Jätkä luulee ei tarvi sauvaa

auttaan tasapainoo

vastustaa virtaa

Vain hiukan eksistenssihorjuntaa

liukkailla kivillä

naurettavan kevyessä

elämän virrassa

Jätkä luulee ei tarvi tukee

jalansijat löytyy

hei yli menee

Vain hiukan eksistenssihorjuntaa

liukkailla kivillä

naurettavan kevyessä

elämän virrassa

Jätkät ennen näin opetettiin

ja virta saalisti

monen könkääseen

Vain hiukan eksistenssihorjuntaa

liukkailla kivillä

naurettavan kevyessä

elämän virrassa

( Ks. sävellettynä:  kshttps://sanapasanen.com/2018/11/03/5358/   )

Miten julmin kulmin tuijotat kulkijaa

Eivät sinuun pysty tuulenpieksämät,

eivät pilvien itkut sinua hellytä

Tyhjin toimin ne saavat palata mereen

ottamaan vauhtia uuteen rynnistykseen

Aurinko ei loihdi sinuun hymyä,

ennemmin putoat kuin hiot särmiäsi,

pala palalta, kuka havaitsee?

Ei riitä kulkijan aika

sitä kuulla    nähdä

On syytä tarkoin harkita

mitä aikoo kantaa selässään,

mielessään,

mikä on tarpeen kävellessä,

nukkuessa, unia ei voi valita,

reitin voi, näkymättömällä vauhdilla

päivittyvät kartat kivien kyljissä

On kuljettava yhtä matkaa

itsensä kanssa, nähtävä puut

metsässä, metsä puilta, arvioitava

kiven vakaus ja veden syvyys

Osattava väsyä niin, että lepo on ilo

ja olla siinä mitä ympärillä:

ilman valo ja pimeys, sade ja tuuli,

joka vaikeroi ja vaikenee,

etkä sen jälkeen

ole ihan entisesi:

kulkemasi askeleet

jatkavat sinussa matkaansa,

hengittämäsi ilma tuulessa

(viite: http://suoturve.net/runoneva/haaste-10/)

Jokainen päivä ja yö,

nukahtaminen, herääminen

Jokainen tunti ja minuutti,

koskaan palaamaton

kohtaaminen ja ohitus,

sanottu ja kuultu sana

Tieto siitä että se on kohta ohi,

kun kivi putoaa veteen ja sydämeltä,

rengasaallot vaimentuvat nopeasti,

uusi sukupolvi on äkkiä

auran kärkenä halkomassa tuulta,

puskemassa kivistä peltoa

ja kaikki on ennallaan eikä mikään

Silmiä tämä pateettinen laulu

huvittaa, korvat vuodattavat kyyneleitä

Ilma käy harvemmaksi