Diktaattorin kanssa ei kannata voittaa samaa sotaa:

vetää viivan demokratioiden yli ja viivan itsensä alle

             Niillä ansioilla aikoo vapauttaa ajattelun ikeestä Euroopan

             jossa sitä on harjoiteltu jo vapaaehtoisesti

Rauhankyyhkyt eivät pesi tänä keväänä, lisätty

punaisen kirjan osastoon erittäin uhanalaiset

             emmekä tiedä onko Eurooppa

             uusi entinen vai entinen uudestaan

Elämäni on ollut yhtä pieleenmennyttä historiaa…!

             mitä ylipäätään olet tehnyt, et mitään, joten tuskin pieleenkään!

Siinäpä se, pakkomielteinen ajatukseni on ollut pyrkiä katutasoa korkeammalle….

             mitäs vikaa katutasossa on, eikä tasokkuus useinkaan näy julkisuudessa

             oikeille taiteilijoille tunnustus tulee usein postuumisti vai

             haaveiletko muistomerkistä kunnan virallisessa puistossa jo eläessäsi

             asukaslukuun nähden näköispatsaskiintiö on kyllä tässä kunnassa suuri

             ehkä jonkun kannattaisi lähettää anomus, virastotalon verhojen takana

             tapahtuu ihmeitä!

No alkaisitko sinä patsastoimikunnan puheenjohtajaksi?

                         Voisitteko pitää pienempää ääntä siellä, että lapsi saa nukkua!

             Hys, hys, ollaan hiljaa, juodaan nurkassa hiljaa kaljaa

             nostetaan taiteelle tuoppia maljaa, hys hys lapsi saa

                                                                           nukkua rauhassa

Viite: viikon 9 krapusanat ovat katutaso, pakkomielteinen, verho. Kirjoitushaastetta pitää susupetal

https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/02/26/hlm-touhua/#comments

Jossain varpujen ja sammalten välissä

             kivien koloissa pienen veden ääntä

ei juotavaksi tarkoitettua

Jos kaivat sen esille, vain kivien kolinaa

ääni hukassa, mukissa juomakelvotonta vettä

Kysyt: mitä ja miksi

Voi kunpa tietäisinkin, ehkä jossain

minussa tiedetään, puuttuvat sanat

             joilla ne ilmaista

Hänellä on anturit, niiden ansiosta hän osaa

väistyä oikeaan aikaan taustalle, sen hän tekee

taitavasti, kukaan ei kiinnitä häneen sen jälkeen

huomiota, hän välttyy törmäyksiltä, kivuilta ja kolhuilta

aikuisten umpimieliseltä äreydeltä ja tylyydeltä

ohittavilta katseilta, joiden kohde on tuntematon hänelle

asioita, jotka eivät hänelle kuulu, tuntuvat vain

Sateenkaaren väreissä hän matkaa tuulen mukana

ylös kuplista isoimmassa, niitä hän puhaltelee takapihalla

seikkailee tuulen mukana yli puiden latvojen

kuplassa ilma ei ole koskaan ummehtunut

se puhkeaa ennen pilviä ja ilmamolekyylit

vapautuvat leikkiin toisten molekyylien

kanssa, kertovat tarinaa matkastaan värikkäässä

ilmalaivassa, jonka saattoi matkaan eräällä takapihalla lapsi

joka ei halunnut jäädä vangiksi

Viikon 8 krapusanat ovat kupla, ummehtunut, vanki.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta pitää

susupetal:https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/02/19/vapaa-2/#comments

Minua kutitteli ajatus telttailusta Suomen vilkkaimmassa liikenneympyrässä. (En tosin tiennyt oliko se sallittua, mutta tuskinpa siitä giljotiiniin joutuisi.) Sähköautojen yleistyessä liikennettä uhkaa äänetön kevät, myös hajut uhkaavat hävitä. On korkea aika toimia. Löydän ympyrän läheltä Haagaa ja pujahdan rinkkoineni sisään. Tarjolla olisi puustoinenkin paikka, mutta haluan ehdottomasti lähemmäksi liikenteen atomsfääriä. Viritellessäni huonoja polttopuita makkaranpaistonuotiota varten, paikalle tupsahtaa mies rasvainen trasselitukko kädessä. Hänen Wartburgistaan on liikkumiselle tarpeellinen osa mennyt rikki, moottori käy siinä kaistatyömaan luiskassa ja kaksitahtinen fossiilinen tuoksuu nenään ihanasti. Trasselistukosta tulee hyvää syttyä nuotioon. Siinä sitten maistelemme mustaksi käristettyä makkaraa ja muistelemme menneitä hyviä aikoja, itäsaksalaisnostalgian maustein.

Viite: Viikon 7 krapusanat ovat telttailu, giljotiini, syttyä. Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Haastetta ylläpitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/02/12/miss-olit-kun/#comments

Perstuntumalta

             sanoisin että eduskuntavaalit

                         ovat menossa ja tulossa sellaista

                                     suukopua tuloista ja menoista

                                                 että korvakuulolta

kuulostaa: pimeässä hapuillaan käsikopelolla

             paksut sormet kosketusnäytön tuntumaa

                         hakemassa pakkasessa

                                     missä nopea tuuli kertoo

                                                 kahdella kylmän tuntuman iholla

ja suutuntuma on mustan kissan paksut posket sadan kerran jälkeen

Tyhjyys on poissaolemista olemisesta, mielen tila

             joka osoittaa rajat sille mikä on mahdotonta

                         irrallaan kaikesta muusta, kaikista muista

onttoutta joka resonoi ruumiin onteloissa

             linnoitus jonka käytävillä kalteroidut synkänpesät

                        ja varjo-olennot potevat heijastuksina

kauan sitten menetetyt vuodet nyt

             tyhjyyden korvia särkevänä vaikenemisena

                         kuin huudon: lähde jos vielä voit

tästä tyhjyyden tavaratalosta sinne

             missä ruohot, pensaat ja puut

                         lierot, linnut ja tuulet

sinne missä voit kohdata itsesi ja ihmisen

             peremmällä kuin tuulikaapissa

                         jossa holvikaaret eivät rajoitu kattoon

jossa rautaportit eivät sulje mielen retkiä

Missä tuuli puhaltaa pois tukahduttavan pölyn

             kypsäksi podetun tyhjyyden

                         tuo sateen, virkistää silmut ja siemenet

Viite: viikon 5 krapu-haaste, tällä kertaa kuvasta, ja on tasan sadan sanan teksti (otsikko mukaan ottaen). Haastetta ylläpitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/02/05/ansassa/#comments

Joskus haluaisin olla

se käkkärämänty kallion halkeamassa

monen ihmissukupolven ja maiseman

muutokset nähnyt, jonka oksilla linnut

ja rungolla muurahaiset ovat vaihtuneet

hitaasti virtaavan veden lailla

jota myrskyn uhittelu ei ole hätkäyttänyt

kuivuneen oksan katkeamista enemmän

lannistumatta se on kantanut lumiset taakkaansa

runko ja oksat kuin kierrebarokkia sinnittelyn jäljiltä

joka on nähnyt korkealta metsän muuttuvan pelloksi

pellon takaisin metsäksi, metsän aukoksi

jota puiden risaiset nauhat halkovat:

kuin huono yritys peitellä alastomuutta

En ole se käkkäräpuu kallion kolossa

katselen sen tarkkailijan olemusta

muusta metsästä erillistä asemaa

itsekin tässä maisemassa ulkopuolisena