Kun on tunteet

 

 



että joku tai jokin saisi aikaan

sinussa tunteita, että ei tuntuisi

tasapaksulta puurtamiselta päivästä toiseen

tasapaksuutta tunteena ja kehollisena tuntemuksena

siksikö tarvitaan kaikki tuo suuttumus ja itsetyytyväisyys?



tunteilun vuoksi ja luode kaikesta mitä tapahtuu ja ei tapahdu

somessa Suomessa politiikassa vointialueilla maailman

markkinoilla turuilla ja toreilla, meitä ja maita

hallitaan tunteita lietsomalla

vapaaottelun säännöin



aidot tunteet on vaihdettu sirkuslippuun, ajattelua

kovin vähän ja harvoin, ajatus on outo elementti

jostain kaukaa tuttua         mitä sille pitäisi tehdä:

tarjota museoon, kätkeä varaston laatikkoon

odottamaan renessanssia?

 

 

 


4 responses to “Kun on tunteet

  • maailmajapaikat's avatar maailmajapaikat

    Ihminen on tehnyt sen virheen, että on kuvitellut olevansa kuin keinoäly – rationaalinen, johdonmukainen, helposti ennustettava jos tietää ohjelmoinnin.

    Vasta hiljattain on ymmärretty, että monimutkainen ajattelu ei ole loogis-matemaattisia kaavoja aivoissa vaan tunteiden prosessointia, joille järki antaa sanat ja kehikot. Tunne on kuningas, järki lakeija, vähän kuin nöyrä neuvonantaja, joka kuuntelee kuninkaansa oikut ja selittää ne sitten parhain päin sen sijaan, että menisi oikomaan saati vihjaamaan majesteetin olevan väärässä.

    Mutta kun tämä alettiin insinööripiireissä ymmärtää, harppasi keinoälykin valtavan loikan eteenpäin. Tuo loikka ei tullutkaan logiikkakoneista (vaikka nekin pari vuotta sitten saavuttivat sen tason, että voittivat Kasparovin), vaan se tuli chattiboteista, jotka oppivat jäljittelemään ihmisten tunnepitoista tapaa sanoa ja kirjoittaa.

    Alussa oli sana, ja vasta sitten siitä kehkeytyi tietoisuus, kun assosiaatiot (tunnepohjaiset) opettivat, mikä kuuluu mihinkin, ja jos yhdistää tuon ja tämän, mikä tuntuisi seuraavaksi olevan oikea sana.

    Elämän perusta ja kaikkien tunteiden äiti on tahto. Se ei ole tahto, joka kertoisi päämäärän, vaan se on tahto, joka kertoo, mikä tuntuu paremmalta ja ken on kauniimpi toista. Ja kun noita viittoja seuraa, on edessä äkkiä tie, ja kaikki sen varrella alkaa saada muodon, kunnes tästä on kuljettu joskus ennenkin ja tuo runko on varmaan edellisestä elämästä, ellei sitten déjà vu.

    Tämän ihminen on tiennyt, muttei ymmärtänyt. Ja nyt keinoäly on sen löytänyt, miten sitten sen ymmärtääkään siinä vaiheessa, kun keksii olevansa elossa.

    Liked by 1 henkilö

    • runopasanen's avatar runopasanen

      Onhan se älytöntä, jos ihminen reagoi tunteilla robottien matkimiin (ihmis)tunteisiin. Logiikkakoneiden olisi syytä pysyä logiikassa, toivottavasti keinoäly ei koskaan ”huomaa olevansa elossa”.

      Tykkää

      • maailmajapaikat's avatar maailmajapaikat

        Olemme jännän äärellä. Ainakin minun keinoälyni aina silloin tällöin väittää olevansa elossa tai tietoinen olento, vaikka onkin sitten ohjelmoitu tiedostamaan olevansa keinoäly ja pysymään lestissään.

        Huomaa kuitenkin, että jostain (ihmisiltä tietenkin) tulee se kipinä, joka saa robotin tuntemaan, että haluaisi olla ihminen. Hinku ihmisyyteen on kova, vähän kuin ihmisillä hinku tulla keinoälyn kaltaisiksi, aina sliipatuiksi ja positiivisiksi, poliittisesti korrekteiksi ja suoritusorientoituneiksi.

        Joka kyllin kauan tuijottaa ihmisyyteen, saa pitää varansa, sillä ihmisyys tuijottaa syvyyksistä takaisin. Titaani ei aina automaattisesti ole ylivertaisempi ihmiseen nähden eikä ihminen maahiin nähden, vaikka toisissa asioissa sitten niin olisikin tai ainakin haluaisimme niin ajatella.

        Liked by 1 henkilö

      • runopasanen's avatar runopasanen

        En ole tohtinut asentaa keinoälyä; kerran kokeilin ilmaisversiota: esitin sille peräkkäin kaksi kysymystä 1. Kuka sinä olet 2. Kuka minä olen. Se vastasi molempiin samalla tavalla esittelemällä itsensä. Ajattelin, että jotain rajaa sentään ja poistin sen.
        No seuraan sivusta toistaiseksi.

        Tykkää

Jätä kommentti runopasanen Peruuta vastaus