Onnellisuus tuntee itsensä imarrelluksi:
niin kiivaasti tavoiteltu ja
kestää saman verran kuin osaat
seisoa yhdellä jalalla
silmät kiinni
en tiedä miten se mikä on
on mahdollista
kuten rakkaus joka esiintyy
tuhkasta nousevana lintuna:
sen vaatteet on varastettu rekvisiitaksi
juhlapetossarjaan Loisteliaat häät, joissa ollaan
niin ruvella, että illuusiot kelpaavat
samanmielisen ehjyyden idylli, vakaa tasapaino
kunnes hyvän tarinan kertoja keskeytetään
ikävällä välikommentilla kliimaksin hetkellä
hyvän tarinan keskeytyminen
on se tosi tarina
mitään ei voi lyödä lukkoon
kaikki lyö toisiaan korville
veneet rutisevat ristiaallokossa
9 heinäkuun, 2025 at 13:41
Onnellisuus tuntuu olevan vaikeasti ymmärrettävä asia. Pakko sanoa, etten oikein mitenkään ymmärrä kansainvälisiä onnellisuusmittauksia, jotka Suomi aina voittaa. Kaipa niissä jotain mitataan – hyvinvointiyhteiskuntaa kaiketi, tai tyytymistä matalaan ostovoimaan, kun kaikki kuitenkin on ”ihan melko hyvin”. Mutta että onnellisia? Jaa…
Itse tunnen itseni ajoittain onnelliseksi, mutta vain ajoittain. Pysyvä olotila se ei tunnu voivan olla, kaipa se silloin vesittäisi itse itsensä, koska tarvitsee kontrasteja, niin kuin päivä tarvitsee yön ja kesä talven. Rakkauskin tarvitsee sen, ettei kaikkia lähimmäisiä voi rakastaa tasapuolisesti, koska silloin ei oikein rakasta ketään, varmaan itseäänkään.
TykkääLiked by 1 henkilö
9 heinäkuun, 2025 at 14:19
Totta puhut. Sanojen onni ja onnellisuus eron merkityskin tuntuu joskus hämärältä: onko onni/ onnen potku onnellisuuden ehto tai jopa synonyymi? Vai riittääkö onnellisuuteen, että ei (juuri silloin) ole epäonnea? Onnellisuus vaikuttaa usein markkinointituotteelta ja onni lottovoitolta. Ehkä Leinon ”kell onni on, hän onnen kätkeköön…” on viisautta, vaikka ei kateutta pelkäisikään.
TykkääTykkää