Kasaan roskat talveni routaisimpaan kohtaan,

ota luuppisi ja fokusoi aurinkosi niihin

kunnes savu nousee

vaappuen korkeaan päivään,

roudan viimeiset sähinät tulen alla

Ruohon hidas viherrys,

maan päänahka kutiaa

Sinä kihelmöit minussa

Hyvä ihminen, voit luottaa minuun:

en aiheuta järkytyksiä, en sydämentykytyksiä

Minun suuret ajatukseni

eivät niin suuria etteikö joku suurempia,

pienet eivät niin pieniä

etteikö joku niitä pienisi

Havaintojeni originellius on

aivotoiminnan häiriötä, olettaen

että maailma on normaali,

mitä sen on ehdottomasti oltava

eivätkä tunteeni jaksa koluta

edes normaalin mitään äärilaitaa

En ole merkityttänyt mahdollisia totuuksiani

kaupparekisteriin, en lain huutanut

tai lohkonut niitä omistukseeni

Hyvä ihminen, sulkeudun suosioosi!

Valkolakit ovat juhlineet komeroiden hyllyillä

viisikymmentä vuotta, juhlineet pintansa kirroosinkeltaisiksi

Aloittivat sen maailman hulluna vuonna, yhtenä niistä monista:

mustien kingi murhattiin Memphisissä, My Laissa napalmia niskaan

telaketjut tankkasivat Prahan katuja, nuoriso mellakoi Pariisissa

aatteen paloa siellä ja alhaista mieltä täällä

Viisikymmentä vuotta, mikä ajan hitunen,

täynnä päivien kvanttihiukkasia ja miten se näkyy

naamasta, riippumatta peiliin katsomisen paikasta!

Mitä minä sille vastaan, kun se sitä kuitenkin kysyy:

Kadunko?    Kaikkea     Enkä mitään

Tunnustan, olen syyllistynyt elämään    Ja elämättömyyteen

Erityisesti kaikkeen siltä väliltä

Tuulee, koska puut heiluvat. Saunan lauteilla koivun oksista tulee kuumaa,

ulkona koivun huojunta viilentää ilmaa, pöllyttää hiekkaa silmiin.

Puiden latvat piirtelevät taivaalle eläimiä. Jos eivät ole tyytyväisiä tuloksiinsa,

pyyhkivät pois ja piirtävät uusiksi. Latvat maalaavat valoisia kumpuja,

joilla villavat lampaat laiduntavat.

Taivaanrannalla on tarha, johon puunlatvat ohjailevat karjan.

Siellä Jumala pitää niiden kanssa kokousta, jossa päätetään jatketaanko

poutaa vai tehdäänkö sadetta. Silloin eläimet menevät katoksen suojiin

ja me päästään tekemään lammikoista puroja alamäkeen.

Paisukarvejäkälä ja jotain tummanvihreää

läikittävät runkoja, niiden oksia, joista haarautuu

oksia, joista haarautuu oksia

Ne sirpaloivat kirkkaan taustansa,

kuin säpäleiksi maahan isketty peili,

taivaan palasia heijastaen

Tuulen ja lintujen irrottama

roska halaa aurinkoa,

pälvet puiden juurille

Sen ihminen torjuu,

puunattuna heijastaa takaisin,

talvi jatkuu

En ollut tabula rasa,

taulu oli valkoinen ja liitu sen reunalla

Mustaa laatikkoani en osaa vielä lukea

Kirjaimet jo tunnistan

Laajeneminen seis, perääntykää alueelle, jossa harkitaan! Mitä oikein

on tekeillä, mikä tässä on olennaista? Täällä ammutaan selvästi

väärään tauluun, kierretään loputonta sakkorinkiä, veikataan hevosta,

joka ei jaksa maaliin asti. Kuin kuivatettaisiin edelleen soita, joista ei koskaan

korjattu puuta. Porataan alas, ammutaan ylös, hävitetään elävää,

jota ei tunneta, ei ehditä tuntemaan. Matkustetaan hakkeroidussa,

robottiohjatussa kulkuneuvossa, jonka koordinaatit ovat arvoitus.

Ollaan niin minuja, että ei olla minkään kanssa sinuja.

Hänestä kasvoi kunnon ihminen, eikä se ollut kenenkään syy.

Sodan lait vain suosivat pieneen tilaan mahtuvaa. Rintamalta palasi ilmapalloja, jotka nousivat yksinäiseen korkeuteen ja laajenivat vaarallisesti ilmakehän harventuessa. Mitä ne lapsen kasvamisesta saattoivat ymmärtää, tilasta joka siihen tarvitaan. Kasarmilta korsuun, korsusta juoksuhautaan, joukkosidontapaikalle. Hautaan jossa ei juosta.

Kun saavuin vihdoin paikalle, kaikki kusitolpat oli jo varattu. Oli opeteltava sisäsiistiksi heti alkuunsa.

Olen huomannut, että käytettävissä on tietty kuutiomäärä tilaa. On valittava miten haluaa jakaa sen pinta-alan ja korkeuden kesken. Jos hyväksyy kumaran kävelyasennon, on tilaa kulkea, jos haluaa hyppiä ja kurkottaa korkealle, katsella sitäkin korkeammalle, on tyytyminen vähempään.

Montako ihmistä siedän näköetäisyydellä, millaista ilmaliikennettä? Suosinko alavaa, jossa on hyvin happea ja väkeä vai korkeata, jossa molempia on vähemmän? Kysytäänkö minulta todellakin? On harkittava tarkkaan, jos kerran kysytään. Tilaministeriöstä on tulossa näinä päivinä tiedustelu. Tämä ei ole pila, jotkut ovat jo saaneet sellaisen.