viite: http://suoturve.net/runoneva/haaste-9/
Hetki sitten joku istui tuolilla
Ihan tavallinen, putkirunkoinen, puuta
Ensin ehkä pimeässä, mikä näistä tietää
Sitten jossakin väännettiin katkaisijaa
ja kattoikkunoiden luukut vedettiin auki
Loistelamput räpsivät kuin kesken uniaan herätetty silmiään
Ensin tuli häikäisy, sitten valaistuminen:
seinäkirjoitus, kirjoitettu on
etkä sitä käsitä
Tämä on Sanoma
Tuoli on kovin kevytrakenteinen
toimivaan kidutukseen
Säntillisin vedoin nainen
puhdistaa autonsa ikkunaa
Ajatteleeko hän lopputuloksen siisteyttä,
miten makealta tuulilasi kohta näyttää?
kenties
hän on yhtä liikesarjan kanssa,
ei ole muuta kuin vaakasuorat vedot ylhäältä alas
kuin neljäsosatauko kohta jatkuvassa
liikenteen infernossa
bussin ja rekan välissä
Bussin ikkunassa mies pohtii ajatustaan:
käyttäisikö samoja sanoja jos ikkunanpesijä olisi mies?
(viite: http://suoturve.net/runoneva/haaste-8/ )
Kun tuuli lopettelee ja liekit
ovat syöneet puunsa hiileksi, punerrusta
on enää taivaanrannan pilvissä, ei viimeisistä mainingeista
ole vaahtoamaan
Kun mustarastaan huilu äkisti vaikenee,
jää kyyhkyn matala kurnutus Ja hiljaisuus
kysyy luvan, istahtaa viereesi kun keho ja mieli
antavat sille tilansa
Tämä ei ole se hiljaisuus, josta vain puuttuu
päivän hälinä, tämän olemus on toinen
Niin kuin vesi on yöllä toinen Ja puu ja valo
Jos nyt olisi aikani
vaihtaa olomuotoa, ehkä entinen löydettäisiin
otsassaan sotun tarkennusosa:
lempeä nokinen ruhje
(viite: http://suoturve.net/runoneva/haaste-7/ )
Aamuöinen jono uuden tavarataivaan helmiporteilla
Odotus vaihtuu näkemiseen ja ihmiset poistuvat,
ämpärit molemmissa käsissä täynnä muovileluja,
niitä lapset alkavat vetää
Uusi muovinistien sukupolvi on pantu alulle
Jonottaneimmilla on kolmas ämpäri valmiiksi päässä
Muovihiukkaset ovat jo imeytyneet aivoihin,
synnyttäneet muovisia ajatuksia
Suuria kuin meri
(viite: http://suoturve.net/runoneva/haaste-6/ )
Maan tomu ja avaruuspöly kutittavat nenääni, miten voin
olla aivastamatta, vaikka se korviasi ärsyttää
Suositteletko minulle leikkauksia: pala sieltä, toinen täältä, pätkä historiaani,
lobotomiaa sielun ja matelijanaivojen välille, matelijanmielen ja aivolohkon sillalle
Että olisin paremmin, sopisin paremmin, kaikki olisi paremmin
Jalkani tuntuvat raskailta, aivoni sumuisilta, kylän vesijohto on tehty
lyijystä, louhittu terveyden kustannuksella, olisi loukkaus moittia,
olen osallinen tästäkin ehtoollisesta, siitä huolimatta
en voi olla aivastamatta, haluan aivastella reippaasti
Valta ei kiinnosta, olenko vastuunpakoilija
Ihmisillä on sellainen käsitys (tämä on lainsuojaton yleistys)
ja kuva Jumalasta kuin he ansaitsevat, millä tavalla ovat olemassa
Olla
Tässä
Nyt
Ei ole helppoa
Mieleni, olet minussa kovin levoton, pitäisikö sinun kokeilla jotakuta toista
Jos vaikka huomaisit: minussa on puolensa, luultavasti ei ole
terveellistä kävellä siksi että se on terveellistä
Luultavasti se on sitä siksi, että hauskaa: kävellä peninkulma saappailla
ja toinen avojaloin, liotella jalkoja purossa ja kuivatella auringossa
Jatkaa matkaa, kun tanssiaskeleet onnistuvat
Turha on tietään väistellä Väistämätöntä Tulee mikä tulee,
kun on tullakseen
Peruna on istutettava, syö kuka syö, jämät kompostiin
ja astiat tiskiin! Kukin tiskaa vuorollaan
(viite: http://suoturve.net/runoneva/haaste-5/ )
Pää takakenossa kompastuin
risuun, muka viisastuin:
katse varpaissa kävelin otsaan kuhmun
Elämä heikottaa niin,
olen kalpeasti ylpeä siitä,
että ylpeästi kalpea
sanapasanen 