Ei hän ollut mikään koulukiusaaja, päähänpisto se oli:

lähestyi minua selän puolelta ja tempasi kuminauhakiinnitteiset

verryttelyhousuni nilkkoihin, kalsarit menivät mukana saman tien.

En vaatinut häntä nostamaan niitä takaisin enkä kävellyt

housut nilkoissa valittamaan opettajalle, vaan vedin ne tietysti

itse ylös mahdollisimman nopeasti. Tunsin tulleeni häpäistyksi

(pihalla oli myös tyttöjä) ja se vaati kostoa, oman kunniani vuoksi.

Otin tuulikaapista umpipuisen viestikapulan ja jäin vaanimaan Viljoa

ovisyvennykseen. Muut näkivät ja estivät aikeeni. Varmaan hyvä

niin; luultavasti olisin jäänyt yhteenotossa hopealle

jässikkämäisen pojan kanssa. Oikeastaan tiesin sen kyllä, mutta

siihenkin mitalisijaan ”pyhää vihaa” täynnä oleva mieleni olisi

ollut valmis.

Viite: viikon 45 krapusanat ovat selkä, etääntyvä, housut. Krapu on kirjoitushaaste,

joka on tasan sadan sanan pituinen. Sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/11/03/ikiaikaisia-perinteit/#comments

Lopetan

ympäristöasioista huolehtimisen:

valtiovallan tilaamat raportit ovat niin kunnianhimoisia

eikä kolmasosa elonmerkkimittarista ole vielä punaisella

Lopetan

katastrofioimisen ilmastolla

tiedo(s?)tusilmasto on niin täynnä huolia

parkkipaikoista hallintoneuvostojen palkkioihin

Lopetan

luottamisen värioppiin:

että musta on mustaa ja valkoinen valkoista

että vihreä on luontoa ja luonto vihreätä

Että sininen on taivasta ja hanki valkoista

– Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti, on seuraavan haasteen aloitus

– Miten sellaisesta voi mitään kirjoittaa?

– Kirjoita samalla asenteella kuin nuorisoseuran iltamissa Pohjanmaalla

aluksi lausutaan: ”turpa kiinni, nyt tulee runua ja roosaa”

– Selvä:

                   Päätin juosta cooperin testin: tusinassa minuutteja

                   niin monta metriä kuin jalat ja keuhkot kestävät

                   urheilukellon painallus, vauhtiin lyhyellä ja kevyellä

                   askelluksella, sitten pitemmällä, ilmassa on urheilujuhlan

                   tuntua ja hyvin happea sateen jäljiltä hengittää

                   Kuusi kierrosta mennyt, vieläkö ehtisi yhden

                   ennen kuin piippaa, nyt alkaa jo kahdeksas

                   maitohapot polttavat pohkeita, keuhkoihin pistää

                   suussa veren makua, pakko katsoa kauanko vielä

                   on juostava, varmasti ikäkausiennätys tulossa:

                   Näyttö on musta, virtalähde prkl!

Viite: Viikolla 44 vuorossa on annettu ensimmäinen lause eli kravun pitää alkaa lauseella Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti. Haastekirjoitusta ylläpitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/10/27/eptoivo/#comments

Totisesti (raamatullisen ylätyylisesti, uhmallakin)

sokeudella lyötyä on ihmislaji

ja kuuroksi se on tullut niille

jotka sanovat ääneen sen mitä näkevät

He tukkivat korvansa vastamelukuulokkeilla

ja hamuavat kiviä (joista ei vielä ole tehty mursketta)

käsiinsä ja karahkoita, (joita ei vielä

ole jauhettu sellukattiloihin)

Yritys ylittää meri on enää poliiittinen

tapahtuma puolesta tai vastaan

rikollinen manööveri ja hukkuminen tilastollinen

kirjaustapahtuma turistirannan horisontissa

Ihmiskilpi lihaa ja verta, on helppo

läpäistä kilvet ja niiden takana lymyävät

vihan ja epätoivon silmittömät asemiehet

huimassa asukastiheydessäkin

Poliittinen valta katoaa kansalaisilta

ulottumattomiin solmimaan imarteludiilejä

Ison Rahan kanssa maanpiirin jakamisesta

jättäen jäljelle ryöstetyn maan sairaineen

                  Häipyä aivosiru päässä, syväjäädytettynä potilaana

                  raketilla havittelemaan utopiaa avaruudesta

Kuvittelinko joskus (jos, niin kauan sitten)

matkustavani keski- ja etelä -Euroopassa

istuvani jossakin tunnetussa kahvilassa

Cafe´ Miremontissa tai Caffe´ Florianissa

kirjoittavani sen hämyisässä nurkassa

kuolematonta surumielistä runoutta

                   En kuvitellut koskaan

                   että soutuveneellä Kiinaan

                   oli puhetta, ehkä läpällä että polkupyörällä

                   Espanjaan, mutta suunta meni päinvastoin:

                   Teno ja Jäämeren rannat, Pykeija

                   tunturien yö- ja päiväpuolet ja metsät

Nyt kun maailma natisee liitoksistaan ja

tuuli paukuttaa saranoillaan repsahtaneita ovia

tuhkapilvet ja noki lieskojen jälkeen

hämärtävät vähemmän tunnetutkin paikat

joissa viha on palanut karrelle, eikä puutetta ole

kuolemattomasta surumielisyydestä

Vuosia sitten, kun ihminen piti täällä valtaa, tapahtumia riitti:

joku ammuttiin kadulla kaksintaistelussa toista puukotettiin

korttipelin tuoksinassa, eikä kapakkapianistin soittorauhakaan ollut

taattua, seinälle kirjoitetusta vetoomuksesta huolimatta.

Hakku ja lapio olalla, sanko vyötäisillä reppuselkäisiä miehiä

kulki hullunkiilto silmissä pitkin purojen varsia kunnes asettuivat

kaivamaan. Rännistä löytyvät hiput suljettiin pieneen nahkapussiin,

jonka nyörejä löysättiin illalla saluunassa ja sen takahuoneessa.

Silloinkin kullan kaipuussa.

Rakennukset lienevät tuskin koskaan olleet kovin vaaterissa,

nyt kuin lähdössä mikä mihinkin suuntaan.

Turhan pohjoiseen harhautunut tikka koputtaa pehmentynyttä

hirttä turhaan: vähissä ovat toukat näillä leveysasteilla. Ja ihmiset.

Jos tapaat jonkun, sinun on syytä olla varuillaan.

Viikon 43 krapusanat ovat koputtaa, vuosi, valta. Kyse on kirjoitushaasteesta, joka on tasan sadan sanan mittainen (otsikko mukaan lukien). Haastetta ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/10/20/huijaus-2/#comments

Pakko oli hätistää ovesta enimmät

tunkeilijat jo ennen korona-aikaa, nyt

pitää puhelin mykkänä tuntemattomille numeroille

tuntemattomille jumalille:

robotit siellä vain soittelevat alanumeroita

ja soittoaikoja vähän vaihdellen: siinäpähän soitatte!

                   (vai maksetaanko jollekin muka palkkaa siitä

                   että monta kertaa päivässä monen viikon ajan

                   soittaa numeroon, joka ei koskaan vastaa?)

Pakko on hyväksyä muutos sietokyvyssä:

huononee tapahtumisen runsaudesta

iän mukana, toivottavasti vain siksi

että olisi valveilla niissä tärkeissä

hetkissä, jotka helposti vilahtavat ohi

Touhuissaan vilkkaana monitoimijana

ehdin mukaan liian moneen (liika on

hyvin yksilöllinen asia) minulla on

sokea piste silmäneulan kohdalla:

en ehdi nähdä sitä silmää

johon punaisen langan voisi pujottaa

Viikon 42 krapusanat ovat hätistää, ovi, pakko.

Krapu on otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta pitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/10/13/pelko/#comments

Ikkunasta ei näy auton autoa, ei bensalla eikä dieselillä kulkevaa, saati sähköllä. Ei niiden parkkipaikkaakaan. Puhumattakaan roboparkista. 

