Nousen portaita rinteessä,

koivikon seasta alkavia

Ne jatkuvat puurajan jälkeen

tummuvaa taivasta kohti,

päin Otavaa Hiljaisuuteen

jossa hengästyminen

on vastoin etikettiä

Pysähdyn tähän ajatukseen

Ajatus pysähtyy

Männyn oksat moittivat

runkoa mitättömäksi

Halusivat itse rungoksi

Kasvoivat kilpaa pituutta

Talvi satoi lumikuormaa,

eivät kestäneet sitä

Puu keloutui, tikat koputtelivat

Pesäkoloissa poikaset kuulivat

kuivuneiden oksien kähinää

siitä kenen idea oli kilpailla

runkoudesta

Silmät kuin suolampi,

kasvavat reunoiltaan kohti mykiötä

Kuulo kuin peltitynnyri kosken partaalla

Haju ja maku: vaikka paskaa söisi,

jos sokeria päällä

Tunto on tunnoton, olokaan ei onneton,

ihan vaan olematon

Kuudes: kun otsassa kuhmu,

että törmään varmaan kohta johonkin

Pilvet liikkuvat nopeasti, varjot uhkaavat,

tuuli ei tiedä minne se haluaa,

puut ovat ymmällään     Metsän päällä

Möhö, silmänsä tyhjiin satanut,

niiden pohjalla yhä kytö

Painan otsani maanviileään kosteuteen

Jotakin lähti, ja ääni,

tuliko se lähtijästä, paikasta

jossakin näköalueen rajalla,

tumma piste taivaalla,

oksien liike kuin yritys

estää näkemästä sitä

Aistimusten eripuraisuus,

unenkaltainen

Kaunis etsii kotia

mielten suuresta joukosta

Että löytyisi nurkkaus,

johon päänsä välillä kallistaa,

Vaikea on sen löytää kotia,

joka ei ole kotiin syntynyt

Mielet täynnä koko tilan

vaativia riippuvuuksia

jotka roimivat ruoskilla orjaisäntiään

Yhden mieli rahaa, toisen ruokaa,

kolmannen seksiä, neljännen työtä

Niin kulkee Kaunis vailla kotia,

neljän tuulen tietään

Ei ole vaikea

saada aikaa kulumaan

Vaikea sitä on pysäyttää, pysähtyä,

tulla sen ystäväksi

Viimeinen tervehdys:

minä ja aikani kuljimme käsi kädessä,

marssia alte kameraden

Ei! Usein olemme sotajalalla

Tiedän kyllä mitä siltä haluan,

sitä en mitä se

minulta

Vie yhtä ja toista kuin varasteleva harakka

Velipoikani paukutti

kantapäidensä nahkaa paksuksi

halkolaatikolla istuen Jussi Björling lauloi

Carnagie Hallissa, radiota meillä ei ollut,

mutta kuulin suosionosoitukset

kuusikymmentäkaksi vuotta myöhemmin

Kävelin kolme kilometriä pölyistä tietä

naapurin emännän ja poikansa perässä,

opettelin nousemaan pulpetista oikealla tavalla

seisomaan keskikäytävälle

Oliko vastaukseni oikein,

luultavasti ei,mutta niin alkoi kansakoulu

ja kaikki sen mukana

Yön viileydestä

aurinko nostaa

nurmen aromin

Yön sylistä sinun

*

Istuin laiturilla, heräsin

siihen että on kesä

Mieli nousi etelätuuleen

enkä ajatellut järviveden

kemiallista koostumusta

*

Kurjen miekat olivat jääneet

puhdistamon alapuolelle

Kurki suolla pärjäsi

pelkällä nokalla

*

Ryhmärähinäharjoitukset

lokinpoikien kesäleirillä

vaaran varalta

*

Kuovivanhempi juoksee edelläni

Se ei tiedä, että sen juonet

on paljastettu wikipediassa

*

Niittynätkelmän ja hiirenvirnan

kärhäinen liitto

umpisolmussa pientareella

*

Kauanko tässä olisi maattava,

että minut huumannut vanamoiden verkosto

risteilisi sammaloituvan ruumiini ylitse

*

Kämmenselkääni telakoitunut hyttynen

irrottautuu ruumis pullollaan

kompelöön lentoon

Vereni perintö matkalla

lintujen iloksi, ihmisten riesaksi

Hula hula Suomi sata,

Rehula ja sote

Uudistus ja viivästys

ja viivästyksen uudistus

kiertää noitaympyrää

Pääministeri Sipilä kai

piirtää uutta pylpyrää

Hula hula Suomi sata,

kiehuu Sotesuomen pata

Suven kukat varsissaan

hytisevät pohjatuulessa,

veneet laitureissaan,

sieponpojat pöntön pohjalla

Jossain flexi napsahtaa,

kun koira vainun saa jääkarhusta

Sade alkaa vasta iltapäivällä

Palanut on kyläsepän paja,

vaiennut läkkisepän vasara,

vaan reppu eteisessä odottaa,

on toivon heinäkuu

Mikä minua painavia

käskee kirjoittamaan, isovarpaita

niihin vain potkitaan

Podetaan mustaa, irtovaa ja

uutta kasvaa kynttä koko vuoden

Laineen

kevyt loiskahdus kiveen,

pysähdys rantaviivan hiekkaan