Jos olisin joulurauhaa!

kiipeäisin minareettiin

ja tavaratalon katolle,

iskisin silmää peltipoliisina,

ostaisin neliömetrin suota

keskeltä ei-mitään

Väentungoksessa vääntäisin

huutomerkin kysymysmerkiksi,

ja ne jotka sen näkisivät,

sanoisivat toisilleen: eikö tämä

juuri ollut huutomerkki korkeuksissa

Silloin maahan sataisi niin sankasti lunta,

että kaikki äänet vaimentuisivat

ja ihmiset menisivät lumisuojaan kuin pommisuojaan

He istuisivat hiljaa ringissä

ja nauraisivat silmillään kaiken sen aikaa

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/12/480-haaste.html

Viattomuuden paisti on karrella,

käänteinen alkemia muuttaa kultaa

lyijyksi jäseniin, kiiltäviksi jätevuoriksi,

jotka liukuvat ja rysähtelevät päälle

Silitetään kuollutta kissaa, jonka

jouluaamun varpuset ovat nokkineet hengiltä

Laulaako jossain kuorollinen enkeleitä,

poluttoman katinkultavuoren takana?

Tai edes yksi, mykkä tuppisuu silmillään

Voiko jossain muuttua enkeliksi,

edes itselle?

Miten olisi häivähdys untuvan leijailua,

duurisointuista ilmavirtaa,

enkelin siiven kosketus?

Mitä kirjoittaisin jos kynä sen sulkasadosta?