Sieltä näkyy tunturien lumisia kaaria järven ja metsänrajan yläpuolella. Niiden päällä valoisa raita taivasta, sitäkin ylempänä pilviä, joiden voi epäillä valkaisseen tunturit. 

Vasta muutama hetki sitten kuljin matkassa oleva omaisuus selässä niiden polkuja hurjassa myötätuulessa: rinkka oli kuin pallopurje selässä. Siitä syystä ennätin määränpäähän jo auringonlaskun aikaan. 

Taivaan  laessa on sinisiä aukkoja kuin pieniä lammikoita. Niistä ovat lähtöisin järven pinnan valoisat heijastukset. Niiden pinta-ala pienenee sitä mukaa kun pilviverho yhtenäistyy. Se enteilee paljaankin maan saavan kohta valkoisen laveerauksen.

Viikolla 41 on vuorossa jälleen kuvahaaste: https://susupetalsanat.wordpress.com
SusuPetal

Turistimatkoja toiselta planeetalta

toisesta aurinkokunnasta kaukaiselta galaksilta:

tulevat Telluksen löytöeläintarhaan

hakemaan meitä lemmikeikseen ja me

näyttelemme kunnollisutta kiltteyttä ja kaikkinaista fiksuutta

jotta tulisimme valituiksi, nimenomaan näyttelemme, sillä jos

oikeasti olisimme, emme olisi tässä alennuksen tilassa

tuntemattomien voimien hallinnoimassa

alennusmyyntinäyttelyssa

Sellaisiksi ovat olosuhteet muuttuneet, olemme olosuhteet muuttaneet

että mikä tahansa muualla missä tahansa universumin kolkassa

mieluummin kuin täällä Eikä kukaan vaivaudu edes

kuvaamaan sitä, sillä uhkakuviin oli kyllästytty kauan sitten

ennen kuin ne lankesivat kuin ajastettu sarjapommi

Niin kauan katseemme oli rajoittunut omiin varpaisiimme

ja sotkeuduimme lillukan varsiin niin pahoin että

joudimme luovuttamaan valtamme pois, Tuntemattomalle

Viikon 40 krapusanat ovat turisti, planeetta, lemmikki.

Krapu on kirjoitushaaste, joka on tasan sadan sanan mittainen. Sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/29/viimeinen-kosmos/#comments

Utelias ihminen elää ja hengittää muiden elämää.

Se hengitys jättää sumuverhon peiliin, joten hän ei näe itseään,

eikä se häntä kovin kiinnostakaan: kaikki tapahtuu, tapahtuu jossakin

hänen ulkopuolellaan. Hän on kuin viestikeskus, johon havainnot

saapuvat ja jatkavat eri suuntiin. Omana itsenään hänellä

ei oikeastaan ole mitään sanottavaa.

Hänen vastakohtansa on simpukka, joka kuulee ääniä

kuorensa sisälle ja kuvittelee ulkoisen maailman sen perusteella.

Hänen tarvitsee harvoin kurkistaa ulos, jotta saisi itselleen tyydyttävän

selityksen siitä, mitä on meneillään. Eikä se häntä kovin kiinnostakaan:

kaikki mitä elämisen laatuun tarvitaan, on oikeastaan kuoren sisällä.

Virtaava vesi vaimentaa mukavasti mahdollisen ulkoisen hälyn.

Viite: Viikon 39 krapusanat ovat hengitys, utelias, sumuverho. Kyseessä on kirjoitushaaste,jonka on oltava tasan sadan sanan pituinen ja sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/22/itku/#comments

muisti on pitkää ruohikkoa, jota ajan puutarhuri

lyhentää, osa korsista ei suostu katkeamaan

muisti on vuoristo, jota jääkaudet kuluttavat

jäljellä vain kovaa kvartsiittia

muisti on käkkärämänty kallion kolossa

kun myrsky kaataa metsää ympärilltä

monta yksityiskohtaa, paikkaa, asiaa, esinettä

joista jäljellä vain muistikuvia, muistajansa mukana häviäviä

                         rakennus parhaimmillaan lasten koti

                         tyhjäksi jääneenä pusikon sisällä rapistuu

                         raunioksi, kuopaksi kaivurin jäljiltä ehkä ainoa

                         mitä jäljellä: kyydistä pudonnut laudan pätkä

                         tai rajan takana nurkkakivi metsän keskellä

                         paikasta, josta piti kiireellä lähteä

                         nekin muistot varastettiin, luotiin politiikalla uudet

                         joilla entiset torjuttiin väärinä

muisti katoaa, muistot on keksittävä

kun veräjä sulkeutuu muistajan mukana

Viikolla 38 kravussa on vuorossa aihe ja aiheena on MUISTI . Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste ja sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/15/muisti/#comments

