Lopetan

ympäristöasioista huolehtimisen:

valtiovallan tilaamat raportit ovat niin kunnianhimoisia

eikä kolmasosa elonmerkkimittarista ole vielä punaisella

Lopetan

katastrofioimisen ilmastolla

tiedo(s?)tusilmasto on niin täynnä huolia

parkkipaikoista hallintoneuvostojen palkkioihin

Lopetan

luottamisen värioppiin:

että musta on mustaa ja valkoinen valkoista

että vihreä on luontoa ja luonto vihreätä

Että sininen on taivasta ja hanki valkoista

– Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti, on seuraavan haasteen aloitus

– Miten sellaisesta voi mitään kirjoittaa?

– Kirjoita samalla asenteella kuin nuorisoseuran iltamissa Pohjanmaalla

aluksi lausutaan: ”turpa kiinni, nyt tulee runua ja roosaa”

– Selvä:

                   Päätin juosta cooperin testin: tusinassa minuutteja

                   niin monta metriä kuin jalat ja keuhkot kestävät

                   urheilukellon painallus, vauhtiin lyhyellä ja kevyellä

                   askelluksella, sitten pitemmällä, ilmassa on urheilujuhlan

                   tuntua ja hyvin happea sateen jäljiltä hengittää

                   Kuusi kierrosta mennyt, vieläkö ehtisi yhden

                   ennen kuin piippaa, nyt alkaa jo kahdeksas

                   maitohapot polttavat pohkeita, keuhkoihin pistää

                   suussa veren makua, pakko katsoa kauanko vielä

                   on juostava, varmasti ikäkausiennätys tulossa:

                   Näyttö on musta, virtalähde prkl!

Viite: Viikolla 44 vuorossa on annettu ensimmäinen lause eli kravun pitää alkaa lauseella Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti. Haastekirjoitusta ylläpitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/10/27/eptoivo/#comments

Totisesti (raamatullisen ylätyylisesti, uhmallakin)

sokeudella lyötyä on ihmislaji

ja kuuroksi se on tullut niille

jotka sanovat ääneen sen mitä näkevät

He tukkivat korvansa vastamelukuulokkeilla

ja hamuavat kiviä (joista ei vielä ole tehty mursketta)

käsiinsä ja karahkoita, (joita ei vielä

ole jauhettu sellukattiloihin)

Yritys ylittää meri on enää poliiittinen

tapahtuma puolesta tai vastaan

rikollinen manööveri ja hukkuminen tilastollinen

kirjaustapahtuma turistirannan horisontissa

Ihmiskilpi lihaa ja verta, on helppo

läpäistä kilvet ja niiden takana lymyävät

vihan ja epätoivon silmittömät asemiehet

huimassa asukastiheydessäkin

Poliittinen valta katoaa kansalaisilta

ulottumattomiin solmimaan imarteludiilejä

Ison Rahan kanssa maanpiirin jakamisesta

jättäen jäljelle ryöstetyn maan sairaineen

                  Häipyä aivosiru päässä, syväjäädytettynä potilaana

                  raketilla havittelemaan utopiaa avaruudesta

Kuvittelinko joskus (jos, niin kauan sitten)

matkustavani keski- ja etelä -Euroopassa

istuvani jossakin tunnetussa kahvilassa

Cafe´ Miremontissa tai Caffe´ Florianissa

kirjoittavani sen hämyisässä nurkassa

kuolematonta surumielistä runoutta

                   En kuvitellut koskaan

                   että soutuveneellä Kiinaan

                   oli puhetta, ehkä läpällä että polkupyörällä

                   Espanjaan, mutta suunta meni päinvastoin:

                   Teno ja Jäämeren rannat, Pykeija

                   tunturien yö- ja päiväpuolet ja metsät

Nyt kun maailma natisee liitoksistaan ja

tuuli paukuttaa saranoillaan repsahtaneita ovia

tuhkapilvet ja noki lieskojen jälkeen

hämärtävät vähemmän tunnetutkin paikat

joissa viha on palanut karrelle, eikä puutetta ole

kuolemattomasta surumielisyydestä

Vuosia sitten, kun ihminen piti täällä valtaa, tapahtumia riitti:

joku ammuttiin kadulla kaksintaistelussa toista puukotettiin

korttipelin tuoksinassa, eikä kapakkapianistin soittorauhakaan ollut

taattua, seinälle kirjoitetusta vetoomuksesta huolimatta.

