Kuukausittainen arkisto:Toukokuu 2020

Töyhtöhyyppä

Töyhtöhyyppä törmäilee         Vaaleassa Talossa

(ehkä rinnakkaistodellisuuttaan!!!)

rukousaamiaisella salaattilautanen koostuu

punertavista hiuksista             Veitset ja haarukat tärisevät

Alkujuomalasissa käsidesiä

Isäntä katsoo seuruetta tavalla, joka kertoo:

tätä maljaa ei oteta teiltä pois

 


Näinkin päin

 

 

 

Kun tulen vanhaksi, eikä edes Aninkaistenkadun liikenne

                     häiritse korviani, ostan kaupungista kesämökin

Hiihdän sinne talvella, kun niillä on hiihtoloma

                     ja kaikin puolin maltillisempaa

Kierrän kaikki museot           Kaukaa

                     mutta tutustun jokaiseen patsastettuun suurmieheen

Adolf Ivar Arwidssonista (miksi sinut on laitettu nurkkaan, häpeämään?)

                     V. Westerholmiin (otsaryppysi ovat kovin korkealla)

Tuuraan kun joku haluaa matkustaa kokoukseen

                     tutustumaan alansa uusiin virtauksiin

 

 

 


Perspektiivit

 

 

Iltayöllä maassa maaten kakofoniaa, häikäiseviä kiiloja

                       sammuvia ja syttyviä valoja kivimuureissa

 

Ilmasta käsin kierteissumu, jossa pisteet liikkuvat supistuvassa kehässä

                       ytimeen, sulavat kuin vasikkaa varten annettu sormus kultaliemeen

 

Voyager I:n kamerassa sininen piste, nollapilkkukaksitoista pikseliä

                       valloitettuja, tuhottuja Jerikon muureja, elävineen Montako

 

kertaa vielä, kerro oi Sininen Piste 0,12

                       riittääkö seitsemänkymmentä kertaa seitsemän!

 

Enkä enää välitä mikä kaupunki, maa tai maanosa

                       Mikä lampi, järvi tai meri                  Etäisyys

 

 

 

 

 

 

 


Ikkunanpesijä huomaa untuvan lasissa

 

 

Minkä linnun, miten kävi? Ruumista ei näy

Muuttomatkasta väsyneenä

huomiokyky herpaantui?

Hämäsikö heijastus vai säikähtikö haukkaa kissaa Ihmistä

Hymyilevää Ihmistä?

Mistä untuva irtosi, millä kiinnittyi lasiin?

Verikö liimasi, mitä törmäys vaikutti

elämään tai pesintään?

Jos elämä ei loppunut

 

 

 


Kesäporkkanan makeus

 

 

ei ole samaa kuin hunajan mielistelevä imelyys

(kuin joku kehuisi katteettomasti)

tai sokeripalan, jossa mausteena varastamisen sivumaku

 

siinä on syvästä mullasta ylösnousseen makeutta

(maamies muista miss’ onnesi on)

tynnyrin otsonipitoisen, happirikkaan veden huljutuksen makeutta

 

kun etuhampaat nakertavat sen liikkeelle

 

(lauletaan aariana mistä tahansa oopperasta

siemeniä vakoon kylväen)