Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2011

Runotorstain haaste 222: kummitustalo

 

Iiriksen pinnassa naakkojen

parvi putoaa Musta sade

Kuin mekaaniset esiriput

kitkaisesti sulkevat näyttämön

silmät liikkuvat välähdys

värähdyksestä epäluulon organisoituneella

seitillä ja lukin kiito äänetön kirkuna

kiertää rataansa

jatulintarhaa ytimensä läpi

 

Hypokondrian hiukkaskiihdytin

tyrmää faktoja aistimukset

saavat oudon viluasun

 

Vetää kaikista talon kuudesta

ovesta Seitsemästä?

 

 

Mainokset

(Työ)matkan vuoksi lähikuukausi on hiljaisempaa kirjoittelun osalta. YouTuben esiintyjä kuvattu Ijahis Idja-konsertissa elokuussa Inarissa.


Kaksi marjaa

Maaperä on käynyt silmälle köyhäksi

mustikka on uhrannut

                                        lehtensä

henkensä pitimeksi

puolukka pitää pintansa kylmän yli

Vahanaamat porskuttavat talvessa

 

 

 


Runotorstain 221. haaste: rauha

Sortajien rauhan turvajoukot menevät sammuttamaan tulipaloa

myyvät matkalla veden mustan pörssin kaupassa

ja ruiskuttavat liekkeihin bensaa

Sortajien kaikkien tyttärien ja poikien nimet

ovat Rauha ja kansa joka siellä asuu

                                                    potee torikauhua

ja kaikki aukiot ovat taivaallisen rauhan tyyssijoita

 

 

 

 


Sirpaleita (12)

Parempi tyhjentää sanojen kaivosta vähä vesi

kuin kantaa sinne kirjakaupalla lisää

                                           *

Ei ole sillalla hauskaa

kun vastarannat etääntyvät toisistaan

ja siltapalkit paukkuvat

                                     *

Jos muutettava ja muuttaja

ovat samasta puusta

niin mikä muuttuu


Tasanko?

nyt kun rahan välinearvo ja itseisarvo

ovat yhtä ja samaa rahantekoa

niille joilla sitä erityisesti on

ja likainen lumipallo kasvaa vyöryessään kohti

surujen taloa

näiltä sortuvilta rinteiltä ilo

on muuttanut tasangolle

jossa taivas on kaikille

sama ja nuotio

näkyy pimeässä kauas


Sillä silmällä

Varisparvi latvustossa illankähmässä

mustia siipiä vilkkuluomisilmiä

korppikotkain lailla tarkkailee kenttää

kun vetelen kirikierroksia Sillä silmällä

tarkkaavat jospa äijä kuukahtaa kun pumppu pettää

Sillä silmällä että ehtivät paikalle

                               ennen ambulanssia


Runotorstain 220. haaste: runoviite*)


kymmenen pientä mummon nassukkaa: yksi

teki viisi vuotta rintamalla pyssytöitä neljäkymmentä

kirvestöitä kotirintamalla sydän petti vanhana toinen

katosi tyystin osuiko ammus Kannaksen keskityksessä vaiko Siperiaan vaipui kolmas

paloi panssarinyrkin lieskassa neljäs

sotavankina piikkinen mies kuolemakin uskalsi viereen vasta vanhana viides

oli jauhopeukalo-mylläri monta tautia ennen lähtöä kuudes

tolppa-apinana kansantautiin menehtyi vitkalleen seitsemäs

nuorin ja hulivilihummeripoika merta kynti kunnes veden maaksi vaihtoi kahdeksas

vielä porskuttaa vain kasviksia narskuttaa

ja sitten tytöt yhdeksäs

äijät pysyi kurissa hänen nakkikioskillaan

siivosi laivat siivosi itsensä hengiltä kymmenes

hoiti ja hoivasi omat ja vieraat sinkkiarkussa Turkista palasi

siinä oiva sarja mummon kymmenen nassukkaa

*) Tämän viikon innoittajana runontekoon on teksti:

”Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan.  Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31


In memoriam

Miestä vanhempi kuusikuja

suhisi pimeässä varoittavasti

ei uskonut tikkuinen mies

piti pahan päänsä syntymässä saamansa

yli sodan sodassa parhaimmillaan missä valossa

hänen sielunmielensä nyt vaeltaa

nämä sadat esineet jäljellä

unelmasta jota kukaan ei halunnut jakaa

nyt kylmät pisarat pieksävät

hiekkaista kumpua Ei hänkään

kerran osannut toivoa että syntyisi

mutta kuoleman viipymistä sitten

kun sen haisevat liepeet

olivat pyyhkineet naamaa

muutaman kerran Se tuli

armollisesti yöllä petikaveriksi


Kuusikko

 


