Tilhet tyhjensivät pihapihlajan eilen
Tänään putosivat sen viimeiset lehdet
Maan nahka ilman iho mielen kalvo verestää
ranta ruosteessa rännin roiske rikkoo hiljaisuuden
Sateen jälkeen sumu
kun hämärtyy ilta hyhmäisen lokakuun
piirrän kuvaa ikkunaan
Sinä siellä josta ei pääse pois Nyt
minulla ei pääsyä sinne
ja ihomme muuttuu nahkaksi
nahka kallion rosoiksi
repien verille arpia
Sateen jälkeen sumu Silmissäni
kun hämärtyy ilta Lokakuun
Piirrän kuvaa ikkunaan Piirrän kuvaa ikkunaan
Piirrän ikkunaan Kuvaa ikkunaan
29 lokakuun, 2019 at 15:24
Runo kutoutuu harvaan loimeen, mikä vahvistaa sen rosoisen haikeaa tunnelmaa. Lokakuun blues sopii tälle hyvin nimeksi – ei oikeastaan ole enää syksy, mutta ei vielä talvikaan, joten selvästi varmaankin bluesaika, ja täällä jossakin välimaastossa ihmisessä nukkuvat valonajan nuput, vielä piilossaan.
TykkääLiked by 1 henkilö