Kaava pysytteli aluksi taustalla
Vähitellen se ilmestyi näkökenttäni reunalle
totuttaen minut itseensä
Kävi lopulta niin tuttavalliseksi, että
yhtenä iltana nappasi niskalenkin
hädin tuskin selvisin kainalonsa alta,
varmaan laihuuttani, juoksin metsään,
sen kiven kohdalla pysähdyin ja käännyin
päin ahdistelijaani, kiven takaa nousi hirvi
Kaava kalpeni paperiksi,
hirvi rouskutteli sen suuhunsa
ja lipaisi rauhoittavasti kaljuani
karhealla kielelllään
Nousin hirven selkään,
öinen valo langetti
lauhat varjonsa polkumme poikki
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/01/439-haaste.html
sanapasanen 
28 tammikuun, 2017 at 13:55
Tämähän on kuin pieni novelli. Tykkäsin.
TykkääLiked by 1 henkilö
28 tammikuun, 2017 at 16:46
Tykkäsin todella! Herkullista kielenkäyttöä 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö