Kuukausittainen arkisto:helmikuu 2018

Pookivaara

 

 

 

Tuhansien vuosien takainen, muista jäistä jälkeen jäänyt jää

nyt kuoppa täynnä lunta harjun päällä

 

Kuka senkin näki, näkemättä paikan päällä,

silmäkuopallaanko, josta silmä suli?

 

Öisin taivaan ja lumen hajavalo kerääntyy ikkunaan,

kurkistaa tuvan mustempaa yötä

 

Jos keskityn Jupiteriin, se alkaa huojumaan

Seulaset ovat kuukellossa lounasajan kohdalla,

kiihdyttimessä törmäytän toivomuksiani tähdenlennoiksi

 

Kaukana metsän himmerrys, kangastus katseesta

Neulaset hipovat poskeasi, sormi pyyhkäisee kosteutta,

Opit erottamaan usvan savusta, lentokoneet linnuista,

läikähdykset honganpunaisissa latvoissa

 

Lumi osaa suojautua pakkaselta,

linnut osaavat lumen, minun varpaani pelkäävät:

ulkona jäätyisi kärpänenkin, kahvi pannuun,

mies hankeen, kahvi miehen mahassa

 

Tuli pesässään hulmuaa, hormissa humisee

Kärpänen, hirren raosta herännyt, selvittelee siipiensä laskoksia

 

Jää ja huurre vetistelevät ikkunalaudalle,

lasi ja siivet alkavat näkyä läpi

 

Lätäkön keskellä ylivuotinen tositulinen Auran sinappi,

vääntynyt majakka  Ruudun läpi näkyy tähystystorni

 

Joku sinne kiipeää, tuntee korkeuden

Kaipaako muuta, ketään?

 

Entä kärpänen?

Tutkii maalikerrosten hilseilleitä väriläiskiä

kuin maastokarttaa

 

 

 

 

 

Mainokset

Joki

 

 

 

Kaikki päivät virta kulkee, ja valoisat yöt
Ihmiset ylittävät sen, tuskin huomaavat,
matkalla pohjoiseen, matkalla etelään,
tuskin näkevät ohi päänsä valokeilan

Yöt, pimeät mustat yöt, virta
näkee tähdet läpi jääkannen,
läpi luonnon ja ihmisen historian
se kuljettaa kaiken ja kaikki lippua kysymättä
jotka sen kyytiin uskaltavat, joutuvat:

epätoivoisen haudankaivajan,
omin päin vesille soutaneen veneen,
onnenonkijan, pohjan tonkijan,
elämisen tähteet, romanssien ruostetta,
ja ratakiskojen, sillan yli johtavien,

isoille vesille mieliviä intomieliä,
joille joki on vain väylä eteen päin,
eivät kuule sen hyräilyä, sen hiljaisuuutta
eivät näe rannan ja taivaan heijastuksia

Joki ei moiti, se tietää, tulee aika,
jolloin menijät palaavat vastavirtaan hitaasti,
aistivat tuon kaiken, jolle kerran olivat
sokeita ja kuuroja

 

 

 


Jantelandiaa

 

 

 

Epäilyksen pöly hakeutuu

kirkkaiden hetkien pintaan, se on peräisin sieltä missä

vihreä ruoho maalataan kauhtuneen värisellä lateksilla

ja yönmusta ruiskutetaan harmaaksi,

sieltä missä kirjopyykki pestään

90-asteisena yhdessä lakanoiden kanssa

ja katse on salalokerossa taulun takana

 

Huoneeseen tulevilta tukka ajellaan, tilalle lasketaan sädekehä

Lähdön hetkellä se kiskaistaan kaulaan,

kiristetään kuristavaksi pannaksi

 

Takapihalla odottaa teline, jota kutsutaan Huumorinkukaksi

Siinä on koukku, jossa sädekehän kestävyyttä testataan

 

 

 


Alut

 

 

 

Alut ovat tärkeitä, jos olet

juuttunut suohon, aloita metsän reunasta

Ei minun neuvojani kannata kuunnella,

kerrankin jouduin metsänpeittoon,

olen siellä vieläkin

Nuotiolla suorittelen tulityökorttia

 

Eräänä päivänä uin lammen yli,

vesi oli kauhean märkää