Pariin polveen suku ei ole ollut joukkue

joka pelaaa samaa kiekkoa, etsii lätkälle reittiä samaan maaliin

jokaisella oma kiekko oma maila oma maali, niin kai pitääkin

Oliko ennen sotia onnen alkukoti, jonka sota räjäytti hajalle?

                           Kuvassa juureva isoisä, kasvoilla tutkimaton ilme

                           hänen nikkaroimassa sängyssään nukuin sikeitä

                           viime yönäkin käden ulottuvilla valokuva isästä

                           jossakin Karjalan korvessa, sotilasasussa hymyillen

Pirstoutuminen jatkui seuraavassa polvessa samaa tahtia

kosketus yhteisiin lähtökohtiin ohentui olemattomiin

kaikki rakentui sen varaan että kukin pärjää omillaan

on pärjännytkin pieninä populaatioina

                             paremmin tai huonommin vaikka suojametsiköt

                             niin pirstaleina että yhteydenpito

                             hakatun ja poltetun maan läpi on käynyt vaikeaksi

(Viite: viikon 5 krapusanat pärjätä, lätkä, reitti

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/30/sydnleikkaus/#comments )

Harakka lentää jotenkin huonosti, olen harmistunut

puhelimen käyttöongelmasta                   satatuhatta

nuorta miestä rajalla valmiina              hyökkäämään

henkien uhalla kun käsky käy                     Katkeralta

Osukoon ensimmäinen luoti                   televisiooni

niin kauan kuin on                              metsää ja lunta

voin ajatella                           olevani jossain muualla

kuin tässä                                                   katsomossa

Lennä harakka, lennä mutkille                            ettei

haukka                                                                nappaa!

Haastateltavan takki roikkui jotenkin oudosti hartioilla. Ehkä olkapäät olivat vain niin eri aaltopituudella. Tai pikemminkin korkeudella. Mies oli kunnanhallituksen haastateltavana, ehdolla kunnanjohtajaksi Pihtiputaalle. Puheenjohtaja pyysi: ”Kertokaa itsestänne, mitä te voisitte tehdä kuntamme hyväksi, jos teidät valittaisiin sen johtajaksi.” Mies näytti harkitsevan vastaustaan hartaasti. Kuin kävisi läpi mielessään puhetta, jolla aikoi vakuuttaa valitsijansa kyvyistään luotsata tätä pohjoisen Keski-Suomen, pinta-alaltaan laajaa mutta väestöltään vähenevää kuntaa kohti auvoisempaa tulevaisuutta. Sitten pohtiva ilme kasvoilla vaihtui kuin sisäisen ihmeen vaikutus olisi kirkastanut ilmeen ja suu aukesi huudahdukseen: osaan soittaa sähkökitaraa!

Hallituksen jäsenet katsoivat kysyvästi toisiaan. Ensimmäisenä ääneen ehti varapuheenjohtaja: aikoisitte siis elvyttää Saapasjalkarockin?

(Viite: viikon 4 krapusanat takki, vastaus, ihme

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/23/tyhj-tynn-p/#comments )

Entinen talonmies, nykyinen postimies, ennen Pikkarainen, nyt Hikkarainen

toimipaikka Lahti, sai talvilomaa kokonaisen viikon, ihan omaa

Hän heti aamausta alkoi jahti Vesijärvellä (tuolla järvien nimistä luovimmalla)

pilkkireppu täynnä vimpainta ja vekotinta kuten kaira ja reppu, josta sai jakkaran

Toimipaikka Lahti, sai talvilomaa kokonaisen viikon, ihan omaa

heti kun muutaman reiän väänsi, ja otti ensimmäisen naukun, saalis antoi odottaa

pilkkireppu täynnä vimpainta ja vekotinta kuten kaira ja reppu, josta sai jakkaran

otti toisen paukun ja kolmannenkin

Heti kun muutaman reiän väänsi, ja otti ensimmäisen naukun, saalis antoi odottaa

Tuli tuisku ja pimeni taivas, oli aamuun mennessä ohi elon vaivas, entinen talonmies

otti toisen paukun ja kolmannenkin

sittemmin postimies           Vain pilkki sojotti lumen alta

Tuli tuisku ja pimeni taivas, oli aamuun mennessä ohi elon vaivas, entinen talonmies

