Huiputusta

 

 

Ei johdu siitä

että olisin ollut huipulla, kun

tukka on hakeutunut

tuulensuojaan niskan puolelle

 

Joskus vuosia sitten

kun päätä ei huimannut

huiputin tuntureita, itseäni

luullen olevani jaksava

 

Etsin nyt rinteestä

avoimen kohdan, josta näkee

edes yhteen suuntaan kauaksi

Tyynessä panorama laeltakin käy

 

Voisin taas kasvot aurinkoon päin

keinua suljetuin silmin

katsellen silmäluomien sisäpinnalta

valo-olentojen huoletonta tanssia      Värikästä

 

 


One response to “Huiputusta

  • maailmajapaikat

    Valo-olennot ovat mielenkiintoista seurattavaa. Luen koronakuumeessa (tai tänään alilämmössä) Hermann Hessen tuotantoa, Sinclairin keskusteluja urkurin kanssa.

    Tunturille tai vuorelle kiipeäminen on aina myös matka sisäänpäin.

    Pistorius kertoo Sinclairille, kuinka jokaisessa ihmisessä on sisällä paitsi biologinen historia kalasta ja sitä varhaisemmista olennoista alkaen, myös ihmiskunnan koko tarina.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa käyttäjälle maailmajapaikat Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: