Tuhansien vuosien takainen, muista jäistä jälkeen jäänyt jää

nyt kuoppa täynnä lunta harjun päällä

Kuka senkin näki, näkemättä paikan päällä,

silmäkuopallaanko, josta silmä suli?

Öisin taivaan ja lumen hajavalo kerääntyy ikkunaan,

kurkistaa tuvan mustempaa yötä

Jos keskityn Jupiteriin, se alkaa huojumaan

Seulaset ovat kuukellossa lounasajan kohdalla,

kiihdyttimessä törmäytän toivomuksiani tähdenlennoiksi

Kaukana metsän himmerrys, kangastus katseesta

Neulaset hipovat poskeasi, sormi pyyhkäisee kosteutta,

Opit erottamaan usvan savusta, lentokoneet linnuista,

läikähdykset honganpunaisissa latvoissa

Lumi osaa suojautua pakkaselta,

linnut osaavat lumen, minun varpaani pelkäävät:

ulkona jäätyisi kärpänenkin, kahvi pannuun,

mies hankeen, kahvi miehen mahassa

Tuli pesässään hulmuaa, hormissa humisee

Kärpänen, hirren raosta herännyt, selvittelee siipiensä laskoksia

Jää ja huurre vetistelevät ikkunalaudalle,

lasi ja siivet alkavat näkyä läpi

Lätäkön keskellä ylivuotinen tositulinen Auran sinappi,

vääntynyt majakka  Ruudun läpi näkyy tähystystorni

Joku sinne kiipeää, tuntee korkeuden

Kaipaako muuta, ketään?

Entä kärpänen?

Tutkii maalikerrosten hilseilleitä väriläiskiä

kuin maastokarttaa

Kaikki päivät virta kulkee, ja valoisat yöt
Ihmiset ylittävät sen, tuskin huomaavat,
matkalla pohjoiseen, matkalla etelään,
tuskin näkevät ohi päänsä valokeilan

Yöt, pimeät mustat yöt, virta
näkee tähdet läpi jääkannen,
läpi luonnon ja ihmisen historian
se kuljettaa kaiken ja kaikki lippua kysymättä
jotka sen kyytiin uskaltavat, joutuvat:

epätoivoisen haudankaivajan,
omin päin vesille soutaneen veneen,
onnenonkijan, pohjan tonkijan,
elämisen tähteet, romanssien ruostetta,
ja ratakiskojen, sillan yli johtavien,

isoille vesille mieliviä intomieliä,
joille joki on vain väylä eteen päin,
eivät kuule sen hyräilyä, sen hiljaisuuutta
eivät näe rannan ja taivaan heijastuksia

Joki ei moiti, se tietää, tulee aika,
jolloin menijät palaavat vastavirtaan hitaasti,
aistivat tuon kaiken, jolle kerran olivat
sokeita ja kuuroja

Epäilyksen pöly hakeutuu

kirkkaiden hetkien pintaan, se on peräisin sieltä missä

vihreä ruoho maalataan kauhtuneen värisellä lateksilla

ja yönmusta ruiskutetaan harmaaksi,

sieltä missä kirjopyykki pestään

90-asteisena yhdessä lakanoiden kanssa

ja katse on salalokerossa taulun takana

Huoneeseen tulevilta tukka ajellaan, tilalle lasketaan sädekehä

Lähdön hetkellä se kiskaistaan kaulaan,

kiristetään kuristavaksi pannaksi

Takapihalla odottaa teline, jota kutsutaan Huumorinkukaksi

Siinä on koukku, jossa sädekehän kestävyyttä testataan

Alut ovat tärkeitä, jos olet

juuttunut suohon, aloita metsän reunasta

Ei minun neuvojani kannata kuunnella,

kerrankin jouduin metsänpeittoon,

olen siellä vieläkin

Nuotiolla suorittelen tulityökorttia

Eräänä päivänä uin lammen yli,

vesi oli kauhean märkää