Uni (5)

 

 

Väkijoukko huojuu aukiolla odotus

tihkuu läpi rituaalikuntien

tuliaseiden ääniä kaukaisessa metsässä

hyviä ihmisiä kuolee

tuhovoimaista sorminäppäryyttä meren pinnan alla

jonka pintaa vihurit kuvioivat

 

Värikkäitä kuvioita kuin silkkipaperia

leijaa ääneti näkyviin kohahdus

käy väkijoukoissa

pakomatkani alkaa hylätyille asuinseuduille

autiotalojen lahonneet välipohjat ovat parhaita

piilopaikkoja keuhkonkärjillä hengitän

melkein näkymättömänä hajuttomana

tuskin koirankaan aistittavana

tikasaskelmat pettävät jäljittäjän alla

valokiilan heilahdus oven narahdus

loittenevat askeleet vaara on hetkeksi ohi

 

 


One response to “Uni (5)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: