Väkijoukko huojuu aukiolla odotus
tihkuu läpi rituaalikuntien
tuliaseiden ääniä kaukaisessa metsässä
hyviä ihmisiä kuolee
tuhovoimaista sorminäppäryyttä meren pinnan alla
jonka pintaa vihurit kuvioivat
Värikkäitä kuvioita kuin silkkipaperia
leijaa ääneti näkyviin kohahdus
käy väkijoukoissa
pakomatkani alkaa hylätyille asuinseuduille
autiotalojen lahonneet välipohjat ovat parhaita
piilopaikkoja keuhkonkärjillä hengitän
melkein näkymättömänä hajuttomana
tuskin koirankaan aistittavana
tikasaskelmat pettävät jäljittäjän alla
valokiilan heilahdus oven narahdus
loittenevat askeleet vaara on hetkeksi ohi
sanapasanen 
21 tammikuun, 2011 at 16:00
Rituaalikuntien? Hieno uskontoneutraali yleissana…!
TykkääTykkää