Juuri ja juuri maasta erottuu
poikkipolku Omani ei sen kummempi
Pysähdyn risteykseen
Ehkä polun tekijä on matkalla tännepäin
Ilta on jo pitkällä, asetun pitkäkseni
Ehkä näen hänet aamulla
Ehkä on vain tuuli
ja putoavien lehtien kahina
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/09/420-haaste.html
sanapasanen 
15 syyskuun, 2016 at 18:27
Runossasi on herkkää ja hentoa kaipausta – pidän myös lopusta, joka arvuuttelee tuon ehkä sanan kanssa.
TykkääLiked by 1 henkilö
20 syyskuun, 2016 at 15:58
Kaipaus on täynnä toivoa, niin kuin runossasi.
TykkääLiked by 1 henkilö