Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2013

Kuloheinäaukio

 

 

läpi jokivarren ryteikön

                     rämmin

           kuloheinäaukiolle

hämärän keskellä valaistu ikkuna

ei        lasit laskevan auringon peilinä

asukkaat taajaman palvelutalossa

                     muistelemassa

kultaisia vuosiaan täällä

           vielä hetki sitten

valovuosien kultaamalla

           kuloheinäaukiolla

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2013/11/305-haaste.html

Mainokset

Portinvartija

 

 

maiseman halki kulkee aita

           aidassa on portti

portilla seisoo joku

ei helpota menemistä että tiedän

           se olen minä

että sillä on jotain asiaa


Sammal(lusta)

 

 

sammaltava nurmikko

 

jää hyvästi      lumen peittoon

 

                     jää hyvästi

 

sammaltava maapuu metsän peitossa

 

           kivi pellon rauniossa

 

sammaltava sammal mihin asti

 

sinä sitten sammallatkaan

 

           kieleeni       päähäni

 

kun on aika       sanoa

 


Ensimmäisen näyttelyn aattona

 

osoitin kai liiallista innostusta

 

                     kuvataiteeseen

 

opettaja sanoi ei minulla siihen lahjoja

 

sitä uskoa sitten patosin ison altaallisen

 

           kunnes värit ja muodot koversivat

 

puroja sen alta ja pensselit

 

kuin tukkilautat      mursivat

 

           aukon patovalliin

 

 

värit ja viivat      käteni ja silmäni

 

           löysivät minussa toisensa

 

kuin joki joka laskee järveen

 

           joka jatkaa vapaana      mereen

 

 

kohta vieraat tulevat

 

           siihen ajatukseen on totuteltava

 

                     päästävä sen kanssa sinuksi

viite: http://www.seijaeriksson.com/an-artist/

 

 


Mars mars!

ilmassa leijaileva

           punainen ruoste

tuo mieleen sen kaiken veren

jota olemme vuodattaneet        vuodatamme

se tuskin mahtuisi kanaviisi

           sinä punainen planeetta

           sodan jumalan mukaan nimetty

seuralaisesi saivat nimet Phobos ja Deimos

pelko ja kauhu            jota tunnemme

jonka haluaisimme heittää niskastamme

sinun taakaksesi ja marssia verenvuodatuksiin

ilman ikäviä tunteita

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2013/11/304-haaste.html

Amerikkalaiset lähettävät marsiin luotainen nimeltään Maven. Se on heprean ja jiddishin kieltä ja tarkoittaa jotakuta, joka ymmärtää paljon, koska on kerännyt tietoa.
Mavenin mukana avaruuteen lentää DVD-levy, jolle on talletettu sadan tuhannen tästä projektista kiinnostuneen ihmisen nimet sekä yli tuhat haikurunoa ja 377 taidekilpailuun osallistunutta teosta.


Haikukilpailun ykköseksi äänestettiin brittiläisen bloggarin Benedict Smithin runo, joka suomeksi vapaasti käännettynä, ilman haikun 17-tavuista runomittaa kuuluu näin: ”Hassua, että Mars nimettiin sodan jumalan mukaan. Katsokaa Maata.”


Haasteen aihe:
Minkälaisen runon sinä lähettäisit mars planeetalle?


Maatuvien muistojen galleriaa

 

 

Laiha-Lasse söi suolamuikkuja

          puukko-peukalo -otteella

aataminomena muljahteli

                   *

pajassa poljin lammasnahkapalkeita

kiertävä kyläseppä jakeli ohjeita

           paja puron äärellä notkossa

           siitä vesi saaviin        raudan karkaisuun

ympärillä huumaava angervikko

sepän askeleet lopulta kengänpohjan pituisia

                     *

lihava kuppari istui penkillä hajareisin

           ruokapöydän ääressäkin

saunassa mietin miltä tuntuisi

           jos vatsa niin iso

että ei näkisi pippeliään

                     *

kyläkaupasta ostin setälle pillilupia

           jätin veikkauskupongin

siellä haisi lamppuöljy ja hamppunaru

           jauhetut kahvinpavut

kuparisen kahvipannun vein

pelottavan vanhannäköiseen taloon

                      tinurille

                      *

sinä vuonna pitkä kuusikuja

            ei paljon ehtinyt kasvaa

en tiedä onko se vielä hengissä


Kantomatka (ehdotus uneksi)

 

 

minä metsän polkuja kuljin

           löysin kannon ja istuin

aloin ajatella korkeita

           linnunrataa ilman lintuja

huomasin kannon kasvavan

           laajenevaa kosmosnevaa

ohitin kannolla männynlatvat      alkoi huimata

siirryin maanläheisiin

           tiaisiin puunoksilla

kanto alkoi aleta

           puutiaisiin ruohonjuuressa

kohta nökötin kannolla jalat maassa

 

 


Kaamos

         

 

          metsä raskaana märästä

          harmaakaiho värisilmässä

 

 

 

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/11/14/303-haaste/


Toden rajoilla

 

 

kuka kuvittelee totuuden

           kirjoittavansa ihmisestä sanalla

tahi parilla       monella monikin

sana on sirpale       monta monta sirpaletta

ovatko peräisin samasta alkujoukosta

mikä niiden keskinäinen painoarvo

langoissa häilyvä mobile

                          *

tulen kärventämät       tippuvat vettä

sammutuksen jäljiltä

karrelle palanein kasvoin

sideharsojen välistä silmät       katsovat

niin kuin katsotaan      kun halutaan tietää

onko jäljellä jotakin johon vielä

           kannattaa katseen kohdistaa

tähän asti piilossa pysynyttä

          jonka uskaltaa nähdä       ehkä

 


Juna meren ali

yöjuna syöksyy meren alle pimeään

kuulen etenevän kulun      rytmikästä huminaa

           voin vain aavistaa      kallioiden

           tummat pinnat tihkuineen

raskas paino päällä

merenelävien huljuntaa

           marraskuinen matalapaine ulvoo

           meren yli litisevin askelin

myrskyn yllä toinen      avaruuden myrsky

sielun laajeneva taju kaikkeudesta

           ilta illan jälkeen juna pimeään

           ja myrskyt      jatkaa raivoaan


Paha satu

sytytit kerran muka-aatteen

kirkasvalolampun sen valossa varjot

olivat mustat ja pitkät       täynnä syöpäläisiä

           ulvontaa & uhoa:

           epäihmiset vain solumassaa

           jonka henki on sen hengitys

                     palvontaa ja joukkotuhoa

löit kerran veitsen peiliin

syöksyit vedenkalvoon

kun pilkallinen haamu nauroi

turhavallan salissa       lamput sammuivat

 

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/11/07/302-haaste/

 

 


Kolme kipaletta marraskuuta

näin päivälläkin pöytälampun

           valokehä erottuu

ikkunan takana juhannusruusun oksat

           roikuttavat vesipisaroita

                     pää alaspäin

syöksytorvessa tippojen rytmi

tärkeää on nyt vain solujen hengitys

                     *

kylmää sadetta bussi myöhässä

myös pimeää iltapäivä puolessa

kaikki rapaiset kärritiet täristään läpi

pusikkoisten jättömaiden

metsäisellä pätkällä valojen taistelutorni

metsäkone latoo runkoja lanssiin

kännykässä joku mainitsee Naantalin

bussin kellokin vielä       vai jo      kesäajassa

                     *

muutama lippu ja paketti päivän mittaan

äijien saapaskurat luututtava päätteeksi

taustalla hiljaa vanhaa tanssimusiikkia

oi villi ruusu Pogostan oi kukka Pohjois-Karjalan

           sua aina rakastan

miten hän jaksaa kai juuri siksi

tämä on sataprosenttista

tästä ei voi uuttaa mitään pois!


Allhallows

 

 

tiedät hyvin että se lähestyy

           kiihtyvää vauhtia

meteoriitti joka ei hajoa sinun ilmakehässäsi

           väistämätön väistellään

kautta rantain puhuen

           kautta rantain laiva kulkee

on sillä varmaan monta laituria

           vielä ennen sinua

ei ota kyytiinsä samassa järjestyksessä

           kuin tänne toi

puikkelehtii miten sattuu

           kuten ajatukset vailla järjestystä

törmäilevät toisiinsa sinkoutuvat sirpaleiksi

           satavat sanomattomina sanoina

vesipisaroina pitkin poskia