Hakku ja lapio olalla, sanko vyötäisillä reppuselkäisiä miehiä

kulki hullunkiilto silmissä pitkin purojen varsia kunnes asettuivat

kaivamaan. Rännistä löytyvät hiput suljettiin pieneen nahkapussiin,

jonka nyörejä löysättiin illalla saluunassa ja sen takahuoneessa.

Silloinkin kullan kaipuussa.

Rakennukset lienevät tuskin koskaan olleet kovin vaaterissa,

nyt kuin lähdössä mikä mihinkin suuntaan.

Turhan pohjoiseen harhautunut tikka koputtaa pehmentynyttä

hirttä turhaan: vähissä ovat toukat näillä leveysasteilla. Ja ihmiset.

Jos tapaat jonkun, sinun on syytä olla varuillaan.

Viikon 43 krapusanat ovat koputtaa, vuosi, valta. Kyse on kirjoitushaasteesta, joka on tasan sadan sanan mittainen (otsikko mukaan lukien). Haastetta ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/10/20/huijaus-2/#comments

Pakko oli hätistää ovesta enimmät

tunkeilijat jo ennen korona-aikaa, nyt

pitää puhelin mykkänä tuntemattomille numeroille

tuntemattomille jumalille:

robotit siellä vain soittelevat alanumeroita

ja soittoaikoja vähän vaihdellen: siinäpähän soitatte!

                   (vai maksetaanko jollekin muka palkkaa siitä

                   että monta kertaa päivässä monen viikon ajan

                   soittaa numeroon, joka ei koskaan vastaa?)

Pakko on hyväksyä muutos sietokyvyssä:

huononee tapahtumisen runsaudesta

iän mukana, toivottavasti vain siksi

että olisi valveilla niissä tärkeissä

hetkissä, jotka helposti vilahtavat ohi

Touhuissaan vilkkaana monitoimijana

ehdin mukaan liian moneen (liika on

hyvin yksilöllinen asia) minulla on

sokea piste silmäneulan kohdalla:

en ehdi nähdä sitä silmää

johon punaisen langan voisi pujottaa

Viikon 42 krapusanat ovat hätistää, ovi, pakko.

Krapu on otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta pitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/10/13/pelko/#comments

Ikkunasta ei näy auton autoa, ei bensalla eikä dieselillä kulkevaa, saati sähköllä. Ei niiden parkkipaikkaakaan. Puhumattakaan roboparkista. 

Sieltä näkyy tunturien lumisia kaaria järven ja metsänrajan yläpuolella. Niiden päällä valoisa raita taivasta, sitäkin ylempänä pilviä, joiden voi epäillä valkaisseen tunturit. 

Vasta muutama hetki sitten kuljin matkassa oleva omaisuus selässä niiden polkuja hurjassa myötätuulessa: rinkka oli kuin pallopurje selässä. Siitä syystä ennätin määränpäähän jo auringonlaskun aikaan. 

Taivaan  laessa on sinisiä aukkoja kuin pieniä lammikoita. Niistä ovat lähtöisin järven pinnan valoisat heijastukset. Niiden pinta-ala pienenee sitä mukaa kun pilviverho yhtenäistyy. Se enteilee paljaankin maan saavan kohta valkoisen laveerauksen.

Viikolla 41 on vuorossa jälleen kuvahaaste: https://susupetalsanat.wordpress.com
SusuPetal