En ole täällä paikallinen, pällistelen salaa silmänurkistani,

olen ehdottanut mielentilakseni paikalliseksi olettamaani

Värähtämättömyyttä

*

Metsän ja rakennusten kiertoaika, pyy lopun edellä

Punaposkilasten kiinteistöinvestoinnit risumajoihin,

nopeat voitot kotiutuvat turvaan ennen romahdusta

*

En ota kantaa kivitaloihin(ne?), oletteko hankkineet ystäviä

väärällä mammonalla, saaneet heiltä ikuisen asumisluvan, ei kuulu minulle

Etsin mielikuvien kerrostumista fossiloituneita ilmaisuja,

vuosien vesi himmentää niitä, pitää pölyn loitolla

Mitä muuta olen

kuin valkosipulin kynsi?

Toiselle aromaattinen elämys,

toiselle ällöttävä lemu

Syksyllä istutettava, hyvin talvehtiva

Märältä tuoksuva kivi, jonka kylkeä

ahven kiertää ja näykkii?

Sisäveden laimea, suolaton haju

mereltä reputetun hätävara?

Kompromissien murtovesi,

johon joet laskevat ja valaat eksyvät?

enkä tiedä maailman rakentuvan siten,

että sitä ei voi purkaa

Ainoastaan räjäyttää

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/10/470-haaste.html

Märkähattu karjapaimen pakeni päissään

härkää haassa, härkä särpi märän särästä

Jäällä jäärä jäi jyrän alle:

märkä läntti kuivan veden päällä

Juokse sinä orhi

kun perässä on karhi

ja pelto on tulvinut tielle

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/10/470-haaste.html

Tuuli riisuu puita, pukee maata

Maa ujostelee uutta asuaan,

sävyttää ja pilkuttaa sitä näkymättömiin

Maan ajatukset eivät ole tuulen,

puiden jo keväässä

Tämä on pitkä maa, paljon on kierrettävä

ettei hukkuisi, ettei törmäisi puuhun,

että kohtaisi matkallaan toisen ihmisen

Kapea maa tämä on, toisen ohittaminen

voi silpaista pompasta napit

Hyvä maa, vahva maa:

Jumala on linna ja Linna on jumala

Hyvä täällä on pitkän, ei pää kolise kuhmuille

Karjalan honkiin, mitä tykkitulelta säästyi

on jauhettu alapään pehmoksi,

hyvä täällä on lyhyen: pensaita riittää

piilottaa molemmat päänsä

Pitkä ja laiha maa tämä on, mustat listat

ovat pitkiä ja valkoiset tummuvat sitä mukaa

kun niihin nimiä kirjoitetaan

Jano ja nälkä täällä on aina seuranamme,

on vara juoda ja syödä itsensä hengiltä

Sata vuotta sitten vaari teki sivustavedettävän

männyistä, joiden nilaa oli revitty petuksi

Vieläkin voi vanhassa metsässä tavata puita,

joiden kuorettomissa syvennyksissä

on soikeita järsimäjälkiä

Tiedän että tiedän:

tämä on paras maa mitä tiedän,

tänne ah tänne toivon

Tuhkanikin