Sinä olet sinä eikä se koristu
kultakehyksillä
Ei tarvitse
Voitko käsittää, tuossa on käsi,
kädessä vaskooli, ajan norot
sitä huuhtovat, sinä vatkaat
Tulitko tänne rikastumaan?
Jos hippuja löytyy, ota ilolla
hyppysiin, päästä menemään
Niiden aika on pitempi kuin sinun
Varjo paljastaa:
jotakin on, on muutakin,
pimeys, valo
Valo näyttää sauman,
tunnustaa erillisyyden,
toiseuden kosketuksen rajalla
Pimeys ei tunnista, ei tunnusta
Vääntää toistensa ulottumattomiin
kaiken mikä ei yhtä ja samaa
Olen enemmän kuin yksilö
tai kaksilo, olen monilo,
monen roolin ihminen,
olen seurallinen erakko:
puhun paljon itsekseni,
seuran tuppisuu
Hyvä kuuntelija siis
Olen mehtäsykologi
ja ambulanssifilosofi,
kaupungissa maalaistollo,
maalla kirjanoppinut
Olen rauhansovittelija,
sijoitan myös aseisiin,
hyödyn hyviin tarkoituksiin
Lentomatkailen ja meditoin,
olen hyvä kuluttaja,
talousrattaan pyörittäjä
On ilo olla monilo,
enemmän kuin yksilö,
seurallinen erakko,
vaitelias seuralainen,
mehtäsykologi-maalaistollo,
ambulanssifilosofi,
kirjanoppinut
Jalanjälkeni kai suuri,
minkä jaloillensa voi
Dinosauruksellakin
sama vika aikoinaan
Ei enää mikään ongelma
Mitä se sitten onkaan
jota rakkaudeksi kutsutaan
silloin kun se tulee, livahtaa varjona
ylisukupolvinen haamu samalla ovenavauksella
(Sille on helppo nauraa päivisin,
mutta niiden välissä ovat yöt)
Rakkautta, mitä se sitten onkaan,
seuraa haamu, löytää altistetun maaperän,
imee sisällön siltä mitä rakkaudeksi kutsutaan,
asettuu taloksi sen kuoriin ja asioi sen passilla
(Kukin voi seuloa itseään,
mutta toisen varjo kätkee salaisuuksia)
Voiko olla isä
olemalla mies, mies olemalla isä
Miten voi elää olemista ja tekemistä
suhteessa, joka on veden ja maan
suhde rantaviivaan, josta on helppo
käydä kalassa ja metsällä
Vesillä ja metsässä
Ennen isät tekivät, kaikki oli kesken,
isät yhtä kesken, tuliko valmista maailmasta?
Keskenolemisen ja valmiintekemisen
kilpajuoksua, tietäisi vain mihin
Voiko olla kuin metsän puu:
oleminen sorminkosketeltavaa kuin kaarna,
tekeminen vuodenajan mukaista
Halaaminen sallittu
Hän sanoo olevansa kala verkossa,
ei halua pyristellä
Kysy tietääkö kenen,
onko silmäkoko miellyttävä,
että aikooko olla rauhassa,
kun airon kolke kuuluu,
tietääkö onko verkonkokijalla
armeliaan nuijan sertifikaatio,
joutuuko haukkomaan henkensä,
haluaako pataan vai savustusuuniin
Että muistaako keväisiä
volttejaan vedenpintaan
Ai että ei halua
Sano sille jos kuitenkin,
sukeltaisin napsimaan
lankoja kynsisaksilla,
niillä Fiskarsin
oranssipäillä
Jussi Ojuvan (mm. http://www.vaylanpyorre.com/mainiota-runonlaulantaa-
takarajan-karajanilta-sodankylasta/) tekemä sävellys, sovitus ja laulu runooni
Järjen valo ja tunteen palo ihmistä viettelevät,
myös ristiriita ja sopusointu
Vastakohtia ei tarvitse täydentää
Yksi nostaa puuhun, toinen kaataa tuleen,
joku autiolle vuorelle, joku muurahaiseksi,
metsän mustaan aukkoon vastavalolampuksi
Valopäässä on paljon fotoneja
Kyllähän minäkin pajupillipiiparina
tai hautaholvinhoitajana, hiljaisten maassa
on paljon asuinsijoja, petaamattomia vuoteita
Hiekkakäytäviä voi haravoida nyt talvisin,
kynttilöiden valot ovat synkemmässä
Minuuden naamio kasvoilla voi tallata valmista polkua
Olla näkemätön silminnäkijä, kun tulvavedet tekevät siitä puron
sanapasanen 