aineen häviämättömyyden vuoksi

maanrikkaudet ovat tallella       jossakin

poislukien avaruuteen ammutut

pulaa on vain isosta rahasta ja pikkuvipistä

sitä on enempi kuin koskaan

kaikki sitä luulevat       kaikkea luulevat

mutta erehtyvät ja erehtyvät raskaasti

velipuolesta       takaisin maksettaessa

julkinen hukkuu paksuihin seiniin

yksityinen onnenonkiin jotka mustekala

älyttää pyramiidin kätköihin       meren saarille

ennen syntyi lapsi       leipä suussa

nyt suu heti huutaa muuta

lusikka on liian pieni       kultainen talja!

suita on enempi kuin koskaan

autoja on enempi kuin koskaan

teitä ajaa enempi kuin koskaan

ääntä enempi kuin kuulemista koskaan

egoja enempi ja vähempi       sinua ja minua

*

vesi       virtaava vesi minut ympäröi panssariverkon sisällä

vie hiukkasen kerrallaan minua      ajatuksiani

alavirtaan       aikoihin joita ei enää

jotka ovat tulossa       aikoihin

jolloin en minä       vielä enkä enää

silmäluomien läpi valo luo hahmon

värien kantajasta läpi verkon       vuodenaikojen

alun ja lopun yhteiseen pisteeseen

sello jalkojen välissä       jousi oikeassa kädessä

soutaa       kuin vene kylmän

veden terävässä aallokossa       vasemman sormet

taipuvat ja hypähtelevät ebenpuisella otelaudalla

soitto rysäyttää välillä läpi mustan

vaahtotukkaisen aallon       kesyttää röykytyksen

löytää soljunnan       keuhkot kuusesta ja vaahterasta

pärskivät suolaveden ulos raoistaan

soitto täyttää tytön       ei kuule nyt

ääniä jotka muuten hiljaisuudessa alkavat

etäisesti jyristä       kerran metsänrajassa

räjäyttivät äkkiä kaikki aistit tukkoon

soitto kutoo yhteen yötä ja päivää

kylmää ja kuumaa       näyttää polkua

jyrkänteen louhikossa       hän vuorikauriina hyppää

nevan kulkukelpoiset juonteet       kettuna löytää

lattia jalkojen alla pysyy       seinät

lupaavat kannatella kattoa

tuoli alla ei petä       stakkeli kestää

ja soittajanaisessa       on jotain äidistä

jalkapalloa maapallolla

maapallo potkupallona

*

ostarissa ruokakoripalloa

*

pesäpalloa lyödään pesäpuulla

juostaan pesältä pesälle       kotoutumattomat

*

ote lipsuu jääpallosta

pallo ei jää sitten millään

*

viimeinen ottelu on nurmipalloa

ikkunani ulkopinnalla tervapääskyn

muotoinen koivunsiemen marraskuussa

oli matkalla kaakkoon       joulun jälkeen

suunta oli länteen       nyt pohjoiseen

se on ilonen siipiveikko

pärjää säässää kuin säässä

kevään keikkuvat lupaukset     tulen   en tule   tulen

ylivalotusta kulottuneessa kamarassa

kunnes sateen mukana tuoksu ja viherrys

kaikkiaistinen iloittelu             hiipuu

keskikesän hautuvaan kuoppaan

limanvihreään pölynkuivaan pysähdykseen

muodottomaksi lakoutuvaan rehevyyteen

aistitukkoisena möhkäleenä kompostoituu

syksyn kuulaudeksi       tummuudeksi

märkämielien nuhanenien varisevien lehtien

vaelluksena muistojen bulevardilla

havahdut tuiskuun ja sinun on äkkiä

päätettävä oletko karhu vai susi

*

puut haistelevat tuulta      pettyvät

sen kantamiin hiukkasiin       lemuun

öisin latvukset suuntaavat aistinsa avaruuteen

sen valoja ja sumuja kohti

etsien merkkejä kosmisesta metsästä

yli pimeän aineen vuoren       jolla

yönsusi ulvoo       päivännouto

ei kasva

hekumoiden sumumetsien siitepölystä

*

puhtaaksi viljelty linja

on yritys keihästää möhkäle

sen todellisuus suoraan

toinen ortodoksi tekee linjansa kulmassa edelliseen

suorat leikkaavat toisensa jossakin möhkäleen sisuksissa

leikkaavat sisuksia       tuskallisesti

möhkäle ei halua olla jokin kiistakapula       se haluaa

että kärjet pysähtyvät pintaan       se haluaa

olla toimija itsenään       sisällä palava pensas

linjamies jättäköön       itsensä ulos kenkineen