Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2013

Ne ovat täällä taas

 

appelsiinit tummuvat puissa

putoavat maahan ja tallotaan

oranssi veri purskahtelee

rauta-anturoiden alla

 

ne ovat täällä taas

 

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/01/31/272-haaste/

 

 

 

Mainokset

Syyria

sadetta mutaa kylmää

pommeja

naiset ja tytöt paossa luolassa

miehet ja pojat vankina tai tapettu

mattoja maapohjalla hytinää villavaatteissa

kaminan savua silmissä

 

pommeja riittää vaikka leipä loppuu

niiden kurssi voi aina hyvin

ja on varma sijoitus

 

viipyvät kevät ja pääskyt


Maailman menoa 2

oliko muunlaista

turmeltumattomuutta

kuin barbaarien raivokkuus

kavioiden ja tuulen nostattama pölyinen vana

ja askeettinen kieltäymys kaikesta mikä hidasti sen etenemistä

oliko sivilisaatioilla muuta annettavaa kuin

onnen seuralainen velttous

(jälkipolvet uskoivat kivitettyihin profeettoihinsa

ja nimesivät sillä sanalla

tuhkaa tukassaan)

kuvitelma että näin voisi jatkua

polvesta polveen vielä kun

pölypilvi lähestyi

heidän kurkkujaan kuivattamaan

 

missä kulki tai kulkee

vedejakaja

jossa uudet tavoitteet

eivät elähdytä ja saavutukset paalutetaan

sisäpiirin suojaksi

sukupolvesta toiseen jopa kolmanteen:

meidän jälkeemme vedenpaisumus

syökäämme ja juokaamme

& muutakin kylttyyriä myös

 

rauhanajat ohikiitäviä välähdyksiä

tähdenlentoja historian taivaalla

lupauksia jostakin joka olisi mahdollista

kuin jos ja jos ja jos

 


Mato matkamies maan

Sanoita menneisyytesi

                          epärytminen sävellys kuin ontuva

ja tulevaisuutesi eriksson

 

piirrä kartta mielesi louhikkoisesta maastosta

                         tummat lammet sulle loistaa ja rakkarannat rakkaat

sillä suunnistat kaikki päiväsi sinulle annetut

 

luo kuvia ihmisistä kuva ihmisestä kuva ihmisistä kuvia ihmisestä

                          jokainen on taulunarvoinen

näverrä sapluuna ja väriä täyteen

 

tee teoria jumalista tai Jumalasta

                          jotakin pitää olla mikä ei varmasti täsmää

sinä vaivainen mato maan kosiomatkallaan

 

näin taaperra ristiin rastiin toivo osuvasi

                          pimeänpiilosilla pitkospuille

joita kontata kovalle maalle


Kirjasto

kirjain kirjaimisto kirja

Kirjasto

lumihiutaleesta lumivyöryksi kasvanut

tiedon taidon ja taiteen tallennettu tulva

ei kysy hintaa ovet ammollaan

kuin suu auki hauki laulaa puussa

kaikki kirjoitetut ihmeet

niin hämmästyttävät

 

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/01/24/271-haaste/


Lähellä on kaukana

runoilijat matkaavat kaukaisiin maihin

räjäyttämään

tajuntansa eksotiikalla

 

kaihoisat näkymät iltahelteisillä

valohiipuisilla terasseilla

etäisten slummien tumma haju

kirjautuvat lehtiöön hotellissa

jolla siedettävä määrä tähtiä

 

hei minä täällä vikisen

mies Pihtiputaalta paikasta

josta Tokion Pekkakin

olisi ollut innoissaan

 

(viite: http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/suuri-suomen-ystava-tokion-pekka-on-kuollut/2002/06/118175 )

 

 

 


