

mahdollisuus selviytyä luonnossa

Olen epäempaattinen, sovinisti, mitä muuta,

enkä osaa surra itseäni edes hengiltä

Glitterini ajalehtivat sateen

ja tuulen mukana kohti merta

Paniikki iskee rantakadun varjoissa,

välissä meri, jonka takaa tulimme

Silmieni sini tummui, haalistui, jos jotain jäljellä,

älä kerro minulle, en halua kuulla

Se mitä on,

on kovin sekavasti ja paljoa

Haaveiletko elämästä järjestyksessä:

robotti voi noutaa mitä haluat pelkän koodin perusteella,

                      silmälaseista jotka suodattavat näkemäsi

säröttömäksi, toisin kuin avoimet silmät

Värillisten lasien, mekaanisen tarkkuuden vaihtoehto

piilossa asioiden takana

Kuin runollinen likiarvo