Lokakuun blues

 

 

 

Tilhet tyhjensivät              pihapihlajan           eilen

Tänään putosivat               sen viimeiset lehdet

Maan nahka        ilman iho          mielen kalvo     verestää

ranta ruosteessa       rännin roiske         rikkoo hiljaisuuden

 

                           Sateen jälkeen sumu

                          kun hämärtyy     ilta hyhmäisen lokakuun

                          piirrän kuvaa        ikkunaan

 

Sinä siellä       josta ei pääse pois         Nyt

minulla        ei pääsyä           sinne

ja ihomme muuttuu       nahkaksi

nahka kallion rosoiksi

repien verille         arpia

 

                          Sateen jälkeen sumu          Silmissäni

                          kun hämärtyy ilta         Lokakuun

                          Piirrän kuvaa       ikkunaan       Piirrän kuvaa ikkunaan

                          Piirrän       ikkunaan                         Kuvaa ikkunaan

 

 

 

 

 

 


One response to “Lokakuun blues

  • satukaikkonen's avatar satukaikkonen

    Runo kutoutuu harvaan loimeen, mikä vahvistaa sen rosoisen haikeaa tunnelmaa. Lokakuun blues sopii tälle hyvin nimeksi – ei oikeastaan ole enää syksy, mutta ei vielä talvikaan, joten selvästi varmaankin bluesaika, ja täällä jossakin välimaastossa ihmisessä nukkuvat valonajan nuput, vielä piilossaan.

    Liked by 1 henkilö

Jätä kommentti