Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2018

Rakkaus ja sen varjo

 

 

 

Mitä se sitten onkaan

jota rakkaudeksi kutsutaan

silloin kun se tulee, livahtaa varjona

ylisukupolvinen haamu samalla ovenavauksella

 

(Sille on helppo nauraa päivisin,

mutta niiden välissä ovat yöt)

 

Rakkautta, mitä se sitten onkaan,

seuraa haamu, löytää altistetun maaperän,

imee sisällön siltä mitä rakkaudeksi kutsutaan,

asettuu taloksi sen kuoriin ja asioi sen passilla

 

(Kukin voi seuloa itseään,

mutta toisen varjo kätkee salaisuuksia)

 

 

 


Isänpäivänä

 

 

 

Voiko olla isä

olemalla mies, mies olemalla isä

Miten voi elää olemista ja tekemistä

suhteessa, joka on veden ja maan

suhde rantaviivaan, josta on helppo

käydä kalassa ja metsällä

Vesillä ja metsässä

 

Ennen isät tekivät, kaikki oli kesken,

isät yhtä kesken, tuliko valmista maailmasta?

Keskenolemisen ja valmiintekemisen

kilpajuoksua, tietäisi vain mihin

 

Voiko olla kuin metsän puu:

oleminen sorminkosketeltavaa kuin kaarna,

tekeminen vuodenajan mukaista

Halaaminen sallittu

 

 

 

 

 

 


Kynsisakset

 

 

 

Hän sanoo olevansa kala verkossa,

ei halua pyristellä

 

Kysy tietääkö kenen,

onko silmäkoko miellyttävä,

 

että aikooko olla rauhassa,

kun airon kolke kuuluu,

 

tietääkö onko verkonkokijalla

armeliaan nuijan sertifikaatio,

joutuuko haukkomaan henkensä,

haluaako pataan vai savustusuuniin

 

Että muistaako keväisiä

volttejaan vedenpintaan

 

Ai että ei halua

 

Sano sille jos kuitenkin,

sukeltaisin napsimaan

lankoja kynsisaksilla,

niillä Fiskarsin

oranssipäillä

 

 

 

 

 

 


Eksistenssihorjuntaa

(Jussi Ojuvan tekemä sävellys, sovitus ja laulu runooni eksistenssihorjuntaa)

 

 

 


Eräänlainen requim

 

 

 

Järjen valo ja tunteen palo ihmistä viettelevät,

myös ristiriita ja sopusointu

 

Vastakohtia ei tarvitse täydentää

 

Yksi nostaa puuhun, toinen kaataa tuleen,

joku autiolle vuorelle, joku muurahaiseksi,

metsän mustaan aukkoon vastavalolampuksi

 

Valopäässä on paljon fotoneja

 

Kyllähän minäkin pajupillipiiparina

tai hautaholvinhoitajana, hiljaisten maassa

on paljon asuinsijoja, petaamattomia vuoteita

 

Hiekkakäytäviä voi haravoida nyt talvisin,

kynttilöiden valot ovat synkemmässä

 

Minuuden naamio kasvoilla voi tallata valmista polkua

Olla näkemätön silminnäkijä, kun tulvavedet tekevät siitä puron