Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2012

Mitä tapahtuu vuonna 2013

Kansalaiset valavat kannujaan ja tinojaan

mitä tapahtuu ja mikä meitä kohtaa

Sellainen on niiden mieleen

jotka kokevat tekevänsä päätöksiä

jotka sanovat huomenna teen sen

ja ylihuomenna tuon

he eivät huomaa taustalla heiluvia verhoja

niiden takana silmiä ja korvia & vinoja hymyjä

 

Niidenkin takana loosien viidakko

läpinäkymättömyyskulisseilla erotettu

ja lopulta yllättäen (?)

kansalaisten pöytä ja tinatuopit

 

Tämä kuvaus perustuu suljettuun systeemiin

eikä ota huomioon että sen kattorakennelma

voidaan leikata auki ja systeemiä sorkkia

Mainokset

Vanhan vuoden tanka

 

Ajatuksissaan

vanha mies piirtää

penkkiin sormellaan

Sinä aikana juna

ehtii pitkälle talveen


Silmät

DSCN3885

Lumikenkäjuoksussa

susi keltasilmä

ja poronvasa vauhkosilmä

lopputulos ei kovin monen

poronkuseman päässä

vain verta ja riekaleita

ketun ja korpin kaluamia luita

Sapenkiehumapäivänä

Suksenpaistamajängällä

kärykävikelkasta ja tuliluikusta

tuli valtion omaisuutta mutta

mies ei taivu direktiiveille

sudentappokelillä

Käkkäräpäämännikön karsikkosilmät

kuolemasta alkunsa saaneet

niin paljon nähneet

kuita susia poroja

poronturvajoukkoja

verisiä näytelmiä

lumisilla näyttämöillä

eivät ota kantaa

tasapainon julmaan hintaan


Juhannusviikolta 2010

 

Kuva

 

Etelän tuuli on tyly pohjoiselle,

tuiskii talviset turhautumansa takaisin

Ailigaksen masto hallitsee muinaista pyhää paikkaa,

välittää aikamme tietoa, epätietoa,

harkitsemattomia viestejä, nopeita lähestymiskieltoja:

epäpyhää virtaa pyhän lähteen yli

 

Paljot sanat puhutaan kuten romuläjää puretaan

Kun aarre on löytynyt, on aika vaieta, sammuttaa

sanojen ja ajatusten levoton liekki

 

 

Kuva

 

 

Vuoden valoisin vuorokausi, muutama luotu

on kiivennyt laelle palvomaan Atoniaan

Kiviä täällä riittää moneen Stonehengeniin,

tanssin niillä balettia rinkan kanssa

kataja koukkaa kengästä, tasapaino horjuu

 

Tuuli tunkee tuntoon, sen räppi korviin

Luontoromantiikan hakkaava humina hupussa,

villakynsikkäät varjelemassa sormien toimintakykyä

 

Kulkeeko subjekti objektissa, ovatko osat vaihtuneet?

Mikä on asetelma eri tasoissa ja näkökulmissa,

oikeutus ja mieli kulkea polutonta maata?

 

Porot ja tuulet yksissä tuumin ovat kuluttaneet

pintakerroksen paikoin paljaaksi

Sielikkö taistelee vastaan, ihana sievikkö,

kukkia kuin punaisia nuppineulan päitä

mummon neulatyynyssä, tyyny hiekassa, kaikki muu

viimeistä jäkälää myöten viety sen ympäriltä

 

Kuva

 

Maasto on täynnä alkavia polunpätkiä,

päätymättä mihinkään kuin seinään

Umpipusikkoa ja uusi alku, yhtä nopeasti sekin loppuu

Tietymätön tien suunta, arvaamaton ajankulku:

oikealla polulla on kaksi suuntaa,

väärällä voi suunta olla hetken oikea,

 

Ajan valtavirta, tyhjä käsite

(paitsi esineiden määrässä &

kaikkea mikä sitä edistää

kuten että tuotetuilla tavaroilla

tuotteistetaan tapahtumat)

jos vaikutusta ihmismieliin tarkkaat

 

Kuva

 