Hän heti aamusta alkoi jahti Vesijärvellä (tuolla järvien nimistä luovimmalla)

sittemmin postimies           Vain pilkki sojotti lumen alta

Entinen talonmies, nykyinen postimies, ennen Pikkarainen, nyt Hikkarainen

*) muotoa pantoum: https://fi.frwiki.wiki/wiki/Pantoum

Nuori mies kävelee vieraan maan suurkaupungissa . Muutama päivä sitten hän vielä käveli kotimaansa pikkukylän raittia. Jalkakäytävällä kulkee sadottain ihmisiä, lukituin ilmein tai tummenetut lasit kasvoilla. Hän yrittää katsoa tarkasti vastaantulevia kuin tarkistaakseen onko joukossa joku tuttu. Yhä jatkuva kasvojen virta alkaa lopulta väsyttää, hän antaa periksi ja sulautuu kasvottomaan liikkeen virtaan, jossa vastakkaiset norot kohtaavat törmäämättä toisiinsa, mikä hämmästyttää häntä. Askelten myötä kotikylä tuntuu etääntyvän yhä kauemmaksi, olotila muuttuu oudoksi: kuin olisi loputtoman liikkeen elementti, vailla menneisyyttä tai tulevaisuutta, itsekin vailla kasvoja. Juuri nyt se tuntuu hänestä hyvältä. Hän kokee tehneensä oikein lähtiessään, jättäessään taakseen pienet ympyrät.

(Viite: viikon 3 krapusanat jalkakäytävä, outo, sulautua

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/16/aamut/#comments )

sudensilmät ja kuunsirpit loistavat pimenevässä illassa

lumoutuvat toisistaan, purppuraa laseissa

lasin takana sade vihmoo mustaa asfalttia

lasin takana sade vihmoo mustaa

lasin takana sade vihmoo

lasin takana sade

                                                lasin takana

                                                kauan sitten menneiden kesien

                                                vanamopolut vuosien kerrosten

                                                tummien aikojen alta tuoksuvat

sudensilmät ja kuunsirpit lumoutuvat purppuraa laseissa

lasin takana kaistale laskevan auringon purppuraa, tuolilla

silmien sirpeissä ja manteleissa valot syttyvät silkkiin

                                                iho silkkinen, jäsenet

                                                silkkiset, rakastelevat

                                                vuosien lustot värähtelevät

                                                yönkuningattaren lehdykät

                                                hengityksen hiilestä kasvavat

                                                hengityksen tahtiin     aukeava kukka

hiili tiivistyy timantiksi, illan rusko on

purppuraa, purppuraa lasin pohjalla

lasin takana himertyvää punajuovaa

yön raukeus peittää, raukeus verhoaa silkin

(Viite: viikon 2 krapusanat rakastella, silkkinen, tuoli

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/09/mit-naiset-ajattelevat/#comments)

Lojun sängyllä, kuuluttaja luettelee veisattavat virret

säkeistön tarkkuudella, luen että universumi ehkä

laajenee valonnopeutta suuremmalla vauhdilla

että suomettumisen historialla on syvät juuret ja

pappi julistaa synninpäästön ennenkuin ehdin katua suomettumista

vastaan sain rokotuksen isän ja setien

sotakokemuksista ja Arvo ”Poika” Tuomisen kirjoista

Olisiko immuniteettini kestänyt viruksen hyökkäyksen

jos olisin toiminut politiikassa, rituaalit ja liturgiat

suojelevat että emme huomaisi, että emme ymmärrä

maailman muuttuvan näkymättömästi nopeammin

ja nopeammin, toisin kuin ihminen siinä kyydissä

                                       syli täynnä historian matkamuistoja

Halkaistiin loppuja pistaasipähkinöitä

lämmitettiin karjalanpiirakat paistinpannulla

Naposteltiin joulun jämiä ja pelattiin uunoa

kahdestaan voitettiin vuoronperään

Oli niin tylsää, että alettiin nauraan