Kysyn itseltäni antaako otsikko aihetta, mitä siitä saan:

                       klikkausuutisista kirjoitan huonoja runoja

Voiko absurdius vielä yllättää?           Alajuoksulla juova

                             lammas pilaa aina suden juomaveden

Peilijäällä liikkuja osaa pitää varansa                     Paitsi

                     jos päälle on satanut irrallinen lumikerros

Nopeat tunnekuohut kolisevat      kuin irralliset ruuvit

                                                           mielen moottorissa

Ei synny tuskaa tiedosta       Syntyykö tietoa tuskasta?

Opastin aluksia saaristomeren karikkoisilla vesillä. Mitä ankarampi keli ja kriittisempi lasti, sen tarpeellisemmaksi tunsin itseni. Kerrankin aaltojen korkeus oli yhdeksän metriä ja opastettava laiva keinahteli kolmekymmentä astetta molemmin puolin. Kapteenin ja minun yhteistyöllä onnistuimme pääsemään riittävän lähelle, jotta luotsi onnistui kiskomaan itsensä kannelle. Nippanappa. Myöhemmin kuulin, että ruuman lastina oli räjähdysainelaatikoita, jotka olivat sinkoutuneet pitkin lattiaa. Onneksi en tiennyt sitä siinä vaiheessa. Turhauttavinta työtä olivat oligarkkien huvipurret, jotka edellyttivät luotsin käyttämistä. Ne suhtautuivat ylimielisesti, eikä lastien sisällöstä koskaan saanut kunnollista selvitystä. Olen nyt eläkkeellä ja odottelen metallien maailmanmarkkinahintojen nousua. Sitten kelpaan uusiokäyttöön. Parempaa tuskin voi tässä iässä toivoa.

(Viite: viikon 13 krapukuva https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/27/autiosaari/#comments )

Miksi täyttäisit tilan ympäriltäsi

viimeistä nurkkaa myöten?       Se tila

vaihtuu kohta toiseen: olet aina tulossa

johonkin: et koskaan entisessä, et koskaan

vielä uudessa Joksikin jääminen

                                                     mahdotonta

on viivan vetäminen

tiettyyn kohtaan,                 se on vedettävä

siihen missä on,        kun sen aika on

Vaikka veteen, kiveen tai ilmaan

Hänen heikkoutensa on hänen vahvuutensa: hän on niin vertikaalinen. Se alkoi jo pienenä, kun hän kiipeili puissa. Pomona sama on jatkunut: hänen ajattelunsa nousee tasaisen tallaajan mielestä pilviin, mutta sieltä hän näkeekin nurkan taakse. Hänen asemaansa firman pomona ei kuitenkaan ole kyseenalaistettu, sillä omistajien mielestä hän on pelastanut yrityksen muutaman kerran perikadolta juuri tämän kykynsä vuoksi. Alaiset (itse hän vierastaa tätä sanaa) puolestaan pitävät hänen tavastaan kuunnella heitä. Hämmästyttävintä ehkä onkin, että hän on saanut suunnan käännetyksi ajoissa ilman, että siihen on tarvittu kovan johtajan imagoa. Fyysisestä kiipeilystä hän joutui luopumaan, koska loukkasi jalkansa pahasti kalliokiipeilyssä.

(Viite: viikon 12 krapusanat heikkous, pomo, vertikaalinen

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/20/isopomo/#comments )

Kivet lähtevät jokakeväiselle retkelleen haudoistaan

neulaset ovat neulasia, varisevat hankeen kuten ennenkin

vaikka metsä ei ole metsää, pelkkää puuta, materiaa

joksi ihminenkin muuttuu koneistossa, joka antaa ihmis-

materiaalille kaksi roolia: tuhoaja ja tuhottava      Säikkyjä

lintuja näkee harvemmin, ne parantelevat traumojaan

piiloissa lennettyään sota-alueiden yli, mutta tiedän

pellon reunan, karun ja kivisen, jossa kevätesikot

aikovat nousta kukkimaan ja rämeen, jossa vaiveron

vaatimattomat valkoiset kukkatertut aloittavat

kun juurella on vielä lunta      Kuten pajunkissatkin

Nyt en halua mainita leskenlehteä

sillä se tuo taas mieleen

Voitko tanssia puuta, jonka oksat repeilevät räjähdyksessä

juosta kissaa raunion koloon piiloon,  ulvoa jalkaan

haavoittuvaa koiraa        Keskensyntyvän kuolemaa

Ei, et voi Joku muu tekee sitä jo sinun sijasta

Voitko kirjata norot, jotka valuvat nokeentuvaan lumeen

ihosta tihkuen vaikka paleltaa, pommien sirpaleet

kehon ja mielen haavat     Kesken elämän kuolevat

Ei, et voi Joku muu tekee sen sinun puolestasi

                                                         Nokinen on lähtenyt

päästämään lumen valoa heijastamasta pelastamaan

vapauden siltä itseltään         sulkemalla suut ja silmät

                             luulee jakavansa avaruuden

oikeaan ja vasempaan,  yläosaan ja alaosaan

                                                    Mutta Vapaus:

kokonainen kuin vastuu, joka odottaa Nokista

Hänelle muut ihmiset ja kansat eivät ole itseisarvo. Niillä on arvoa siltä osin kuin ne edistävät hänen Venäjänsä mahtavuutta ja hänen kuolemattomuuttaan historiassa. Edellistä hän on päättänyt edistää alistamalla naapurimaansa ukrainalaisten itkua ja henkeä säästämättä. Se maa on hänelle kuin jälkiruokajäätelö pakastimessa, jonka hän haluaa syödä juuri nyt. Jälkimmäisen varmistuksen hän on aloittanut päättämällä kirjoittaa maailmanhistorian valmiiksi etukäteen, ettei kenenkään tarvitse myöhemmin mennä sitä repostelemaan. Kirjoitusprojektiaan hän on jo toteuttanut kirjoittamalla teoksen ’Menneiden asioiden oikea laita’. Tähän kaikkeen hän saa selkänojaa patriarkka Kirililtä, joka jo edellisessä hyökkäyssodassa siunasi hänen tykkinsä: että ammukset osuisivat varmemmin noihin uppiniskaisiin.

(Viite: viikon 11 krapusanat itku, selkä, jäätelö

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/13/rangaistus/#comments )

onko aamu vai ilta

Suunta ei kerro onko oikein

vasemmalle vai oikealle, syvyys

mennäkö ylös vai alas

Kirja ei kerro kuka kirjoitti

tarinansa, lähti huoneesta

oliko joku muu pelkkä kuvitelma

vai nopea lähtö, vastausta

on etsittävä ulkoa

missä maailma kaatuu syliin

ei lupaa olla ihmisiksi

eikä palaamisesta voi tietää

vastoin kaikkia pyristelyjä tai

niiden tuloksena kohtalo

on vastaus

Hänkö sen sanoi

ja että vanha viini on tuomittu väljähtymään, että menen

sinun vuoksi ja lastemme

kaikkien lasten

kirjoitit päiväkirjaasi

kun kuulet lauluja paremmasta

kun kitaran kielet siitä kertovat

olen tulossa jo eikä väliä

näyttääkö kello aamua vai iltaa

(Viite: viikon 10 krapukuva

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/06/salaisuus/)