Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2012

Mitä tapahtuu vuonna 2013

Kansalaiset valavat kannujaan ja tinojaan

mitä tapahtuu ja mikä meitä kohtaa

Sellainen on niiden mieleen

jotka kokevat tekevänsä päätöksiä

jotka sanovat huomenna teen sen

ja ylihuomenna tuon

he eivät huomaa taustalla heiluvia verhoja

niiden takana silmiä ja korvia & vinoja hymyjä

 

Niidenkin takana loosien viidakko

läpinäkymättömyyskulisseilla erotettu

ja lopulta yllättäen (?)

kansalaisten pöytä ja tinatuopit

 

Tämä kuvaus perustuu suljettuun systeemiin

eikä ota huomioon että sen kattorakennelma

voidaan leikata auki ja systeemiä sorkkia


Vanhan vuoden tanka

 

Ajatuksissaan

vanha mies piirtää

penkkiin sormellaan

Sinä aikana juna

ehtii pitkälle talveen


Silmät

DSCN3885

Lumikenkäjuoksussa

susi keltasilmä

ja poronvasa vauhkosilmä

lopputulos ei kovin monen

poronkuseman päässä

vain verta ja riekaleita

ketun ja korpin kaluamia luita

Sapenkiehumapäivänä

Suksenpaistamajängällä

kärykävikelkasta ja tuliluikusta

tuli valtion omaisuutta mutta

mies ei taivu direktiiveille

sudentappokelillä

Käkkäräpäämännikön karsikkosilmät

kuolemasta alkunsa saaneet

niin paljon nähneet

kuita susia poroja

poronturvajoukkoja

verisiä näytelmiä

lumisilla näyttämöillä

eivät ota kantaa

tasapainon julmaan hintaan


Juhannusviikolta 2010

 

1.

Kuva

Etelän tuuli on tyly pohjoiselle

tuiskii kaikki talven aikana saamansa kesällä takaisin

Ailigaksen linkkitorni hallitsee muinaista pyhää paikkaa

välittää nykyistä pyhää osana verkkoa jossa

tietoa ja eritoten epätietoa

harkitsemattomia viestejä

nopeita lähestymiskieltoja

viestien epäpyhää virtaa

sinkoilee pyhän lähteen yläpuolella

                         Paljot sanat on puhuttava

                         kuten romuläjä on purettava

                         kun aarre on löytynyt

                        on aika vaieta ja pyhittää huulet

                        sammuttaa ajatusten levoton liekki

Kuva

On vuoden valoisin vuorokausi

muutama luotu on kiivennyt laelle

palvomaan Atoniaan

kiviä täällä riittää

moneenkin Stonehengeniin

tanssin kiveltä kivelle balettia

rinkka selässä kun tasapaino horjahtaa

puron ylityksessä

törmää alas kun katajainen

koukkaa kenkääni

2.

Kuva

Kulkeeko subjekti objektissa

vai ovatko osat vaihtuneet

aistien kautta tuuli tunkee tuntoon

sen räppi raivoaa korvissa

mikä on asetelma

eri tasoissa ja näkökulmissa oikeutus ja mieli

joku lapinhullu leikkimässä poroa

luontoromantiikan raamit kaulassa

hakkaava humina hupussa

villakynsikkäät varjelemassa

sormien toimintakykyä

Porot ja tuulet yksissä tuumin

ovat kuluttaneet pintakerroksen

paikka paikoin paljaaksi

sielikkö taistelee vastaan

ihana sievikkö kukkia kuin

punaisia nuppineulan päitä

mummon neulatyynyssä

mätäs pisteltyy alustaansa

vaikka kaikki muu viimeistä jäkälää myöten

sen ympäriltä viedään

3.

Kuva

Maasto on täynnä ajatelman poikasia

alkavia polunpätkiä missä sattuu

päätymättä mihinkään kuin seinään

rämmin umpipusikossa

löytyy uusi alku

yhtä vähän senkin loppuun

tietymätön tien suunta arvaamaton ajankulu

jos on oikealla polulla on silti kaksi suuntaa

niin myös väärällä voi toinen suunta olla oikea

eikä polku piittaa kartan piirroksista joiden täsmäys ontuu

erannon jos otan väärin päin on suuntimeni hyrrä

hyödytön: näyttää mitä sille kerron unistani

ja luikuria laskee itsekseen kun vaikenen

Ajan valtavirta on tyhjä käsite

(paitsi esineiden määrässä &

kaikkea mikä sitä edistää

kuten että tuotetuilla tavaroilla

tuotteistetaan tapahtumat)

jos vaikutusta ihmismieliin tarkkaat:

peilinä pidetään viestien virtaa

                         Joki pirstoutuu puroiksi

                          ja virtaa niitä pitkin ylängön korkeaan

                          olemattomaan sen yllättäville jängille

                         lumisten kurujen kylmään hiljaisuuteen

                         jää iso tyhjä uoma kivenkolinaan

4.

