Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin:
ettei askelteni reittiä voi sanoa ehkä suurenmoiseksi
mutta olen ainoa, joka on sen kulkenut
että toisen olettaminen johtaa ongelmiin, mielenkiintoisiin
ja raastaviin kuten hetkeen tarttuminen helvettiin ja taivaseen
että täydellinen varmuus on hiekkakivestä
muodostunut kallio, äkkiä hiekkaläjäksi murentuva
että vastakohdat ovat pareja, joiden lapsesta
ei tule synteesiä, heidät jättäessään
että kuva kertoo valheen tuhat kertaa paremmin
kuin sana, nykyisin tuhat kertaa paremmin kuin ennen
että veteen ei jää reikää, vaikka hyppäisin korkealta
ja hauta täyttyy haudasta kaivetulla hiekalla
että tuntemattomasta syystä jään tuntemattomaksi useimmille
tapaamistani ja siltä osin olen itsellenikin tuntematon
Viite: viikon 17 krapuhaaste on jatkaa lausetta liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin. Haaste on tasan sadan sanan mittainen ja sitä pitää susupetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/04/21/surun-lyhyt-oppimr/#comments
sanapasanen 
21 huhtikuun, 2024 at 13:53
Vanhaksi tultuaan saa viisautta tai liekö kokemusta, mutta juuri sellaisia oivalluksia kuin runossasi on. Ainoita todellakin olemme, jotka polkuamme kuljetaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
21 huhtikuun, 2024 at 14:33
Niin se on, kahta samanlaista elämäntarinaa ei löydy.
TykkääLiked by 1 henkilö
22 huhtikuun, 2024 at 10:27
”… olen ainoa joka sen on kulkenut.” Hyvin sanottu! Mielestäni hienosti kuvasit täydellistä varmuutta: ”hiekkakivestä muodostunut kallio, äkkiä hiekkaläjäksi murentuva”. Pidin myös vesi- ja hautasäkeistä.
Tähän sopii lainaus John Daido Loorilta: ”Vähitellen annoin elämän johdattaa sinne, minne se halusi. Matkaa tehdessäni polku vaikutti uskomattoman kiemuraiselta, mutta nyt näen, että se oli minulle suorin mahdollinen reitti.”
TykkääLiked by 1 henkilö
22 huhtikuun, 2024 at 10:53
Tuota reitin suoruutta jouduin pohtimaan työnikin puolesta, kun hallinnon paine oli ”poistaa oppilaiden välivuodet ja lyhentää opiskeluaikoja”. Ja mitä tehokkaampaa elämää siltä osin vaadittiin, sen enempi oppilaat tuntuivat tarvitsevan aikaa pohtia mihin oikein haluavat sitoutua.
TykkääTykkää
22 huhtikuun, 2024 at 13:50
Taas niin mielenkiintoista pohdiskelua! Jokainen rivi, jokainen säe ❤ Ja lasten ja nuorten olisi saatava rauhassa kehittyä, saada ihmetellä, kuten joku kasvatuksen asiantuntija kerran kirjoitti. Mutta nykyhteiskunnassa kiireellä vaan valmiiksi johonkin helvetin putkeen!
TykkääLiked by 1 henkilö
22 huhtikuun, 2024 at 14:54
Asiat ottavat aikansa, varsinkin oppiminen. Liian nopeasti opittu voi olla hiekkakivilinna. Puhumattakaan oletetusta.
Hiljattain lukemassani Heikki Kännön kirjassa ”Sömnö” Werner-hahmo, joka kieltäytyy vanhenemasta, julistaa lapsuuden olevan hamuavaa aikaa ja aikuisuuden tyytyvää, minkä vuoksi taiteilijan oli pakko jotenkin väkisin pitää itsensä ikilapsena ja hamuta aina vain lisää. Mutta tuollekin Faustille Mefistofeles teki lopulta tepposet. Dorian Graykin mainittiin kirjassa liian monta kertaa ollakseen sattuma.
Vanhuutta, sikäli kun tarinan tosi ikinuori, isoisä Samuel, sitä edusti, ei kuitenkaan kuvattu hiipuvana. Päinvastoin. Samuel pääsi siihen, mitä runossasi kuvaat oppimiseksi, ja mihin poikansa ja pojanpoikansa eivät päässeet, ja Samuel pääsi ehkä pidemmällekin, mutta sitä elävät eivät ole enää tietämässä. Sinulle kuvittelisin jotenkin Samuelin roolin. Hän ei tarvinnut Gurdjieffiä.
”Sömnö” meni parhaiden koskaan lukemieni kirjojen prosenttiluokkaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
22 huhtikuun, 2024 at 16:35
Kirja näyttää löytyvän kirjastostakin. Täytyypä tutustua, kunhan nykyiset luettavat ja varaukset antavat myöten.
TykkääTykkää
23 huhtikuun, 2024 at 13:04
Monenlaisia ajatuksia herättävä kirjoitus!!
TykkääLiked by 1 henkilö
23 huhtikuun, 2024 at 19:09
Olettaminen voi helposti johtaa heti tutulta polulta harhaan ja sitä kautta ongelmiin.
TykkääLiked by 1 henkilö
23 huhtikuun, 2024 at 19:17
Totta!
TykkääTykkää
24 huhtikuun, 2024 at 09:24
Viisaita oivalluksia, hetken on ehkä tallannut jonkun toisen polkua!
TykkääLiked by 1 henkilö
26 huhtikuun, 2024 at 09:04
Oman tiensä kulkija. Näitä on taiteilijoissa mutta ’tavista’ ihmetellään kylähulluksi tai muuten ’vajaaksi’. Silti jokainen meistä kulkee omaa tietänsä. Sosiaalinen paine on valtava. Jos olet ulkoisesti millä tavalla tahansa liian erilainen olet kummajainen. Voi meitä ihmisiä.
Nykyajan vertailu toisiin, itsen kuvaaminen julkisesti huulet töröllään on minulle edelleen outoa. Koin näitä reissulla useammankin kerran…
TykkääLiked by 1 henkilö
26 huhtikuun, 2024 at 10:57
Oma tie, jota kuljetaan toisten nähtäväksi tarkoittaen, tuskin on ainakaan sen enempi oma kuin taviksen, päinvastoin.
TykkääTykkää