Joki pirstoutuu puroiksi, virtaa ylängön korkeaan,

olemattomiin, lumisten kurujen kylmään hiljaisuuteen

Tyhjä uoma peittyy kivenkolinaan

 

Veren ja jyrinän visvainen syvyys

peittyy kepeään kiehuntaan: mitä muuta voi tehdä

Jos ei mitään, voi hymyillä huulet korviin

Äänet putoavat pitkin suupieliä, tämä on huono näytelmä,

en kuule sitä ääntä, joka piilee kakofoniassa,

en näe väriä valojen säihkeessä, en kirvestä,

jolla veistää niin karkeasti, että kosketuksesta

saa tikun sormeen, en veistä jolla vuolla

niin sileätä, että sormet eivät lakkaa koskemasta

 

Kuva

 

Otan kengät jalasta, kahlaan virran ylitse,

sen vettä voi juoda jälkeeni, kullan välke

ei polta jalkapohjiani, ryteikössä pusken eteenpäin,

kauhon väylää vuoroin oikealta, vuoroin vasemmalta

 

 

DSCN2729

 

 

 

 

 

 

 

 

Järripeipot koomassa järistävät koivikossa,

kapustarinta haikeasti huilahtaa

 

Merkittömiä korvia lentää yli bisnesluokassa,

mitään tästä kuulematta yli maan,

jonka merkitys vain ylilento-oikeus

 

Kuivin laella kiviröykkiö muistuttaa vallasta,

joka palvoo itseään, ei tunne jokilaaksoa,

vaikka vetensä valuttaa sinne, vierittää kivet voimansa oikeudella

Sanot ehkä: tämä maa on kuollut maa:

ei ruusutarhaa, ei satakieliä lehdossa

 

 

Kuva

 

Tuuli paukuttaa porotuvan pokia,

helisyttää lasiruutua, kitin jättämässä tilassa

kuin rumpali palikoitaan nahkakalvoilla

Helinä vaimentuu paperitupolla, porotupa heijastaa

aikaa: muovia, vaahtomuovia, solumuovia,

kaupalliset etiketit hyllyllä, tyhjien tölkkien rivit ikkunalla

Penkinaluset pullistelevat mustia jätesäkkejä

Mitäpä oikeutta minulla on närkästellä

Kunhan havaitsen ja yhdistelen yleiseen

 

Kuva

 

 

Aallot piiskaavat järveä, palsasuon saartamaa

Sen muoto muistuttaa roikkuvatsaista valasta,

selkärangastaan notkahtanutta

Matkalla idästä länteen kauhon sen vettä kattilaan

Ja valaan ruuaksi kelpaavaa planktonia

 

Kuva

On kuunneltava jalkoja,

rinteiden kuivat korkeuskäyrät,

vaivattomat kulkea, siirryn

sieliköiden maasta lumileinikkien koloisiin

varvikoihin, porojen liejuisiin jälkiin

Illalla lapinorvokkien, kulleroiden

ja rentukoiden kanjonissa aloittavat hyttyset

lyhyen elonsa päiviä, hillankukkia kuin juhannusruusuja

ja ruohokanukan harras silmä

Kuva

 

Kanjonin syvä vesi kannattelee uimaria ja taimenia

Murto-osa niistä on selviytynyt tähän

Tunturi on julma meri, kanjoni sen suojaisa satama:

poikaset auringossa, matalikon suojassa

 

Kuva

 

Juhannusaaton aamuna aurinko paistaa

Pikitien varrella odotan, kaksi autoa puolessa tunnissa,

kolmas jo aamueskelinen

Radio ennakoi liikenneruuhkaa, etelän teillä

En vielä tiedä, että illalla lausun:

jokainen on oman elämänsä soppa

 

Kuva

 


Hyvää Joulua 2012 !

 

 


Salaliitto

Salaliitto jossa

etäisyys luo läheisyyttä

siellä jossakin on helpompi tuntea

kun palaaminen on epävarmaa

se luo varmuutta: olette tärkeitä

lähellä on vaikea olla lähellä

koskea halata katsoa silmiin

vaikka siellä jossakin silmissä

kaipaus ja kyyneleet

Salaiittojen salaliitto jossa sydämesi kavaltaja

on liittoutunut vihollisesi kanssa

Sinua vastaan

 


Muuttuvat laulut…muuttuuko ihminen

joululahjatoivomuksia 1939

 

pieni paketti johon:

sokeria (jos on)

voita (tärkein)

valokuvia kotiväestä

kirjekuoria ja kirjoituspaperia

partakoneen teriä

 

*

 

joululahjatoivomuksia 2012

 

?

