Aamuyöstä kellojen rytmikäs

kalke koparoiden napse kun

satapäinen tokka laskeutuu

laaksoon verkkaisesti nulkaten

Veden taukoamaton pohina ja

telttakankaan pauke nousevassa tuulessa

Iltapäivällä auringosta ja ravinnosta

raukein silmin katselen

kotkan spiraaliliitoa nousevissa virtauksissa

Korppien utelias kornunta

ja jalohaukkojen kimakat äänet

Porot näyttävät kirpuilta

taas kaukana ylälumilla

Tummuva kero punertuu

ilta viipyy aamuun asti

Vastarinne säilyy valossa

kun yön läpinäkyvä viitta

putoaa purojen ylle

ja kaste pisaroi

varvikon

(Näillä toivotan teille kaikille hyvää kesän jatkoa. Pidän taukoa pitempään ja toivon palaavani kirjoittamiseen loppukesästä. )

Valittaako lähde miksi synnyin

vedenjakajalle

puolet vesistä laskee itään

toinen puoli länteen

pitkin puroja jokiin

läpi järvien meriin

kylmiin ja lämpimiin merivirtoihin

tunnistavatko toisensa

muistavatko yhteisen alun

jos jossakin kohtaavat

Tavarataivaan reagointiautomaattia ei kiinnosta
linnunradan liike ja asema suhteessa vielä suurempaan
kosmoksen systeemiin eikä tämän aikakauden nimi
jonka se saa tulevilta tutkijoiltaan
runsaus ei ole ongelma sillä kierrätys ja kirpputorit
lopulta jätteenpoltto hoitaa homman

Lapsesi voit kastaa täällä ja kun kasvaa
hän voi pelata kauppaketjun merkkistä turnausta
sen sisäpihalla toistaiseksi joutuu käymään kotona
nukkumassa kun tulet vanhaksi voit osallistua
sen kappelissa hartaushetkiin …hautajaisia ei tule sillä
taivaassa ei tietenkään kuolla: kaupalla ei ole
varaa menettää maksavia asiakkaitaan

Kun katson kasvojasi näen

taustalla järven jossa olet

pessyt silmäsi unesta josta vaikenet

äänellä jolla vaikeroit kun kukaan ei ollut kuulemassa

korvat täynnä mehiläisvahaa

ja mehiläisten surinaa jota säikähdät

Mehiläisiä hermostuttaa ja ne pistävät

ja se lievittää sinun tuskaasi joka on

muuten nimeä vailla

Aamuyön avoimesta akkunasta
kuulin lehtokertun palanneen
parin vuoden tauon jälkeen Ei se sama ollut
laulu oli tunnustelevaa lirinää kuin kysymys
onkohan tämä minun paikkani

Muutaman päivän jälkeen se oli saanut
myöntävän vastauksen ja laulu solisi
kuin pitkä pissi pönttöön

Vihervarpunen vailla pyrstöä

siivet riekaleina hyppi karkuun

otin kiinni hellittelin hetken kämmenkupissa

sitten pistin tunteet rullalle ja rullan taskuun:

paiskasin päin kiven kylkeä En halunnut

enää sen kohtaavan leikkiviä kissoja