Kuukausittainen arkisto:toukokuu 2015

Valmis

 

mikä täällä milloinkaan

valmis on

prosessin vaihe         johon kaikki

näyttää päättyvän       mutta

 

ohje kuuluu       ole aina valmis

reagoimaan        tuli varas

päivällä tai yöllä

ase aina valmiina

kaikki aistit viritettyinä

viimeiseen hengenvetoon asti

 

jos silmäsi lumoutuvat kukista niityllä

käärme iskee kantapäähän

 

heput helvetin tulessa

itkevät hetken herpaantumista

 

ennen valmis lahoaa

kuin syötäväksi kelpaa

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/05/370-haaste.html

 

 


Kevyt

 

tuulenvire       liikuttelee

hiuksia kasvoillasi

houkuttaa silmiä esiin että näkisit

kareiden kiidon veden pinnalla

ja höyhenen keinuvan

haavikon kahahduksessa

kun lintu on jo kaukana

ja untuvapilvet

ennakoivat sadetta lounaasta

että näkisit       miten savu

jo suostuu       tuulen suuntaan

 
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/05/369-haaste.html

 


Surumarssia 2

 

maailman laidalla

istun tyhjänä auki

ei verhoja ikkunassa       ei ikkunaakaan

mieli pysähtyneenä nollapisteeseen

silmät katsovat kulontyhjää

ainoa liike alkukohinaa korvissa

 

ehkä tästä vielä noustaan

alakuloremuun

ja haikeaan iloon

Pyhän Hintriikan

surumarssin tahtiin

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/05/368-haaste.html


Surumarssia

 

 

näitä soita mä tallaan viimeiseen asti

lauloi Tervanevan hevonen

samoin pelkää       äiti huolenharmaa

käyvän pojalleen       herra Hakkaraiselle

että avosuolla tuskaista rämpimistä

kohti viimeistä rantaa

susien ulvonnan saatellessa

kohti metsää ja mäntyä ja oksaa

köysinippu olalla

ylentämään itsensä

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/05/368-haaste.html

 

 


Pintajännite

 

kielesi on korsien         rytmi tuulessa

mikä on nimesi             kivi veden pinnalla

höyhen tuulella             kiinni maassa

mikä on värisi               kasvojen peite

Timnan tien varrella

 

kuljin ohi ja värisin


Päättämätön

 

siinä sitä istutaan

kuin hevoinen heinäkasojen välissä

koirat haukkuu ja karavaani kulkee

sinä et              eikä aikaakaan

kun Neiti Aikasi on Vanharouva

 

heinät vie korsi korrelta

tuuli

peittää karavaanin jäljet

 

sinä istut kuin tatti jonka lakki

on matoja täynnä

 

 

 


Emo

 

emo ihmisen

huolineen ja murheineen

iankaikkista

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/05/367-haaste.html

 


Tuule tuuli!

 

sumuverhoon hajoavia ääriviivoja

joihin tuulenpuuska       hetkeksi

raivaa käytävän             kun Mooses

ylittää Punaisenmeren

paikallismymälän aulassa

liukuvia olemisen rajoja

vanhoja miehiä keppeineen

penkillä       pysähtynein katsein

puhkomassa aukkoja       unohduksen verhoihin