??

???

????

?????

 

*

kun haluatte olla autoimmuniteettinen

yhteisöllinen vaikuttaja:

kauttamme huomiota herättämättä

postimyynnistä kätevä

siviilikäyttöön muokattu rynnäkkökivääri

(useita värivaihtoehtoja)

povitaskuun mahtuva ydinase

 

Weapon of Mass Destruction & co.

 

 


Rajojen raja

 

löytyi kaatuneen taskusta

sitten kessua tai mahorkkaa

markkoja tai ruplia

sieltä löytyi

omaisten kuvia

läheltä sydäntä

rajojen rajan takana

kenen pihaan

lohduttajapahanilmanlintu kääntyy

liperit kaulassa

pyöränjäljet hiekkatiellä pitkään

kuin kipsivalos tuomiopäivästä

(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/4325339/268-haaste/ )


ADI

 

(lento)koneellinen ilmaston- ja ajatustenvaihdon

ministereitä on lentänyt Euroopan taakse

ikkunoita sulkemaan lisäksi tulee ovista

hyväksytyn päivittäisen saannin (ADI)

ylittäviä pestisidisiä torakoita

immuunivasteeltaan ylivoimaisia

valmiina ottamaan vastuun elämän jatkumisesta

kaikissa olosuhteissa


Ennusteiden pohjat

olivatko asiat (no ne kaikki siis…)

menossa hyvään vai huonoon suuntaan

(ei tiedetty mikä oli suunta ja jos olisi tiedetty

ei olisi tiedetty oliko siellä hyvää vai huonoa)

siinä mielessä tilanne siis ennallaan

ja tätä oli elämä

sana jonka pateettinen kaiku

puhalsi runonkirjoittajien käytävässä

jonka varrella kirjoitushuoneet sijaitsivat

ovia avattiin enää harvoin ja riimukirjoitukset

kertoivat: siellä se patetia puhkuu ja puhisee

varokaa ovien aukomista

puuska voi lyödä ovella päähän


Niin ympyrä

oletko niin ympyrä

täydellinen vuodenkierto

kaiteinen silta yli kaikkien mustien vesien

ja pelastuslauttojen laivue

varmistamassa jokaista varpaankastumista

peilisalisi seinät heijastavat

näkemiäsi unia jotka olet käsikirjoittanut

viisivuotissuunnitelmiin

 

vain maankuoren liikkeet

niiden halkeamat kiihdyttävät

mieltäsi ja betonitehtaasi tuotantoa

jolla sinulle on uskoteltu

niistäkin säröistä selvittävän

 


Lepäävä voima

kun kaikki pulleat lihakset

nopeat lihassolut

ovat uupuneet happomeriin

vaijerit liestyneet ja katkenneet

ja hevosvoimat ruostuneet

karjunta kadonnut kaiuttomaan mustaan aukkoon

kun kaikki pinnistely ja rimpuilu

on tullut tiensä päähän ja jäljellä

murskaava ehdoton hiljaisuus

merenpohjassa sielun mustassa

alkaa hidas liike kohti valoa

joka on kaiken nähnyt

ja ilon kostea pisara

verso nousee kuin lepäisi

(viite:  http://runoruno.vuodatus.net/blog/4292574/267-haaste/  )


Puhe sankarihaudalla

DSCN3713

Suomen itsenäistymisestä on kulunut 95 vuotta. Alku ei ollut kovin hääppöinen, kun se alkoi toistemme tappamisella ja rääkkäämisellä. Mutta itänaapurin uhka hitsasi meidät paremmin keskinäiseen yhteistyöhön vaikkakin kovalla hinnalla.

