Älä usko hyviä neuvoja, älä varsinkaan huonoja

älä siis näitäkään (Vanhempien neuvoista

kuuluu ärsyyntyä, isovanhempien neuvoille voi hymyillä)

Merkityksellisempää kuin menestys

odotuksia parempi tai huonompi on

se miten siihen suhtaudut

Siipiään on koeteltava, ehkä juostavakin

siinä kuuluisassa pyörässä

jossa oravainen             ei nuku makeasti

Merkityksellisiä kannattaa tavoitella

Merkitys on lintu, lentää nopeasti ohi, laulaa oksalla piilossa

menestys on ilma: yksi ässä pois ja se on menetys

Katso peiliä ja kysy, mikä nyt neuvoksi

Malta siinä hetki ja se vastaa

Hyvät neuvot ovat edullisia, älä usko

hyviä neuvoja, älä huonoja varsinkaan

Kuntosalilla naiset tekevät spinningtreeniä

hiki helmeilee, ulkona sataa hiljakseen, lämpötila

                                   josta hyötykasvit eivät hyödy

Mies ontuu rukoushuoneen portaita kassien kanssa

pakkaa autoon vuosimallia kauan sitten viimeisen

myyntipäivän ohittaneita elintarvikkeita, mies ontuu

                                   hiki helmeilee, pisaroi viileää sadetta

hyönteissyöjillä on kriittiset tunnit

Kesätyöntekijä saa rauhassa keskittyä

eväisiinsä taimimyymälän katoksessa

Leijona ei ole syönyt Kaksosia, välissä

on Krapu vaikka himmeä, kesää kohti yhä himmeämpi

Tähtikuvioiden mukaan suunnistaessa on vaara kompastuu risuun

Kävin opastetulla kierroksella unelmien museossa:

supertietokoneen kapasiteetti oli kovilla onnistumisprosentteja laskiessaan

Opas kertoi: unelmat ovat kuin korvasienet: ryöpättävä perusteellisesti

Tuulen tavoittelu isolla haavilla on jokaisen ikiaikainen velvollisuus

(amerikkalainen malli intiaanien tuhoamisesta alkaen)

Kenelle riittää meksikolainen unelma: että ei tapeta

tai tuijottaa verkkaan hiipuvaa liekinvarttaan!

Kiva ihmetellä yhtä sun toista ilmiötä sivusta

mutta menepä sekaan sorkkimaan, niin kuulet:

sen kukkuloilla ei kunnian kukko laula, käki kukkuu petos mielessä

Silti pistät lusikkasi samaan sienisoppaan, kehnosti ryöpättyyn

huidot haavillasi, huudat tuuleen

( Viite: Viikon krapu )

Illalla en halua katsoa peiliä, se välähtelee kuin sillä

olisi jotain asiaa      Lopulta se kävelee eteeni

No mitä nyt taas!

Miten tänään meni      noin omasta mielestäsi?

Äh, ei ainkaan putkeen      No mihinkäs sitten?

Pieleen kai, mutta kuka sinä oikeasti olet?

Minä Olen      Se, jolle et voi puhua palturia

esittää mitä sattuu, et vaikka vatsaa

kivistäisi ja päätä vituttaisi

Tunnen sinut, näen lävitsesi

Minä Olen      Mikä Olen      Se jolle sinun

ei tarvitse esittää mitään

Olen Tässä      että uskaltaisit nähdä

että voisit olla totta itsellesi

”On tapahtunut sukupuolisiveettömyyden loukkaus”. – Virkatoveriinsa hieman ylimielisesti suhtautuva konstaapeli katselee ikkunasta ulos, jossa kirjosieppokoiras pitää peliään kahden eri pöntön välillä.

”Ja missähän tämä siveellisyys on tapahtunut?”. ”Korvasienenpoimija soitti, oli mennyt ryteikköön kyykistyäkseen siellä asioilleen.” – ”No mutta onhan se nyt sallittua.” – ”Älä vitsaile, siellä oli ollut mies ilman vaatteita” – ”No ei kai se siellä enää” – ”Poimija vakuutti, että on se, se seisoo vaan.”

