Kuukausittainen arkisto:helmikuu 2020

Tuntoja vuodenaikojen ja vuosien kulussa

 

 

Maaperä, levätköön lumen suojassa

ja kesäiset askeleet, ovat näännyttäneet

toisiaan kuin rakastavaiset  kesäöissä

 

Kerran hetki erota, sinusta ei ole kuljettavaksi

minusta ei kulkemaan, kuluttamaan kamaraasi

hevosen varsan vertaa

 

jokitörmän heinässä, tuulessa heilimöivää, haistamaan

nurmen vahvaa tuoksua, näkemään pilvien muuttuvaa asetelmaa

kuin mantereiden nopeutettu liukuminen taivaanvahvuudessa

 

Paljaat lepät kurkottavat jään yli siinä

missä äänettömät onkimiehet

niiden lehtevässä varjossa         Veneessään kesäiltana

 

 

 

 

 

 


Mitä perhonen lauloi? (2)

 

 

Perhosia olikin kaksi (isojen korvien taakse peittyy niin helposti)

Toisen siivissä nokea: vau mikä mesta, pistetää ranttaliksi

tuhannen tuusannuuskaksi tämä porvarisakkojen posliini-idylli

Toisen siivissä surua: älä hullua usko, älä kääntyile, pakita ulos

tulojälkiäsi, tämä paikka ei ole sinua varten

olet viidakon kuningas, savannin samooja

 

Norsu seisoo paikallaan, korvia kuumottaa

niitä leyhyttelee, jo tipahtaa paria kippoa, anarkisti

innostuu, noki sen siivistä pölisee

Toinen opastaa: rauha rauha, iisisti nyt, askel taakse      Noin     Ja toinen

 

Kadulla sireenit soivat, siniset valot vilkkuvat

kun norsu tunkee takapuoltaan ulos

 

Kovin hämillään hän vaipui kadulle

kun norsupyssy jyrähtää

Nokiperhonen tanssii ripaskaa

suruvaippa sulkeutuu korvaan:

sinä sentään yritit

 

 

 

 


Mitä perhonen lauloi?

 

 

Mitä on ihminen kahden adjektiivin takana:

raitis ja reilu, joka ei horju, ei heilu

Vanki jonka tehtävä on pitää kalterit kiiltävinä?

 

Oletko mielestäsi      tai jonkun mielestä

valkoinen, ehkä punainen?

Kerran laulettiin: koskaan et muuttua saa

 

Niitä sanoja ole keksittykään

jotka riittäisivät määreiksi

tai poisotettuina tyhjentäisivät sinut

 

Mitä perhonen lauloi

norsun korvaan lasikaupassa?

 

 

 

 


Mielen kaunistus

 

 

                 Kauneuteni tuntuu petokselta

                 Se ei vastaa sitä mitä sisälläni on

 

Mielenpehkon luulolutikat

havunneulaharjalla, katajaisella kammalla

oravankokoiset haapaisella haravalla

soita pois pasiliskot haavikon tuulikanteleella

sivele vihavirukset pihlajan punamarjalla

valele päälle tuohilipolla

kaltion kirkasta vettä

 

Halaa lempipuutasi

kuin rakkaimpasi sinua kerran