Kuva

Veren ja jyrinän visvainen syvyys

peittyy kepeään kiehuntaan:

mitä muuta voi tehdä jos mitään

ei voi tehdä hymyillä huulet korviin

joista äänet putoavat suupieliä pitkin

kuin vähä-älyisen kuola

ja toivoa että tämä on huono näytelmä

En kuule sitä ääntä

jonka tiedän piileskelevän

kakofonian lehvistössä

en näe väriä valojen säihkeessä

en löydä sanoille kirvestä joilla veistää

niin karkeasti ettei niitä voi koskettaa

saamatta tikkua sormeen

en veistä jolla vuolla

niin sileästi että sormet eivät tahdo

lopettaa sen koskettelua

DSCN2729

                         

 

 

 

 

 

 

 

 

                          Otan kenkäni jalasta kun kahlaan ylitse

                          virran jonka vettä voi vielä juoda

                          suoraan virrasta puhtauden pyhyyttä

                          jonka kullan välke voi vielä tahrata

                          Ryteikössä pusken eteenpäin

                          kauhon väylää vuoroin oikealta

                          vuoroin vasemmalta

                          kun käännyn vasemmalle

                          hylkään oikean ja oikealle

                          torjun vasemman

                          Suoraan pitää mennä sanotaan

                          ja minä mietin eikös eteenpäin

                          kierrän pahan puskan ja kiroilevan kiven

                          (olkoon vaikka läpiharmaa)

                           vuoroin oikealta vuoroin vasemmalta

5.

Kuva

Röykkiö Kuivin korkeimmalla kohdalla

muistuttaa valtaa joka palvoo itseään

ei tunne jokilaaksoa ei sen alinta kohtaa

vaikka valuttaa vesiänsä sinne

vierittää kiviä niskaan

voimansa oikeudella

Sanot ehkä: tämä maa on kuollut maa

ei ruusutarhaa ei satakieliä lehdossa

koomassa järripeipot järistävät koivikossa

kapustarinta haikeasti huilahtaa

Enempi merkitsemättömiä korvia lentää ylitse

kuin merkittyjä kulkee polkujaan

bisnesluokassa mitään tästä kuulematta

yli maan jonka merkitys heille

on vain ylilento-oikeus

6.

Kuva

Tuuli paukuttaa porotuvan pokia

helisyttää kitin jättämässä tilassa

lasiruutua kuin rumpali

palikoitaan nahkakalvoilla

vaimennan helinän paperitupolla

pokan ja karmin kolina jää

Porotupa heijastaa myös tätä aikaa

muovia vaahtomuovia solumuovia

ikkunan ylähyllyn kaupalliset etiketit

tyhjien tölkkien riverdance ikkunalla

penkinaluset pullistelevat

mustia jätesäkkejä täynnä ties mitä

mitäpä oikeutta minulla on närkästellä

kunhan havaitsen ja yhdistelen yleiseen

Historian

pitkät liepeet repeilevät

maata laahatessaan kertyneistä

trendeistä tehtävänä pitää yllä sykettä

sätkivää kuin kalan tuskanpotkut

Kuva

Aallot piiskaavat järveä palsasuon saartamaa

sen muoto muistuttaa roikkuvavatsaista valasta

selkärangastaan notkahtanutta

matkalla idästä länteen

kauhon sen pintavesiä kattilaan

niin eliörikkaassa järvessä eläisi valaskin

7.

Kuva

Tästä tuli kävelypäivä on kuunneltava

jalkoja jos haluaa kauaksi

rinteiden kuivat korkeuskäyrät

ovat vaivattomia kulkea siirryn

sieliköiden maasta lumileinikkien koloisiin

varvikkoihin porojen liejuisiin jälkiin

illalla lapinorvokkien kulleroiden

ja rentukoiden kanjonissa aloittavat hyttyset

lyhyen elonsa päiviä

hillankukkia kuin juhannusruusuja

ja ruohokanukan harras silmä on auennut

juhlan odotukseen

Kanjonin syvä vesi kannattelee uijaa

ja kalanpoikasia

murto-osa selviytynyt

tähän seesteiseen hetkeen

tunturi on julma meri

kanjoni sen suojaisa satama

taimenen poikasia auringossa

matalikon suojassa

Kuva

8.