Jonka juurella asunto

tänne tumman korpikuusen alle

jossa lumi kelpaa

                              lämpöeristeeksi

saapuu auringonmailta uutisia

Grimmin julmia satuja verisaaveineen

 

niin lyhyt ajan historia

jonka katveessa lymyävät

                               kauheudet

kuin kulman takana

pienessä kylässä

 

nyt valosta kepeä mieleni

auringon lumoissa

                               kimmellys

huurteisen kuusen oksilla

lumen vaimentavalla pinnalla


Se mikä on

joskus vain on

että se mikä on

vaikka ei ole sitä mitä pitäisi olla

on harvinaisen hyvin sitä

mitä sillä hetkellä

on hyvä olla


Sanojen takaa

Tavatessaan ihmiset syytävät

sanoja toistensa päälle kuin viljelijä

siemeniä sinkoilevat kuin jättibalsami

siinä toivossa että jokin niistä

itäisi ja kaikki tämä molemmin puolin

niin että ilma on täynnä

toisiinsa törmääviä ja putoavia

pääsemättä perille

 

Vähän on henkilöitä jotka malttavat

eivät ryhdy esittämään tarmokkaita

tule toistensa päälle tutustumisrituaalein

sanapää edellä

malttavat kuin sydämelliset koirat

heiluttaa häntää aistia sanojen takaa

sen mitä kuuluu

sillä sanat kertovat aina saman että hyvää

vaikka henki olisi juuri lähdössä


Uho

vuosien tuhka päälläni

sen kätköissä kuumuus

valmiina tuleksi varokaa vain

kaikki risumajat

jotka olette päälleni rakentuneet

kun tuuli nousee


Pakkasella liukkaasta

ilma on niin kuivaa

ja lumen kitka hirmuinen

suksi ei luista

natisee kuin heikot liitokset

kengän alla narisee

aivo huutaa kalaöljyä

 

liukas ei ole suomalainen sana

se etuilee viimeksi helmikuussa ja nyt jo taas

Suomessa ei etuilla jonossa

ei taksikopilla ei nakkikioskilla

tai tulee turpiin

liian liukkaille nyrkkikitkaa

 

viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/4414912/270-haaste/

 


Maailman menoa

voi Eurooppa ei sinulta vaurautta puuttunut

palvomasi jumalat vain hylkäsivät sinut

kyllästyivät mukavuuksiisi

vaihtoivat asuinsijaa

*

hovirunoilija ylisti suu

täytettiin helmillä

ivailijan suu tukittiin

myös helmillä

sieltä kuului shössötyshtä

hampaattomalta

*

valtiot ja dynastiat

tulevat ja menevät

myös mantereet ja meret

pysyvää vain näkymätön

valtakunta valtaa vailla

eikä historia osaa sanoa

mitä jääkään jäljelle

jos vallanhimo ja juonittelu

motiivien joukosta

joskus katoavat

 


Yövieraita

Anna-äitillä oli hyvä kuulo. Se piti peräkammarin ovea auki ja kuunteli mitä keittiössä ja olohuoneessa puhuttiin. Kun puhujat eivät edes muistaneet hänen olemistaan, hän sieltä näkymättömistä heitti asiaan liittyvän kommentin keskelle puhetta. Sanoin joskus, että olisi hyvä, jos eläisin yhtä vanhaksi kuin äiti. Mutta nyt olen jo vähän ohikin.

Minunkin kuulo on hyvä. Välillä tuntuu, että liiankin hyvä. Aamuyöstä alkaa rafiikki. Ensin soi ovikello, mutta eihän siellä ketään näy. Pitää silti käydä katsomassa kaiken varalta. Pitää varoa ettei nouse liian nopeasti, kun huimaus on muutaman kerran heittänyt nurin. Onneksi ei ole pahemmin käynyt kuin mustelmia vaan.

Palaan pitkälleni ja kuulen sitten liikkumisen ääniä huoneissa. Kysyn, mutta kukaan ei vastaa, sen olen jo oppinut. Mutta kysyn silti kaiken varalta. Tämän huoneiston entiset asukkaat menivät siihen taloon, jossa minä ennen asuin. Mikäs tässä jos olisi Vilho vielä kaverina. Miksi sen piti kuolla jo niin aikaisin. Sehän oli onnellisinta aikaa, kun oltiin kumpikin eläkkeellä ja lapset jo omillaan. Olihan niitä murheita jo ehtinyt ollakin.