1.

itse kullakin välillä heittää

monesta syystä syyläri ulos

vettä koneesta keittää

joku heittää vettä kivellä toinen kivellä vettä

kolmas vettä kivelle yksi kiveä kivellä:

loiskuu ja kolisee syylärissä kuumenee

2.

sillä voi pistää rahaksi että käyttää heikkoa

hyväksi pahaksi onneksi onnettomalle

monta pilkkaa osuu nilkkaan

hah hah hahana vallattomalla

jos käry käy kaltoinkohtelijalle

voi heittää koko jutun läskiksi

käyttää pontikkapannun mäskiksi

3.

onko makua vellissä jossa poljetaan

raakkuja puron koloihin

tapetaan virtaan yli satavuotiaat poikalapset

missä selkärangattomat nilviäiset ovatkaan

koneen sisällä ja alla hyvin hyvin korkealla

koneistossa jossa syödään rautaa

kettinkiä paskotaan jolla metsähippi

koneen kahlitsee

Viikon 37 krapusanat ovat heittää, maku, käyttää. Kyse on tasan sadan sanan kirjoitushaaste, ja sitä pitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/08/viikonlopun-ruokavihje/#comments

Löytyisikö kuvasta olennainen

laboratoriossa mikroskoopin alla:

elementtien simppeli mekaaninen kestävyys

             kemiallisia ja fysikaalisia yhdisteitä

molekyyleistä atomeista hiukkasista       vai

aerosolipullon painikkeella olevasta etusormesta

käsivarren kaarimaisista liikeradoista       nekö

             kavaltaisivat graffitin syvimmät syyt

tai ainakin syyt, joiden taakse kurkottelu

ei olisi enää tiedettä, jos motiivin lähdettä

                         ei voisi palauttaa tekijän

             aivosolujen ominaisuuksiin

jotka näkyisivät lukuina jossakin sensorissa

ja totuus tekijän mielentilasta mapissa X

                         rikosrekisterin jatkeena

vai olisiko kyseessä vimmainen tila, jota

luomiseksi mainitaan tai vähemmän vimmainen

suunnitellun ajatuksen toteutuma

protesti jäykälle elementille, sen turvallista rakennetta

suosivalle yhteiskunnalle, jonka turva on jäänyt näennäiseksi

vai pelkkää väritystä yksitoikkoiseen pintaan

                        kaikessa viattomuudessaan

Viikon 36 krapuhaaste on tällä kertaa kuva:

Kirjoitushaastetta pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/01/vandaalit/#comments

Haaste on tasan sadan sanan mittainen teksti otsikko mukaan lukien.

– Mitä kuuluu?

– Kiitos, oikein hyvää, tulin juuri hautajaisista.

– Että mitä!?

– Kävin hautaamassa ilkeän kännykkäni.

– Miten voit sanoa yhteydenpitovälinettä ilkeäksi?

– Sieltä nyt tuli vain ikäviä soittoja ja viestejä milloin exältä, milloin perintätoimistosta,

             kaikenlaista kuraa niskaan näiltä ”yhteydenpitopalstoilta”,

              kaikenlaista mitä en ole ansainnut.

– No miten aiot jatkossa pärjätä ilman sitä?

– Hyvin, muutin metsään, löysin aution tuvan, jossa on toimiva hella. Päivisin keräilen

             risuja ja ongin kaloja, öisin käyn välillä hakemassa perunoita

             ja muuta pientä puutarhapalstoilta, ihan sen vähän mitä tarvitsen.

– No mihin sinä kännykkäsi hautasit?

