Kulkija ei kysy enää mitä kello,

sen kulku on liian nopea hänelle,

ollut jo vuosia, kulkee vain

tuvalle, joka saanut nimensä

kolmen ihmisen lopusta ennenaikojaan

                              konnasta konna versoo ja konna

                              on myös konnan poika

Tulee palaneen metsän vuoksi

tehdyltä tieltä, nokisavotan ajoväylältä,

tien vieressä Pirunkirkoksi nimetty rumankaunis

maan uumenista pursuillut kivikko,

yllättävä kuin rupinen multaperuna kakun koristeena

Perillä Tunturien yöpuolen dramatisointi:

miten viestinviejän kytkeytyminen

kolonisaatioon synnyttää

ristiriitoja alkuasukkaiden kanssa

Toistuva ja synkkä on tuo tarina

Lapinrajalla lantalainen ja saamelainen

vedenjakaja-alueella: kuka menee Jäämereen,

kuka Pohjanlahteen, ryssä ainakin Vienanmereen

Pappi ja pakana toisilleen savuverhon takana

taajovat kukin suuntaansa,

kuten silloin niin nytkin

Tuvalla mikään kummittele

Historian vääryydet muuttuvat hyviksi tarinoiksi

tuntojen kolkutukset ottavat muotoja mielen syvyyksistä

Vihan ja pimeyden muistijälkiä

ihminen on jättänyt reiteilleen

kiveliön monipiirteiseen luontoon,

sen taiga, sen virrat, suot, tunturit ja kivikot

ansaitsevat parempaa

Tätä kaikkea liikkuu kulkijan mielessä,

omia jälkiä jättäessään,

oman kellonsa jätättäessä

Sanon en piittaa rajoista

en tiedä piittaanko,

en tunne riittävästi piitatakseni

Lävistän sanavartaaseen jotain ilmiöriistaa,

rasva sulaa nuotiota vauhdittamaan,

kypsyttelen ravinnoksi nuotiolla, jota sade uhkaa

Käristyykö pilalle, jääkö raa’aksi,

makuja on monia, sanon:

valmista vain itsellesi

Ruokavieraat harvinaisia,

nuotioita kovin harvassa

Ihmiset lahoavat niille jalansijoille

joille ovat kerran juurtuneet

Eivät käy tervehtimässä toisiaan,

muistelemassa vanhoja hyviä aikoja

Hyviä siksi, että ennen käytiin

muistelemassa vanhoja hyviä aikoja

                    haastelemassa iloisina

                    elämän murheellisista tosiasioista,

                    tarkistamassa rastien määrää

                    hyvän elämän listassa

Niin huonot kääntyvät päällimmäisiksi

Sitten kun joku kaatuu, harmitellaan

että olisi pitänyt

käydä hakemassa pois

kauan sitten lainattu leipäkone

ettei jää kuolinpesään

riidan aiheeksi

Elän ajan saumassa,

jossa tihentyvä hämäryys ja

valojen häikäisyt haittaavat näköä

                 Ehkä ne ovat yhtä ja samaa,

                 ehkä aika on saumaa,

                 vasen ja oikea jalka eri laatalla

Imen tietoa kuin sieni vettä,

kysyn mitä tieto on ja ymmärrykseni

lisääntyy, kysyn

                mitä ymmärrykseni on,

                missä sillä on mitään käyttöä

               Olen täysi ja tyyni lampi,

                ihmettelen miten lätäköt jaksavat

                roiskia ympäriinsä,

                rapaa enemmän kuin vettä

Ehkä asetukseni ovat hukassa

salasana tukassa,

jonka tuuli vei