Kuvittelinko joskus (jos, niin kauan sitten)
matkustavani keski- ja etelä -Euroopassa
istuvani jossakin tunnetussa kahvilassa
Cafe´ Miremontissa tai Caffe´ Florianissa
kirjoittavani sen hämyisässä nurkassa
kuolematonta surumielistä runoutta
En kuvitellut koskaan
että soutuveneellä Kiinaan
oli puhetta, ehkä läpällä että polkupyörällä
Espanjaan, mutta suunta meni päinvastoin:
Teno ja Jäämeren rannat, Pykeija
tunturien yö- ja päiväpuolet ja metsät
Nyt kun maailma natisee liitoksistaan ja
tuuli paukuttaa saranoillaan repsahtaneita ovia
tuhkapilvet ja noki lieskojen jälkeen
hämärtävät vähemmän tunnetutkin paikat
joissa viha on palanut karrelle, eikä puutetta ole
kuolemattomasta surumielisyydestä
sanapasanen 
21 lokakuun, 2024 at 12:10
Minäkin kuvittelin vielä muutama vuosi sitten matkustavani sinne ja tänne ja tuonnekin, mutta sitten tuli korona ja sen jälkeen sodat.
Parempi pysytellä tässä ja muistella entisinä aikoina tehtyjä matkoja.
TykkääLiked by 1 henkilö
21 lokakuun, 2024 at 20:20
Joo, tuskin sitä osaisi olla enää niin huoleton matkailija, että viihtyisikään tien päällä vierailla mailla.
TykkääLiked by 1 henkilö
23 lokakuun, 2024 at 14:25
Ennen kaikkea pahaa oli jonkin aikaa kulta-aika matkustavaisille. Moni ei sitä osannut arvostaa, kuten ihmiset ylipäätään eivät arvosta asioita ennen kuin menettävät ne.
Toisaalta pohjoisen suunnassa luulisi olevan paljon mahdollisuuksia kirjoittaa kuolemattomia surumielisiä runoja. Jos onnistuu järjestämään elämänsä halvalla. Etelän suunnassa elämä tulee yhä paljon halvemmaksi, kahvilaankin on joskus varaa.
Vaikka tulisi maailmansota, sekin tarvitsee todistajansa ja kirjoittajansa. Joista osan pitäisi jäädä henkiinkin, paeta tarvittaessa johonkin kauas julkaisemaan sen, minkä on nähnyt, kuullut ja kokenut.
TykkääLiked by 1 henkilö