– Syötyin leipäin makasiiniin, kasan alimmaiseksi.

– Mistä idea juuri tuosta paikasta?

– Sattui sopivasti silmään Päätaloa lukiessa.

Viikon 35 krapusanat ovat kännykkä, ilkeä, haudata. Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste,

jota pitää suspetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/08/25/kohtalokkaat-virheet/#comments

Uteliaisuuteni hiipuu nähdä tietää mitä

jokaisen mäen mutkan metsän mielen takana

tyytyväisyys lisääntyy, että voi ohittaa

asioita, joista ei mitään tiedä, että jättää

ilmiöitä omaan arvoonsa niille tilaa antamatta

                                        Kysyn mielessäni

minä vai maailmako on niin muuttunut

että rikkaruohoja, ei niitä harmittomia koristeellisia

vaan valtaan pyrkiviä tukahduttavia

näen enemmän kuin viljelykasveja

että tätäkö varten hiili vety happi typpi ponnistelivat

hiki otsalla miljardeja vuosia sitten huvikseen tai ohjatusti

                                       niin syntyi

kemian professoreja jotka ponnistelevat

hiki otsalla keksiäkseen keinoja palauttaa kaikki

takaisin atomitasolle

                                      ja niin maailma

pistetään turkin hihaan ja

nussitaan uusiksi

M aan antimet ovat kypsyneet metsässä

U rbaani mieli ei niistä piittaa

S otkuisen hakkion takaa ne usein on haettava

T arvitaanko orjia kaukaa idästä, että ne pöytään saadaan?

I tse keräten siistimpi sato, mutta monella mieli tökkii

K eräilytalouden perinnehdistys sinisin sormin, sinisin ajatuksin jatkaa

K ivaa toisille, toisille ei, mustikkapiirakka kaikille maistuu

A svalttiaivot menevät mutkalle poluttoman metsän äärellä

Ikäisekseni olen sangen ketterä kuin Imatran Ketterä

(ikäloppu kenguru, joka kompastuu omiin varpaisiinsa)

pitäisikö huolestua: Helsingin pörssi syöksyy, eikä meille kerrota

että ykköselle vai kotipesään, välipesillä niin väliä

mutta välikädet hamuavat kotiuttamista, vaikka varpaat sinisinä

Jalkineiden materiaali liian pitävää, minulle kävisi paremmin

liukuva, josta syntyy sulavuuden vaikutelma, ja sininen…

(kuin lumiukosta hellepäivänä!)

…kynsi puhuu puolestaan mielen jaloudesta

isänmaan puolesta kärsityistä uhrauksista

(itsekritiikki heikkenee dementian myötä, onko laitaa hyppiä

metsähippien kanssa potkimassa ikihonkaisia energiapuukasoja

kuin autonrenkaita äijäpiirissä, saada varpaansa niin siniseksi

että rasittaa hyvinvointialueen henkilökuntaa

yhden varpaansa pahoinvoinnilla!)

kesä on kesä ja kynä

             on kynä eivätkä

ne kohtaa, katsovat toisistaan ohi

kesässä on kolme pointtia:

              on kesä

              on kesä

              on kesä!

Sanojen epätarkkuus, tulkinnallisuus

houkuttaa ja harhauttaa vääntelyyn

tahalliseen ja tahattomaan väärinymmärrykseen:

                                                onko oikein

tehdä se mihin on oikeus

                                                onko oikein

tehdä se mihin ei ole oikeutta

aika huuhtoo historiaa

aallot kirjoituksia rantahiekassa

Saaristolaisaluksen alkaessa keinua

keho saa paijausta pyytämättä

liikuntaa ilman ponnistelua, luonnon armosta

keinunnassa ilman Titanicin historiaa

ilman isojen ihmisten pelkoja ja pelottelua

nelivuotias huudahtaa: ihanaa, me hukumme!

Ihanaa me hukumme pois rutiininomaisesta

veden liikkeeseen, ruumiintuntemuksiin

hukumme kuin uneen, tuulen huminan

ja veden kohinan ympäröimänä kuin

epileptisen auran hetkeen