Jos nukahtaisi sadaksi vuodeksi ja heräisi
katsomaan jatkuuko tämä sama vääntö, jossa
turvonnutta peukaloa pidetään vuotavan padon tukkeena
koko yön ilman tietoa tuleeko aamulla apua:
olisiko ilma täynnä samaa savua, jossa
kolmekymmenvuotisen sodan hakkapeliitta
ratsastaa keskellä droonien sotaa
vai kirkastunut kyyhkysten lentää
ja Wienissä tanssittaisiin (ja mihin suuntaan?)
ja olisiko Januksen temppeli suljettu
ovessa selitys: pax Romana
24 huhtikuun, 2024 at 08:36
Tuskinpa se sata vuotta tiettyihin vääntöihin mitään vaikuttaisi. Kehitys kehittyy, mutta evoluution mittapuulla alaston apina on yhä vain se sama olento eikä siinä satatuhatta vuottakaan paljon paina. Aina siihen saakka, kun on korvannut itsensä kokonaan drooneilla.
Kaikkiruokainen sosiaalinen savanniapina, jolla on monimutkaisia ja -muotoisia, territoriaalisesti käyttäytyviä laumayhteisöjä sekä vaihteleva ja melko joustava, mutta yleensä kuitenkin hierarkkinen tapa järjestää yhteisönsä. Paviaanista ihminen poikkeaa kulkemalla kahdella jalalla ja käyttämällä simpanssien tapaan työkaluja.
TykkääLiked by 1 henkilö
26 kesäkuun, 2024 at 08:04
Puhuttelevan runon olet kirjoittanut – enpä usko, että kovin moni asia parempaan suuntaan tulevassa sadassa vuodessa menee, joskus mietityttää, että unohtuuko ja kuihtuuko ihmisyys kaiken tämän teknologian ja tekoälyn keskellä. Ja mitenkähän käy sitten, kun maahan osuus joku paljon suurempi aurinkomyrsky tms. katastrofi, jonka vuoksi joudummekin yhtä äkkiä tyhjän päälle kaiken tämän teknologiamme kanssa, osaisimmeko enää edes tehdä tulta.
TykkääLiked by 1 henkilö
26 kesäkuun, 2024 at 12:58
Tuskin otettu huomioon huoltovarmuudessa, sillä se merkitsisi, että pitäisi osata elää/ tulla toimeen myös ”vanhanaikaisesti.
TykkääTykkää