Neulaset kuin kissankarvat havukuvion

toisto on loputon

oksat lomittuvat lamuavat:

sateensuoja kuusi on

hieno puu monta puuta kuusikko

on täynnä arvoitusta

täällä valo ei

juhli kulkee tiukan

seulan läpi sammal

viihtyy puvustaa kivistään

peikonpäitä vihreitä

muurahaisen polku tumman linjan

leikkaa sen vihreään matrassiin

Näköala ylös eteen

aivan tarpeeton

Olet perillä


Karsserista karenssiin

 


Siihen aikaan kun valtio

ei ollut vielä keksinyt yhtiöittämistä

se oli kapea mutta pitkä työnantaja kunnes

putosi tekniikan kelkasta

kuten moni yrityskin jotka

antoivat surutta kenkää

toisin kuin valtio Palkka tuli

töitä ei ollut vuoden oli lupa istua

kopissa kymmenien muiden kanssa Sai sentään

pitää kahvitauon kopin ulkopuolella

siinä sitä miestä mitattiin

kenellä kestää perse penkkiä

ja pää paskan jauhantaa

Minulla ei viimeinen pisara

oli pitkäksi vierähtänyt

kahvitauko shellillä josta seurasi

nuhteita ja uhkauksia viimeisestä kerrasta

Otin ja lähdin ovella sanoin etten huomenna tule

enkä hulluksi ala itteäni tekemään

sen verran vielä ittestäni tykkään

Tulihan siitä karenssia

mutta karsserista pääsin


Runotorstain haaste 219: synti

meklarien kiimainen huuto vauhdittaa numeroita ohjelmoituun kiitoon jotka kevyesti kiertävät kaikki esteet joita poliittiset eläimet ovat kömpelösti yrittäneet asetella sen miltä toistensa sättimiseltä ovat ehtineet eivätkä saa kiinni numeroita pyörivät kuin kissat häntää tavoitellen eivätkä tiedä ovatko hampaat omassa vai toisen hännässä häntä omassa vai toisen suussa vaikka pitäisi päästä edelle ja rakentaa uomia ettei virta syövytä penkereitä ja talot suistu alas asukkaineen ei näistä ole enää rakentajiksi sillä Numeroiden Herra on pistänyt heitä numeroista uutetulla pistoksella mikä on tehnyt heistä hitaita ja haluttomia uomainsinööreinä mutta vilkkaita ja viekkaita yksityisten pikkupurojensa ährääjinä eikä tälle menolle tule loppua ennen kuin kansalaiset raivostuvat ja kiipeilevät näiden numerotalojen seinillä kuin vuorikiipeilijät hakkujen ja mailojen kera edustuksellisen demokratian edustajat ovat paskoneet housuihinsa jo niin kauan että edustukset on edustettu edustustili tyhjätty ja suora toiminta astuu tilalle ja on täysi arvoitus saavuttaako se suuren voiton vai syntyykö kauheata jälkeä turvallisuushakuisena konservatiivina haluaisin palata pohjoismaisen kansankodin ja hyvinvointivaltion optimistisiin syntyaikoihin keskiluokkaisen kohtuullisen valehtelukulttuurin siipien suojaan enkä tietää sen suolan tulleen mauttomaksi ja kelpaavan vain poisheitettäväksi jonka mukana pesuvesi lapsi ja minun eläkkeeni lentävät lepikkoon muun muassa kuinka pimeää onkaan pimeys kun valossakaan ei näe vai armahtavatko silmäni jo historiansa lukenutta vanhaa ihmistä sillä mikään mikä on ollut ei tule sellaisenaan takaisin siksi kaikki on olevinaan niin uutta eikä siinä ei ole mitään uutta ahneuden ja sen lopun muodot vain vaihtelevat


Syysmuotoja

Soilta ovat hillanpoimijoiden pyllistelyt

loppuneet pelloilla enää kauran kaula

katkaisematta mättäillä puoli-

kypsät puolukat koira mies ja pyssy metsässä

lehmät tuottavat kaiken aikaa

leukojaan liikuttamalla säädöskokoelman

mukaista ulkoilmaelämää viettämällä

Illalla kuu ui lammikossa

puut kurkkivat

pitävät pyöreistä muodoista



Syyssauna

 

 

Tulen loimotus lasiluukun takana

ainoa valo saunassa

puut hiiltyvät punahehkuksi

hämärä ympäröi tummat hirsiseinät

pukuhuoneessa pari kynttilää ja häilyvät varjot

Tuuli on saanut päivän lehdet jaettua

järven kohina vielä jatkuu

Kettu rääkäisee jäähdyttelijän ihokarvat pystyyn

hiiripöllön äänetön varjo liukuu

maata vaaleampaa taivasta vasten

Sopulin äyskintä vaikenee