Kun isänmaa oli vaarassa sodan vuosina, vallitsi miesten kesken rintamalla henki: kaveria ei jätetä (ei haavoittuneena eikä helposti edes kaatuneena, mitä on pidetty erityisenä suomalaisena piirteenä). Nyt sanonta on väännetty muotoon: kaverille ei jätetä. Ilmaisu ei liene valitettavasti pelkkä vitsi. Aina nämä aikansa sanonnat perustuvat johonkin olevaan, ja sen vuoksi ne jäävätkin elämään.

Vitsinä itsenäisyyspäivää sanotaan joskus itsepäisyyspäiväksi. Itsepäisyyteen sisältyy sekä kielteistä että ihailevaa vivahdetta. Itsepäisyys kertoo toisaalta sitkeydestä ja päämäärätietoisuudesta, mutta siihen sisältyy myös epäily kykenemättömyydestä yhteistyöhön. Silloin puhutaan myös omapäisyydestä. Vanhassa yhteiskunnassa yhteistyö ja talkoohenki olivat välttämättömiä. Nyt tässä jälkiteollisessa ja privatisoituneessa yhteiskunnassa havaitaan kaikenlaisia lieveilmiöitä ja puhutaan harmitellen yhteisöllisyyden katoamisesta. Kun asiat sujuvat hyvin, ajattelemme helposti, että jokainen on oman onnensa seppä. Kyläseppää ei enää tarvita. Mutta kriisin sattuessa tämä ajatus osoittautuu illuusioksi ja kupla puhkeaa. Tajuamme, että tarvitsemme toisiamme. Kaveria ei saa jättää.

Isäni kirjoitti kotiinsa ensimmäisessä kirjeessään 13.12. 1939 rintamalta: ”Täällä ei saa tällä kertaa rahalla ostettua mitään täällä on raha ihan arvotonta Pojat ovat tuumineet että lahjotetaan tilimme puolustustarkotuksiin ja eikä kai ne siinä hukkaan menekkään.” – Kenellekkän pojista ei sitten tullut mieleen ehdottaa päivärahojen talletusta Sveitsin pankkiin…

Meidän ei ole syytä haikailla menneitä aikoja, mutta jos niiden tunteminen edistäisi meissä hiukan suhteellisuudentajua, niin se olisi jotakin. Mitä me vaadimme yhteiskunnalta ja mitä me olemme valmiit antamaan yhteiseksi hyväksi. Kaveria ei saa jättää ja kaverillekin pitää jättää. Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille. Jumala maatamme siunatkoon!

(viite: partiolaisten soihtukulkue ja seppeleenlasku sankarihaudalle)

kuva0016(1)

 


Tie

 

elän tien varrella

tietä voi kulkea en kulje

kahteen suuntaan

miksi kulkea tietä

joka liikkuu kuin liukuportaat

tie ovat sillä liikkuvat

katselen sitä kun tie vaeltaa

yrittää houkutella mukaansa

jättäisinkö tienvarren salaisuudet

tie kulkee vain loputonta asfalttinauhaa

jos kuljen kuljen sen yli tai ali


Rajapintaa

keho aistit järki minuuteni

kalvo jonka läpi hengitän

ohut joustava kostea ja aistiva

 

jos se paksunee se kuivuu ja lohkeilee

sisälle tulee autiota ja hiljaista

kuin halliin josta työt ovat loppuneet

ja ikkunat on kivitetty sisään

inhimillisesti katsoen aina liian aikaisin

ikkunalaudan kärpästen kannalta liian myöhään

 

vielä tunnen tämän pinnan

rajan jonka avulla

olen yhteydessä toisiin

ja vetäydyn omiin oloihin

pinnan jossa riittää sormen herkkä liike

kuin kosketusnäytöllä


Silmätipat

 

 

Sakeammat tipat ensin

hetken päästä kirkkaammat

Maailman menoa kauan nähneet

punehtuneet tulehtuneet silmät

siksi kai kuivuneet

tarvitsevat voiteluainetta

kun silmissä hiekkaa

pelkkää hiekkaerämaata

asioiden esineiden ihmisten

lohkareita muruiksi jauhautuneina

kun silmät ovat enemmän rajan

tuolla kuin tällä puolella

näkevät puolellatoista silmällä

iäisiä päärlyportteja

puolella lääkkeiden annostelurasian