Ajetaan keskustasta muutama kilometri ja käännytään metsätielle. Pääsevät lopulta sienennpoimijan kertomalle paikalle. Ja siellä on mies ilman vaatteita puun runkoon nojaten. Parin metrin korkeudella on kiinni köysi, joka johtaa miehen kaulaan. ”Jospa nyt ei tästä sakkoja…”.

(Viite: viikon krapuhttps://susupetalsanat.wordpress.com/2021/05/16/viimeinen-peli/#comments: viimeinen, ryteikkö, vaatteet)

(Valitusvirsimäinen oodi sille mihin ei voi uskoa, vain estää)

Ole sinä tuli, minä olen tulva

polta sinä metsät, minä hukutan pakenevat

Yhdessä hävitämme tämän maan

Vesihöyrynä, savuna nousemme ilmaan

                              katsomaan montako jää jäljelle

                              montako puuta ja eläintä, montako muuta maata

Ole sinä paha ilma, minä olen myrkyttyvä maa

Pudota pommisi, ammu ohjuksesi, minä säteilen kuolemaa

Yhdessä tuhoamme ilman, veden kaikki olomuodot

Pölypilvinä nousemme ilmaan

                                katsomaan missä vielä vihertää, piipertää

                                josko vesissä jotain liikahtaa

                                montako puuta ja eläintä, montako muuta maata

                                                      asua,elää                      Kosmoksessa?

                                montako suojaavaa kerrosta ilmassa

                                montako lähdettä, puroa kulkijan juoda

                                montako elävää merta, merenelävää

Mikä teki kuka teki meistä tuhon enkeleitä?

(Viite: runotorstai )

Täydellisen äitiyden täydellinen olemus: Täydellisesti Äiti

hiljaisessa talossa imettää lastaan, lapsi imee ja imee

Talo on vaalea kuin kalkittu hauta ja äänetön

seinien ulkopuolella avaruus, pimeä, kirkas ja kylmä

yksinäisten vaeltajien, satelliittien, meteoroidien

halkoma kosminen erämaa

                                      (Vertailun mahdottomuus

                                     on täydellisyyden ehdoton ehto

                                     ylävirta vailla lastun lastua

                                     kirves varalta talon nurkalla)

Sisällä Täydellisesti Äiti kuihtui, alkoi kuultaa läpi, kun lapsi pulskistui

kunnes oli imenyt äidin kokonaan ja talo tuli täyteen lasta

seinät irtosivat nurkistaan, lapsi leijui avaruuteen lattialla istuen

muistilehtiö ja kynä kädessä hän bongailee avaruusromua

laskeskellen niiden kiertoratoja, putoamispaikkoja maahan:

jos vaikka jollakin niistä saisi kyydin epätäydelliseen, Elämään

(Viite: Viikon krapu: imeä, täydellinen, talo)

1.

Toivo on jämä

iltanuotion haiku

Kestääkö aamuun?

2.

Toivo on silta

Tukipalkit huterat

ranta sumussa

3.

Menee niin hyvin

toivolle ei tarvetta

Sataisi lunta!

4.

Tulisi tulva

sieppaisi vanhat pierut

Kaljakelluntaan

(Viite: runotorstai )

Nahkojen hierarkiassa ylimpänä on päänahka. Sivunahkoja on niin paljon, että niille tarvitaan kymppi. Siinä tehtävässä häärii esinahka. Tehtävä on hyvin sukupuolittunut. Nahkojen historia ei tunne naispuolisia esinahkoja. Kuten muissakin yhteisöissä, nahkoillakin on jännitteensä, jotka aika ajoin ilmenevät eri valtaelinten yhteenottoina. Moni esinahka on joutunut leikkauslistalle. Mutta päänahkalle sivunahkojen kurissa pitäminen ilman esinahkaa on mahdotonta ja tilalle valitaan kustannuksista piittaamatta lopulta aina uusi. Vastaavasti kerrotaan erään esinahan suunnitelleen päänahkaa vyöllensä. Hänet saatiin kuitenkin luopumaan yrityksestä. Hierarkiassa alimmat nahat irvistivät (yhteinen merkki niiden kesken, ”joiden selkänahasta kaikki revitään”): ei ollut esinahkamme tarpeeksi parkkiintunut, ja: kuvitelkaapa esinahkaamme kompuroimassa päänahka kengän alla!

Viikon 18 krapu sanoista päänahka,irvistää, ilman

https://susupetalsanat.wordpress.com/