Korkealta näen tuulen

tulevan yli veden

pikkuaallokossa

tumma kiila etenee nopeasti

vihuri rantautuu puun lehti kieppuu

kiinnikkeessään napsahtaa irti ja putoaa

rantapaadelle

                            jymähtäen

Kun pimeä tulee

näen tulipalojen kaukaisen kajon

(Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
katse.

Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)

Oheinen Pertti Niemisen runo on tämänkertaisen haasteen innoittajana. Millaisen runon Niemisen tekstin inspiroimana kirjoitat, millaisen runovastauksen antaisit?

Mä lehteä luin

laatulehteä toki

paperikin sileää

ja juttu pankinjohtajasta

joka tuntee finanssit

kuin omat taskunsa

Saivarrellen haloin hiuksen

ja löysin tämän täin:

voiko taskujansa tuntea

jos ovat täynnä rahaa

kyllä sormet tuntee paremmin

reikäiset ja tyhjät 

Keltamustat vinkujat

polun varrella riemuissaan:

meitä suojaa direktiivi

rähjäävät vimmoissaan:

astu päälle jos uskallat

saat sakkoja kuuskytneljä egee

Ja sataa sataa niin tuhatta ja sataa

säksättäjää valuu varvikossa

kun juoksen ulkohuussiin

sopulisopraanot korvissani

Muutama vuosi lapsen

silmien uteliaisutta ja

hukkuminen valomereen

unohtuminen hyllystöjen labyrinttiin

Ei tunnistu enää peilikuva

oi uusi uusi niin lyhyt on aikasi

ja vanhuus nopea!

Maailma oli nyt tämä:
kuumekäyrän nokassa
tulehtuva pallo
puhkeamisvaarassa oleva
umpilisäke
menhtymismahdollisuuksien
monimuotoista ilmentymää

Maailma oli nyt tämä:
veden &tuulen ja askelten
eroosio jätti jäljelle
puiden juuret joihin kompastella
jalan alla pyörivän someron
vierivillä rinteillä

Maailma oli nyt tämä katso eteesi
ei se meille kuulu
saithan rahasi pidä hyvänäsi
sinä putoava mies matkalla
kohti kuolleiden laaksoa

madot mukanasi
lihaksi tulleet ajatuksesi
lihaasi tunkeutuvat
valmiina päässä
lyhyt siirtymä

(haaste don DeLillo Putoava mies kirjasta s. 7 lause 7: ”Maailma oli nyt tämä.”)