Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2016

Aika

 

 

Neiti Aika

haluaisin vain hiukan maata

kanssanne

kynnettäväksi ja istuttaa perunoita

 

Neiti Aika teillä on

hävitön palvelija

tämä Kello

juoksi eilen tiehensä

vei mennessään tukun tunteja

jotka olin varannut omaan käyttööni

 

se käy tunti tunnilta

yhä röyhkeämmäksi

 

päivä päivältä

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Ilmestys

 

 

 

 

 

istun yöllä ahtaassa päivätuvassa hyttysharson sisällä

torkun istuallani hiljaisimmat tunnit potkaisen oven auki yön päätteeksi

kuulen  ilmestyskirjamaisen kohahduksen: sadat hyttyset samalla hetkellä

pimentävät oviaukon syöksyvät ulos kuin paniikissa

äänen ja näyn lyhytkestoisuus saa epäilemään korvien ja silmien todistusta:

 

ei ininää vain tarkkaan ajoitettu siipiveikkojen yhtäaikainen ryntäys ovesta

kuin äänivallin rikkoutuminen ja hiljaisuus jatkuu

 

käynnistän oman reppurakettini

jätän mäkärät ja muun räkän hämmästyneenä katselemaan

noutopöytänsä perään        kohta olen kaukana kuin Filippus

Karigasniemen tiellä istun bussissa hoviherran viereen paasaamaan

suosittelen upotuskasteen lykkäämistä räkkäajan jälkeen

 

 

 

 

 

 

 

 


Napapiirin ylitys (sonetti)

 

 

 

on elämän arkista kudelmaa

se mikä sinulta aikasi vie

muuta kuin kesäyön unelmaa

se on talvinen yö ja liukas tie

 

ei unelmointisi silti esty

vain arkkuusi sen   välillä suljet

ja mielesi on   taas arjella pesty

kuin vahatuin kasvoin matkasi kuljet

 

oi unohda nuhruinen arkkusi

ja astu avaraan maailmaan

niin opit sen kiveriä kaarteita

 

kun kerran palaat ja riisut farkkusi

taas tapaat kaikki   kakarat kaalimaan

on sydämesi täynnä aarteita

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/06/415-haaste.html

 

 

 

 

 

 

 


Laivat lähtevät

 

 

 

 

jo laivojen lähdön yöhön aistin

kun ankkuriketjut ja sireenit kuulen

kalaa  levää  suolaista vettä  luulen

sen tiheän hajun nenääni haistin

 

joskin kauneimmat kukkien tarhat

on kyntänyt aikojen ankara aura

niin harvojen hiustesi hulmuille naura

ja tuuleen päästä nuo haamuiset harhat

 

laivani matkaa   minne minulla kaipuu

sinne missä olet   sinä ja sielu

sinä valon nopeat siivet sidot

 

niin jääköön matkasta kipu  se haipuu

ja salamat ja pilvien musta nielu

on edessä saari ja riemukkaat pidot

 

 

viite: sonettiharjoitus

 

 

 

 

 


Puuvillapellon rytmejä

 

 

 

 

kasvot kiiltävät jalat viskovat         yli lattian

musiikki vääntää salin sinä mieleni

laiva katoaa merelle     elämä on aavaa

puuvillapeltoa              sen rytmit kuulen

piiskan läjähdykset

 

niin maailmanaika on kääntänyt puukkoa

haavassa    suutelen sormet    ihoni liukuneet

pellot kukkivat arpia    rytmi heittää tanssijaa

ruoska läimii               aika katoaa

yli maailman reunan

 

elämä on aavaa            puuvillapeltoa

maailman reunan alta rytmit

kiertyvät esiin sen liepeen alta

me nytkymme tanssia nimeltä toisemme

yli lautaisen lattian

 

 

(päivitys aikaisemmasta runosta tanssi 18.2.2014

 


Flamenco

 

 

 

anna cajonin kumista

en ole sinulle kukaan

anna sormiesi tanssi kitaralle

olen tanssija köyhiltä vuorilta

anna rumpusi päristä

olen häväistyn esiäitini huuto

Andalusian vuorilta

korkojeni kipinät                 sokaiskoon silmäsi

helmani lietsokoon              lattian tuleen

olen köyhien vuorten             kaukainen tanssi

en sinulle kukaan

 

 

viittet: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/06/414-haaste.html

http://www.seijaeriksson.com/flamenco/

 

 

 

 

 

 


Palatessa

 

 

 

Palasin pitkältä matkalta

Piha tarvitsi viikatetta,

mutta kumikengän suulla

pyydysti hämähäkin seitti

 

Liippakin hukassa

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Herkkä

 

 

 

herkkä menee puhkiin paljosta

moni painaa hänelle liikaa

liikaa herkkä ei yllä painavan reagointiin

herkkä niin herkkä että joskus

ympäristö pitää tyhjätä

 

jos haluat rohkaista herkkää

älä helvetissä sano sitä hänelle

sano vasta taivaassa

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/06/413-haaste.html

 


Kivi

 

 

 

kivistä kuuluisin

on ensimmäinen

viimeinen tuntemattomin

se joka vierähtää

sydämeltä kenkään

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/06/412-haaste.html

 


Valo varjot vesi

IMG_7127

 

 

Kirakkajoen vesiurut pauhaavat

soidinlentosipinöitä järvellä

valo ja varjot luovat rantaviivalle satumaailmaa

vastarannan korkea paasi kuin kellotapuli

pitkin rantoja karhuja unilla merimetso lähdössä lentoon

kettuja korvat höröllään

valkoinen sianpää mudassa

 

kuoppaiset vesipyörteet

jahtaavat kosken synnyttämiä vaahtoriekaleita

kuin kala hyönteistä

 

muurahainen on matkalla

kiven laidasta sen ääriin

laine tempaa mukaansa

sieppaa murkun kuksaan ja heitän maalle

 

pelastinko sen vai estinkö

muurahaiskolumbuksen seikkailut?