Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2021

Märät kengät



 

Nukuin nurmikkoni keltaiseksi, hankin sertifikaatin:

kyllä se on ihan vihreä



Täällä on menossa rehellisyyden ultramaraton monin vesiestein

Kuivia jalkoja ei ole, ne ovat tottuneet märkiin kenkiin



Sisätiloissa peitin kalterit ikkunassa kankaalla:

toisella puolella on kuva maisemasta kauan sitten

toisella puolella matemaattinen kaavio Kaiken Teoriasta



Käännän kankaan vuoroviikoin

 

 

 




Hyvä kovia kokenut

 



Äiti puhalsi pipin pois, isi harjasi etenemisesteet tieltä. Elämä kulki luin liukulaakereilla ja siitä tuli suorastaan tylsää: ei ylämäkiä ponnistella, ei alamäkiä jarrutella, kiviä kierrettäväksi tai edes kirottavaksi asti. Tylsä muuttui henkisesti rankaksi, mutta ei kelvannut vastukseksi, jonka voittaminen olisi tuntunut mielenkiintoiselta tehtävältä.

Mikä siis onkaan lapsella sopiva määrä vastoinkäymisiä, joissa selviytymistaidot kehittyvät, eivätkä johda luuserin identiteetin omaksumiseen? Elämä tuo tullessaan mitä tuo, eikä annostele hankaluuksia mitalla, joka ottaisi huomioon yksilölliset ominaisuudet ja olosuhteet. Pikemminkin kasaa samoille ihmisille kuormaan lisää painoa. Kun joku siitä huolimatta selviytyy kunnialla, syntyy kaikille malli, vaativa mitta: jokainen on oman onnensa seppä.



(Viite: viikon 47 krapusanat vaativa, tylsä, rankka

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/11/21/kommunikointivaikeuksia/#comments)

 

 

 








Minä käsken

 

 

Kun minä käsken

                             olet rauhallinen

Pistät silmäsi kiinni       Ja korvasi

Et tirkistele edes ripsiesi välistä

uutisruutua, tätä maailman kurjuutta

joka sekoittaa pääsi, häiritsee

untasi öin ja päivin

 

Nyt minä käsken, unohda!

Harhautetut pakolaiset

piikkilankakerien takana äidit ja lapset

jääkarhut hajoavilla lautoilla

                                autosi akun

                                koboltin alkuperä

                                syntymäpäiväsi turvakodissa

                                isää paossa isänpäivänä

                                äitiä äitienpäivänä

 

Koko maailma ja oma historiasi

niskaasi ja hartioihisi jysähtäneenä

 

Hengitä syvään, muutut rauhalliseksi

Pistä silmäsi kiinni, älä edes tirkistele

 

Keskity ajattelemaan kauniita asioita

kukkaniittyä perhosineen

lintuja pesimispuuhissa

lasten iloisia ääniä uimarannalla

                                ensirakkauden huumaa

                                sen suudelmaa kuumaa

                                untuvan lentoa

                                keinuvaa, hentoa

 

Älä herää, älä herää

koskaan enää!

 

(Viite: viikon 46 krapu, rauhallinen, ripset, käskeä

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/11/14/pihalla/#comments)

 

 

 


Eksistenssihorjuntaa

Vaihteeksi vanha kolmen vuoden takaa:

Eksistenssihorjuntaa


Vaarallinen ja salainen?

 



Vaarallinen ja salainen vaikuttavat veljeksiltä. Tai serkuksilta. Salaisuuden liepeillä leijuu vaaran tunne. Se houkuttaa pitkästyviä ihmisiä kuin rosvo poliisia. Kirjoita kirja ja pistä sen nimeksi ”Vaarallinen salaisuus”, ja se myy sisällöstä piittaamatta. Mutta voiko salaisuus olla vaarallinen? Aivoverisuonen pullistuma ei ole vaarallinen ennen kuin repeää, revettyään ei enää salaisuus. Suutari maan uumenissa on salaisuus, jos kukaan ei tiedä, mutta vaarallinen vasta räjähtäessään; illoin ei enää salainen. Vaarallinen ja salainen ovat siis toisensa poissulkevia: salainen ei ole vaarallista ennen ilmenemistään eikä vaarallinen salaista ilmenemisensä jälkeen. Perun väitteeni, että salainen ja vaarallinen olisivat veljeksiä. Ei sinne päinkään, eivät edes pikkuserkkuja!



 

Viite: Viikon 45 krapusanat vaarallinen, salainen, veljekset

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/11/07/veljekset/#comments)






Jää äänesi sointi

 

 

Muutut ruostuvaksi lenkiksi

ikäpolvien ketjussa mullan alla tai tulet

tuhkatuksi ja tuhkataksi kuljettaa tulen

läpäisseitä alkuaineitasi uurnassa

 

kun talitiainen vielä

 

nokkii tuulettumassa riippuvista villasukkistasi

marraskettä ravinnoksi, säikeitä yöpesän lämmikkeeksi

ja olemuksesi muisto alkaa jäähtyä, eikä kukaan

 

voi tietää toteutuivatko ajatuksesi

uskosi, toivosi, pelkosi

ei-materiaalisen minuutesi tilasta

 

Sytytän kynttilän, olemuksesi tuntu vahvistuu

äänesi sointia myöten