Näen sen kuten sokea näkee aivoillaan
silmillä näkee vain nopean häivähdyksen
vauhkoontuneesta laumasta kun se
syöksyy kuiluun yli rotkon reunan
Sitä on ilmassa se tarttuu ihmisiin
valtaa tilan kuin astiansa yli paisuva taikina
kun pöytäkään ei riitä valuu lattialle
koko arki jalkoja myöten takertuu siihen
sanapasanen 
Jätä kommentti