Juhannuksen aattoaamuna aurinko paistaa

valtatien varrella odotan

kaksi autoa puolessa tunnissa

kolmas jo aamueskelinen

radio uutisoi ruuhkatunneista enkä vielä tiedä

että illalla lausun:

jokainen on oman elämänsä soppa

Kuva

(viite: teksti on julkaistu aiemmin kesällä 2010 epäyhtenäisesti ja ilman kuvia; ja kohtahan on taas juhannus :-)…)p.s. tekstin asettelu ei tässä  alustassa näy onnistuvan haluamallani tavalla: omituisia välejä, välien poistumia ja tummuusvaihteluja.


Hyvää Joulua 2012 !

 

 


Salaliitto

Salaliitto jossa

etäisyys luo läheisyyttä

siellä jossakin on helpompi tuntea

kun palaaminen on epävarmaa

se luo varmuutta: olette tärkeitä

lähellä on vaikea olla lähellä

koskea halata katsoa silmiin

vaikka siellä jossakin silmissä

kaipaus ja kyyneleet

Salaiittojen salaliitto jossa sydämesi kavaltaja

on liittoutunut vihollisesi kanssa

Sinua vastaan

 


Muuttuvat laulut…muuttuuko ihminen

joululahjatoivomuksia 1939

 

pieni paketti johon:

sokeria (jos on)

voita (tärkein)

valokuvia kotiväestä

kirjekuoria ja kirjoituspaperia

partakoneen teriä

 

*

 

joululahjatoivomuksia 2012

 

?

??

???

????

?????

 

*

kun haluatte olla autoimmuniteettinen

yhteisöllinen vaikuttaja:

kauttamme huomiota herättämättä

postimyynnistä kätevä

siviilikäyttöön muokattu rynnäkkökivääri

(useita värivaihtoehtoja)

povitaskuun mahtuva ydinase

 

Weapon of Mass Destruction & co.

 

 


Rajojen raja

 

löytyi kaatuneen taskusta

sitten kessua tai mahorkkaa

markkoja tai ruplia

sieltä löytyi

omaisten kuvia

läheltä sydäntä

rajojen rajan takana

kenen pihaan

lohduttajapahanilmanlintu kääntyy

liperit kaulassa

pyöränjäljet hiekkatiellä pitkään

kuin kipsivalos tuomiopäivästä

(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/4325339/268-haaste/ )


ADI

 

(lento)koneellinen ilmaston- ja ajatustenvaihdon

ministereitä on lentänyt Euroopan taakse

ikkunoita sulkemaan lisäksi tulee ovista

hyväksytyn päivittäisen saannin (ADI)

ylittäviä pestisidisiä torakoita

immuunivasteeltaan ylivoimaisia

valmiina ottamaan vastuun elämän jatkumisesta

kaikissa olosuhteissa


Ennusteiden pohjat

olivatko asiat (no ne kaikki siis…)

menossa hyvään vai huonoon suuntaan

(ei tiedetty mikä oli suunta ja jos olisi tiedetty

ei olisi tiedetty oliko siellä hyvää vai huonoa)

siinä mielessä tilanne siis ennallaan

ja tätä oli elämä

sana jonka pateettinen kaiku

puhalsi runonkirjoittajien käytävässä

jonka varrella kirjoitushuoneet sijaitsivat

ovia avattiin enää harvoin ja riimukirjoitukset

kertoivat: siellä se patetia puhkuu ja puhisee

varokaa ovien aukomista

puuska voi lyödä ovella päähän


Niin ympyrä

oletko niin ympyrä

täydellinen vuodenkierto

kaiteinen silta yli kaikkien mustien vesien

ja pelastuslauttojen laivue

varmistamassa jokaista varpaankastumista

peilisalisi seinät heijastavat

näkemiäsi unia jotka olet käsikirjoittanut

viisivuotissuunnitelmiin

 

vain maankuoren liikkeet

niiden halkeamat kiihdyttävät

mieltäsi ja betonitehtaasi tuotantoa

jolla sinulle on uskoteltu

niistäkin säröistä selvittävän

 


Lepäävä voima

kun kaikki pulleat lihakset

nopeat lihassolut

ovat uupuneet happomeriin

vaijerit liestyneet ja katkenneet

ja hevosvoimat ruostuneet

karjunta kadonnut kaiuttomaan mustaan aukkoon

kun kaikki pinnistely ja rimpuilu

on tullut tiensä päähän ja jäljellä

murskaava ehdoton hiljaisuus

merenpohjassa sielun mustassa

alkaa hidas liike kohti valoa

joka on kaiken nähnyt

ja ilon kostea pisara

verso nousee kuin lepäisi

(viite:  http://runoruno.vuodatus.net/blog/4292574/267-haaste/  )


Puhe sankarihaudalla

DSCN3713

Suomen itsenäistymisestä on kulunut 95 vuotta. Alku ei ollut kovin hääppöinen, kun se alkoi toistemme tappamisella ja rääkkäämisellä. Mutta itänaapurin uhka hitsasi meidät paremmin keskinäiseen yhteistyöhön vaikkakin kovalla hinnalla.

Kun isänmaa oli vaarassa sodan vuosina, vallitsi miesten kesken rintamalla henki: kaveria ei jätetä (ei haavoittuneena eikä helposti edes kaatuneena, mitä on pidetty erityisenä suomalaisena piirteenä). Nyt sanonta on väännetty muotoon: kaverille ei jätetä. Ilmaisu ei liene valitettavasti pelkkä vitsi. Aina nämä aikansa sanonnat perustuvat johonkin olevaan, ja sen vuoksi ne jäävätkin elämään.

Vitsinä itsenäisyyspäivää sanotaan joskus itsepäisyyspäiväksi. Itsepäisyyteen sisältyy sekä kielteistä että ihailevaa vivahdetta. Itsepäisyys kertoo toisaalta sitkeydestä ja päämäärätietoisuudesta, mutta siihen sisältyy myös epäily kykenemättömyydestä yhteistyöhön. Silloin puhutaan myös omapäisyydestä. Vanhassa yhteiskunnassa yhteistyö ja talkoohenki olivat välttämättömiä. Nyt tässä jälkiteollisessa ja privatisoituneessa yhteiskunnassa havaitaan kaikenlaisia lieveilmiöitä ja puhutaan harmitellen yhteisöllisyyden katoamisesta. Kun asiat sujuvat hyvin, ajattelemme helposti, että jokainen on oman onnensa seppä. Kyläseppää ei enää tarvita. Mutta kriisin sattuessa tämä ajatus osoittautuu illuusioksi ja kupla puhkeaa. Tajuamme, että tarvitsemme toisiamme. Kaveria ei saa jättää.

Isäni kirjoitti kotiinsa ensimmäisessä kirjeessään 13.12. 1939 rintamalta: ”Täällä ei saa tällä kertaa rahalla ostettua mitään täällä on raha ihan arvotonta Pojat ovat tuumineet että lahjotetaan tilimme puolustustarkotuksiin ja eikä kai ne siinä hukkaan menekkään.” – Kenellekkän pojista ei sitten tullut mieleen ehdottaa päivärahojen talletusta Sveitsin pankkiin…

Meidän ei ole syytä haikailla menneitä aikoja, mutta jos niiden tunteminen edistäisi meissä hiukan suhteellisuudentajua, niin se olisi jotakin. Mitä me vaadimme yhteiskunnalta ja mitä me olemme valmiit antamaan yhteiseksi hyväksi. Kaveria ei saa jättää ja kaverillekin pitää jättää. Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille. Jumala maatamme siunatkoon!

(viite: partiolaisten soihtukulkue ja seppeleenlasku sankarihaudalle)

kuva0016(1)

 


Tie

 

elän tien varrella

tietä voi kulkea en kulje

kahteen suuntaan

miksi kulkea tietä

joka liikkuu kuin liukuportaat

tie ovat sillä liikkuvat

katselen sitä kun tie vaeltaa

yrittää houkutella mukaansa

jättäisinkö tienvarren salaisuudet

tie kulkee vain loputonta asfalttinauhaa

jos kuljen kuljen sen yli tai ali


Rajapintaa

keho aistit järki minuuteni

kalvo jonka läpi hengitän

ohut joustava kostea ja aistiva

 

jos se paksunee se kuivuu ja lohkeilee

sisälle tulee autiota ja hiljaista

kuin halliin josta työt ovat loppuneet

ja ikkunat on kivitetty sisään

inhimillisesti katsoen aina liian aikaisin

ikkunalaudan kärpästen kannalta liian myöhään

 

vielä tunnen tämän pinnan

rajan jonka avulla

olen yhteydessä toisiin

ja vetäydyn omiin oloihin

pinnan jossa riittää sormen herkkä liike

kuin kosketusnäytöllä


Silmätipat

 

 

Sakeammat tipat ensin

hetken päästä kirkkaammat

Maailman menoa kauan nähneet

punehtuneet tulehtuneet silmät

siksi kai kuivuneet

tarvitsevat voiteluainetta

kun silmissä hiekkaa

pelkkää hiekkaerämaata

asioiden esineiden ihmisten

lohkareita muruiksi jauhautuneina

kun silmät ovat enemmän rajan

tuolla kuin tällä puolella

näkevät puolellatoista silmällä

iäisiä päärlyportteja

puolella lääkkeiden annostelurasian