Runon vuodenajat

on pieni ympyrä

mikroskoopin lasilevyllä,

rakkaan syntymämerkki rinnassa,

armo, vihan ja epäluulon valtakunnassa, jossa

pilkun paikalla kieltosanaan nähden

ei ole merkitystä: siperialaisen

ilmaston kasvatille yhdentekevää,

kosmoksen marginaalia,

yksityiskohta älykortissa

Runon maailmassa laulut lauletaan

kuten itkut itketään eikä viimeiselle naurajalle

kukaan pystytä enää museota

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/12/435-haaste.html

Hädin tuskin koputus erottuu hymnien virrasta illan hämärässä

Kävelen ulko-ovelle ja kuiskaan: tule sisään!  Hiljaisemmin kuin

kuiskaus hän tulee, istuutuu pöytään, katsoo silmiin ja sanoo että

alkoikin jo hieman palella  Lämmitän kiireesti glögiä  Hän pitelee

hetken kämmeniään lasin ympärillä ennen kuin skoolaamme

Pitkälle yöhön    Luemme yhdessä ajatuksia ilman sanoja ja ker-

romme kuulumisia ilman puheita Välillemme ne jäävät kuten

riippusilta, joka luottaa vaijereihinsa   kuohuvan kosken yllä

Lopulta hän sanoo, että pitää mennä, äiti muuten huolestuu

Lähtiessään hän ojentaa kortin Etusivu on tuttu, kääntöpuolella

ristiässä

Oi muistatkos Telma sen suutelman,

kun huulemme yössä kohtasivat

Ne toisensa saivat, järven yllä

oli myös kuu, täysi kuin onnemme yö

Oi Telma Telma, sun suutelma

mun pääni käänsi sun puoleesi,

olihan täysi kuu

Mä kläpin sain Telmasta,

yhtestä suutelmasta,

kuun vetovoimasta

Oi muistatkos Telma sen suutelman?

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/12/434-haaste.html

Jos en ole alkuperäinen

Kuka minut väärensi

ja missä tarkoituksessa

Kohtaloni ei ollut olla

tykinruokaa,

ehkä ratas, välillä rasvattu,

välillä kitisevä

Läpinäkymättömien, hulmuavien

verhojen välistä nopeita kuvia,

tunnistamattomaksi leikeltyjä

Jotain musertavaa, jotain piilopaikassa

hengitystä pidättelevää

Sitten kaukana kaikesta,

keinuvassa veneessä

ja puun tuuhealla oksalla

Aurinko, tuuli, humina   Liplatus

Jos minä niistä synnyin,

miten minä nyt tässä

Naama täynnä taas kurttuja

Miten kaikki oikein kävi

Ehkä ei ole mitään väärennöstä

Vain patinaa kuin kuparin vihreä

Raaputa varovasti

Meteoriitin iskeytymä

muuttaa järjestystä mielen floorassa ja faunassa

Pinnalla kuoppia, kipeitä reunoja

Epätahtinen osasten tanssahtelu

elämän ilotulituksessa, joskus

niin surullista, että se on

oikein riemullista:

rynnätään päin tuulimyllyjä,

jotka ovat kuvia verhokankaassa

Pitäisikö järjestää seminaari:

kuinka olemme pyrkineet

muuttamaan toisiamme

ja miten se on onnistunut

Kumpiko olisi toivottavampaa,

onnistuminen vai epäonnistuminen?

Kuu oli sillä päällä

ettei pilvistä paljon piitannut:

puhalsi niitä tieltään

tai loisti niiden läpi

Varjot lumessa

olivat vain välillä himmeitä

Luoteesta vyöryi paksumpaa pilveä

piirittämään kuuta

Kiitin sitä polkuni valaisemisesta

ja jätin jatkamaan sotimistaan

Sillä on tapana selviytyä

Iltapilvillä on vauhti päällä,

kuin tietäisivät minne

Ne ovat siepanneet keinovalojen heijastetta

näyttämään tietä pimeän metsän yli

Repeytymissä tähtitaivaan tilkkuja:

Bereniken hiukset hetken kuin ilmestys

Valtaväylän valokiilat,

etelään, pohjoiseen

Tietävätkö ne määränsä?

Entä minä?

Kotoaan paennut kimalainen kertoi: synnyin kylässä,

jossa uskottiin, että kimalainen ei voi lentää

Niinpä me ryömimme pitkin maata ja

kiipesimme kukan vartta ylös ja alas

Kerran kun olin juuri pääsemässä terälehdelle,

jostakin pörräsi outo kimalainen: lensi ilmassa

Hämmästykseltäni en edes suuttunut kilpailijalle

Kysyin miten ihmeessä, hän vastasi että onhan sinullakin siivet,

käytä niitä      Aloin verrytellä, siivet alkoivat surista ja

kohta olin ilmassa

Kylän kimalaisneuvosto kuulusteli minua

Löivät eteeni fysiikan kaavoja: lentäminen on mahdotonta

Tuomioni: ensin siivet katkaistaan, sitten roviolla poltetaan

Oikeussalin ikkunasta karkasin lentämällä

Jäivät järkyttyneinä selaamaan kaavojaan

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/12/432-haaste.html

Lentävä lumi haastaa

pylväiden valokeilat,

jättää näkyviin tassunjäljet,

mutta peittää ihmisen

Lumesta nousee metsän valo,

oksisto imee sen ennen latvustoa

Jossakin tuuli siirtää

hiekkadyyniä jyvä jyvältä

paikasta toiseen

Taivaankappaleiden

heijastuksessa

sorkanpainaumat virtaavat

Muistatko vielä ajan

kun olit köyhä piruparka

Puskit päin pyryä, sen teräviä kiteitä

ja vedit pipoa silmille

Kompastuit näköalattomuuteen

ja säikähdit auringon häikäisyä

Muistatko?

Nyt kun sinulla on

polarisoidut lasit

ja henkivakuutus

Kun et muuten vakuutu

että henki lähtee

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/12/431-haaste.html