Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2022

Talviloma *)

 



Entinen talonmies, nykyinen postimies, ennen Pikkarainen, nyt Hikkarainen

toimipaikka Lahti, sai talvilomaa kokonaisen viikon, ihan omaa

Hän heti aamausta alkoi jahti Vesijärvellä (tuolla järvien nimistä luovimmalla)

pilkkireppu täynnä vimpainta ja vekotinta kuten kaira ja reppu, josta sai jakkaran



Toimipaikka Lahti, sai talvilomaa kokonaisen viikon, ihan omaa

heti kun muutaman reiän väänsi, ja otti ensimmäisen naukun, saalis antoi odottaa

pilkkireppu täynnä vimpainta ja vekotinta kuten kaira ja reppu, josta sai jakkaran

otti toisen paukun ja kolmannenkin



Heti kun muutaman reiän väänsi, ja otti ensimmäisen naukun, saalis antoi odottaa

Tuli tuisku ja pimeni taivas, oli aamuun mennessä ohi elon vaivas, entinen talonmies

otti toisen paukun ja kolmannenkin

sittemmin postimies           Vain pilkki sojotti lumen alta



Tuli tuisku ja pimeni taivas, oli aamuun mennessä ohi elon vaivas, entinen talonmies

Hän heti aamusta alkoi jahti Vesijärvellä (tuolla järvien nimistä luovimmalla)

sittemmin postimies           Vain pilkki sojotti lumen alta

Entinen talonmies, nykyinen postimies, ennen Pikkarainen, nyt Hikkarainen



*) muotoa pantoum: https://fi.frwiki.wiki/wiki/Pantoum



 


Vieraalla maalla

 



Nuori mies kävelee vieraan maan suurkaupungissa . Muutama päivä sitten hän vielä käveli kotimaansa pikkukylän raittia. Jalkakäytävällä kulkee sadottain ihmisiä, lukituin ilmein tai tummenetut lasit kasvoilla. Hän yrittää katsoa tarkasti vastaantulevia kuin tarkistaakseen onko joukossa joku tuttu. Yhä jatkuva kasvojen virta alkaa lopulta väsyttää, hän antaa periksi ja sulautuu kasvottomaan liikkeen virtaan, jossa vastakkaiset norot kohtaavat törmäämättä toisiinsa, mikä hämmästyttää häntä. Askelten myötä kotikylä tuntuu etääntyvän yhä kauemmaksi, olotila muuttuu oudoksi: kuin olisi loputtoman liikkeen elementti, vailla menneisyyttä tai tulevaisuutta, itsekin vailla kasvoja. Juuri nyt se tuntuu hänestä hyvältä. Hän kokee tehneensä oikein lähtiessään, jättäessään taakseen pienet ympyrät.



(Viite: viikon 3 krapusanat jalkakäytävä, outo, sulautua

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/16/aamut/#comments )

 

 

 


Silkkiä, purppuraa

 



sudensilmät ja kuunsirpit loistavat pimenevässä illassa

lumoutuvat toisistaan, purppuraa laseissa

lasin takana sade vihmoo mustaa asfalttia

lasin takana sade vihmoo mustaa

lasin takana sade vihmoo

lasin takana sade

                                                lasin takana

                                                kauan sitten menneiden kesien

                                                vanamopolut vuosien kerrosten

                                                tummien aikojen alta tuoksuvat



sudensilmät ja kuunsirpit lumoutuvat purppuraa laseissa

lasin takana kaistale laskevan auringon purppuraa, tuolilla

silmien sirpeissä ja manteleissa valot syttyvät silkkiin

 

                                                iho silkkinen, jäsenet

                                                silkkiset, rakastelevat

                                                vuosien lustot värähtelevät

                                                yönkuningattaren lehdykät

                                                hengityksen hiilestä kasvavat

                                                hengityksen tahtiin     aukeava kukka

 

hiili tiivistyy timantiksi, illan rusko on

purppuraa, purppuraa lasin pohjalla

lasin takana himertyvää punajuovaa

yön raukeus peittää, raukeus verhoaa silkin



(Viite: viikon 2 krapusanat rakastella, silkkinen, tuoli

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/09/mit-naiset-ajattelevat/#comments)

 

 

 







 


Historian matkamuistoja

 



Lojun sängyllä, kuuluttaja luettelee veisattavat virret

säkeistön tarkkuudella, luen että universumi ehkä

laajenee valonnopeutta suuremmalla vauhdilla

että suomettumisen historialla on syvät juuret ja



pappi julistaa synninpäästön ennenkuin ehdin katua suomettumista

vastaan sain rokotuksen isän ja setien

sotakokemuksista ja Arvo ”Poika” Tuomisen kirjoista

Olisiko immuniteettini kestänyt viruksen hyökkäyksen



jos olisin toiminut politiikassa, rituaalit ja liturgiat

suojelevat että emme huomaisi, että emme ymmärrä

maailman muuttuvan näkymättömästi nopeammin

ja nopeammin, toisin kuin ihminen siinä kyydissä



                                       syli täynnä historian matkamuistoja

 

 

 






Välipäivä

 

Halkaistiin loppuja pistaasipähkinöitä

lämmitettiin karjalanpiirakat paistinpannulla

Naposteltiin joulun jämiä ja pelattiin uunoa

kahdestaan voitettiin vuoronperään

 

Oli niin tylsää, että alettiin nauraan