Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2013

Käännekohta

läpsittyään ihan onnistuneesti

painikkeita palkintojen ja rangaistusten viidakossa

                     (tunnethan toki systeemin jolla sinut

                     vieroitettiin itsestäsi kohta sen jälkeen

                     kun äidistäsi jolla sinut kaapattiin

                     ennen kuin sinusta tuli sinä

                     ja liitettiin verkostoon)

Rotta ajautui huolimattomasti

suljetusta häkinovesta ulos metsään

aluksi ahdisti       syvä huokaus

raikas ilma aukaisi kehkot

lihakset ja mieli rentoutuivat

ja mielen valtasi äkkiä villi ajatus:

en tarvitse sitä en palaa sinne!

Viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/10/31/301-haaste/


Torjuntaohjelma

 

 

näinä kiivaina aikoina luulen

monelle (jokaiselle?) tekisi hyvää

laatia henkilökohtainen

(tarkennan: itseään koskeva)

paskantärkeyden torjuntaohjelma


Lohtu

 

 

sinä lohdutat

kuin kipeä pimeä yö joka käärii

liinat ympärilleni

ja päästää aamulla valon


Yleistä

 

on lintuja joita harva

                       näkee

vaikka vieressä lentävät


Viime yönä

 

tähtihoitajat harsoineen häärivät

           kuun ympärillä

taivaan miekkamies on lyönyt

           luoteesta kaakkoon

oikeasta reunasta palan pois


Sanojen sienimetsä

tuntemattomien polkujen oudoilla

metsäaukeilla karikkeesta

sanojen sienirihmastot pullauttavat

           itiöemänsä ilmoille

kaikki nämä sanojen kääväkkäät

haperot ja rouskut

          seisovat kuin tatit

eivätkä kirjaparat ehdi määritellä

mikä syötävä mikä myrkyllinen

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/10/24/300-haaste-2/


Päivän sää

 

hätäiset lumet häipyvät

pimeän piiloja piisaa

hämärää märkää viljellään

satoa yllinkyllin


Syksyn rapsuttelua

maavoima vetää silmäluomia

taittuvassa valossa pilvet hilseilevät

maan nahkaa harava rapsuttaa

           sen työt levälleen

tuuli kahistelee

vuodenajan kangaspuut sitkeästi

           kuin hirvikoiran leukaperät

louskuttavat tummaa raitaa

                     *

kauhtuneen heinän sarkaoja

           viilletyllä pellolla

takkuinen hiusvyöhyke

           mustan miehen

           arpisessa päässä

                    *

lehdetön haapa

haarautuva tumma salama

maasta iskenyt päin illan aurinkoa

                     *

syysoras vihertää nöyränä

tulevien päivien edessä

rohkaisua kaivaten

eikä kukaan voi taata

                     *

pakkasvalo katsoo vahvasti silmiin      korviin

aallokon metalliinvivahtava kalske

           valkoista tomua rantakivillä

sen koloissa riite lymyää

           tyyntä odotellen

                     *

kuunpyöreässä valossa

saunan hormista savumerkki

           suoralinja avaruuteen

siikaverkkojen kaarevat suorakaiteet

harjakattojen pohtivat otsakolmiot

ketokatajat kunniavartiossa valmiina

           lumikuninkaan vaunuille

                     *

nostetaan verkot vedetään veneet

ennen kuin jäät ulvovat kuutamolle

aurinko kaukana ja tervan lämmin väkevyys

                     *

tämän kesän aurinkosato

pakkasessa ja kellarissa

auringon silmäluomia jo painaa

kuu nousee kuninkaaksi

kasvattamaan hallaisia hileviljelmiään

                     *

jää jakaa rantakiven

ilman ja veden valtakuntiin

kiven sisällä maailma yhtä


valo

 

valon kylkivälkkeitä

vetelen verkolla

        jäätävät liukuovet

        väsyneet silmäluomet

kohta syvyys sulkeutuu hämäräänsä


Siianpyyntiin

 

jostakin syvältä

           eräaikainen yllyke:

siianpyyntiin siianpyyntiin!