Kummallista se on tuo aamuyön liikenne tässä huoneistossa. Joitakin ääniä välillä tunnistan, kuka on sanoja. Joskus ovi kolahtaa niin kuin Vilho olisi lähtenyt töihin. Ja silloin tulee mieleen, että voi voi, enhän minä ehtinyt sille eväitäkään vielä laittaa.


Sukuvika

Suomea vanhempi nainen

sauva oikeassa kädessä

vasen käsikynkässä

kierrämme korttelia

puhelee että jos näitä

elonpäiviä annetaan

niin kyllähän minä

seuraan vaikka teidän elämää

 

ja sehän siinä ongelma onkin

kun siitä voi mielensä pahoittaa

se elämä ei niin jumalista

että sinulle mieleen

jos edes ihmisiksi

 

seuraavana aamuna jo

puoli-itkun kanssa että voi

kun tämä elämä on huonoa

ja kun osaisi edes itkeä oikein

 

lohdutan että

sukuvikahan se

kun itku ei luista


Hyvää päivää säilän vartta

 

XXX

XXX

miekalla useimmat pysyvät loitolla

oudomman vastaantulijan kanssa

kevyesti vain kopsautetaan

tuttujen kesken voi otella

näyttävästi kumpikin tietää

mihin seuraava heilautus suuntautuu

kumpikin tietää että toinen on valmiina

lopuksi kevyt kumarrus ja ottelijat jatkavat tahoilleen

niin elämä menee hyvin käyttäytyvien kylässä

joku outo

jurottaja

joskus tekee

poikkeuksen

painaa ohi

säilättä

kaulukset

pystyssä

mikä lie

piruparka

kun ei kel

paa niin

ollakseen

kai tai

pelku

ri vain

 


Aika

pitkät karheat varjot hivelevät   .   pintaani

kutittelevat jos  ;   vaikka provosoidun

huitomaan käsin ,  potkimaan jaloin

niihin .   heti tarttuisivat

mukaanan ;veisivät

 

niin kauan kuin kujalla valon ,  kapeikkoja

tummat .  lonkerot saavat odottaa

niille aika ;  on olematon

minulle kas arvokas arvokas arvokas

 


Oleskelijat

Olen reippailuyhteiskunnan aktiivinen jäsen

salkku kainalossa sukset olalla

reppu selässä lippu taskussa

olohuoneeni olen muuttanut

lähi- ja kaukoasioiden johtokeskukseksi

ja askarteluhuoneeksi

 

Epäilen että naapurissa oleskelee

viidettä kolonnaa Turmeliuksen joukkuetta

ikkunassa roikkuu pelipaita numero 13

verhossa tummia lampaita

onkohan niillä oleskelulupaa

 

viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/4414910/26-haaste/


Kaita

itsestäänselvyys on kaita ja teoreettinen

viittatie

lumisella

aavalla

askel

                     sivuun

ja olet

jossakin

mitä et käsitä


Utuinen näkemys

Kaikki koke

mukset tieto ja näke

mykset ovat pyörivä möyk

ky epäsymmetrinen epäkes

                                          koinen

sen silhuetti ja sisältö vaihtavat

olomuotoa kuin vesi ja

höyry ja jää Utuiset hah

mot ulapalla

 


Sirpaleita (17)

Kuu ja kylmyys kasvavat

valo ottaa vauhtia kuun sirpiltä

ennen pimeyden taitekohtaa

maan sisällä pimeät ja lämpimät pesät

niiden maalämpötuhinat

*

Turhaan kuu

yrittää tavoitella

puiden varjoja hangen pinnalta

ovelia piilijöitä jotka karkaavat sen kynsiltä

Taivaanrannan

eteläinen rantu valostuu

jahti lakkaa

*

Kinoksiin kiinnittymätön

kulkurilumi seilaa tien poikki

virtaa yli pengerrysten löytää rauhan

syvällä metsässä