          siika siika järvenpiika

          välkkyvää kylkeäsi

          Lapin laajoilla vesillä

verkoin kohta vaanin

ennen kuin jääpalatsi

välkkeesi vaatii valokseen


Pakkanen

kirkkaassa yössä

kylmän nukutuslääkäri

aamuvalossa

vainajanhiljaisuus

 


Havahtumisen partaalla

jos uusi tarkoittaa että myönnän:

olin väärässä

jatkan mieluummin unta

en halua tulla herätetyksi      vaikka jotakin

sen makeudesta on kadonnut

                     *

jos katson todella      kuuntelen kunnolla

järjestäytyneiden ajatusteni järjestelmä

näyttää korttitalolta       alan rakentaa

sen ympärille tuuliaitaa

                     *

varustan joitakin ihmisiä sädekehällä

jossa on piikit sisäänvedettynä

sitten myöhemmin kun petyn

painan säädintä ja piikit ponnahtavat esiin

eikä minun tarvitse pettyä itseeni

                     *

nukkuessani näen itseni

kuin lentokoneesta      herättyäni vaivun heti uneen

jonka automaattiohjaus käynnistää

                    *

todellisuus on helppo kestää –

on niin mainioita keinoja paeta sitä

                    *

siirrän pommin sylistäni pöydän alle

sen päällä voi lepuuttaa mukavasti jalkoja

                   *

sanot että toiset ihmiset

ovat sinulle tärkeitä       tarkoitatko että

he edistävät onnellisuuttasi       vai että

olet onnellinen heidän olemassaolostaan

                    *

kenen tehtävä on sinun viihtyminen

kuka voi pelastaa sinut yksinäisyydeltä

itseltäsi      oi kuka!

                   *

sinä joka luet tätä

kuka sinä oikein olet

kuka on minä jonka silmät tavoittavat

sanat      ajatukset niiden takana

mieli jossakin tilassa       päässä risteilyalus

valmiina täyslaidalliseen?

vai oletko laskenut aseesi

en minä mitään vaadi

ecce homo!

Viitteet: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/10/10/298-haaste/

Anthony De Mello: Havahtuminen


Sinä meri maa ja taivas

olet satama jossa loistoristeilevät laivat vierailevat

                       matkustajat nousevat maihin hetkeksi

                       sinua ei kiinnosta mistä tulevat mihin jatkavat

laumat kulkevat ympäriinsä maita ja meriä

                      kaikkiruokaiset idän- ja lännenkulkusirkat

olet maa johon sataa ja paistaa jotakin itää ja kasvaa

                       jotakin syntyy ja kuolee et välitä

                       tietää kuka on kenenkin isä ja milloin

ne versoavat ihosi läpi työntyvät toivorikkaasti kohti valoa

                       saavuttavat määränsä pettymystä ja onnea

olet taivas jonka alla pilvet poutaiset ja sateiset kulkevat

                       kulkunsa hempeiset ja myrskyisät et välitä

                       mihin päätyvät vedet mistä nousevat ylös

ne kiertävät rataansa alas ja ylös mihin ovat tottuneet

                       kastelevat niin viljan kuin rikkaruohot


Jälkisuven päivänä

tuuli

tuulee

tulee tuulemaan

koko aurinkoisen päivän

laavu suu ammollaan janoaa

           järven ranta-aaltoa

savu pyörii pyörii laavun suulla

                     ampiaiset

                               kiertelevät

luhtasarat kahisevat rantarutakossa

mustat pisteet vedessä öttiäisten mobile

aurinkorinko au läikittää leikittää

valoa ja varjoa maassa puussa veessä


Varmuudesta

 

 

sanot sitä ensin tietämiseksi sitten myönnät luuloksi

lopulta harhaluuloksi       että ripustelet painavia esineitä

pimeässä metsässä      oksiin jotka eivät kestä

putoavat aina varpaille       kynnet mustuvat ja irtovat


Aavistus

päivitän itseäni öisin

           huutava vaikenija mykistyy

tekee kipeää

että jättää mielensä narulle kuivumaan

ihmisten suopeuden pyykkipojilla

           tulvavesissä kastuneen

aamusumun ja kirkkauden rajavyöhykkeellä

kirkasta sumua sumuista kirkkautta

tikapuilla kesken jääneitä kiipeämisiä

           aavistus heräämisestä

http://runotorstai2.wordpress.com/2013/10/03/297-haaste/