Kuu oli lähes täysi, valaisi
kapeata polkua, jota tienviitta ei nimennyt
sellaista oli elämä, siinä oli
toivoa kuin pesivässä naalissa tundralla:
sukupuu jatkui, vaikka sukupuutto uhkasi
kettu uhkasi ja kultainen kupoli
joka oli hetken samalla tavalla vajaa
kuin kuu, lähes täysi
sen jälkeen suunta kääntyi
ja oli onni olla marginaalissa, valtatieltä sivussa
kuin osa siemenvarastoa jossakin
Huippuvuorten louhikossa lumen ja jään keskellä
jääkarhujen vartioimana kaikessa rauhassa
odottamatta tulevansa tarpeeseen:
tulee mikä tulee, jos on tullakseen
Mitä korkeammiksi patsaat kävivät
sen lähempänä ne olivat kaatumistaan
sen enempi kaatuminen teki tuhoa
Kaukana keskuksista marginaalissa
polkua valaisee kultainen kuu
kupolien kadottua kasvillisuuuteen
Viite: viikon kirjoitushaaste krapu alkusanat: kuu oli lähes täysi. Haaste on tasan sadan sanan mittainen otsikko mukaanlukien. Sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/03/01/kuoppa/#comments
sanapasanen 
1 maaliskuun, 2026 at 12:09
Patsaiden palvominen tuhoaa maailman. Viimeistään siinä vaiheessa, kun patsaat romahtavat.
Parempi olla marginaalissa, syrjässä kaikesta, kulkea omaa polkuaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
1 maaliskuun, 2026 at 12:59
Korkeat patsaat kaatuilevat, nähdään koko ajan miten maailman käy. Parempi pysyä maan pinnalla pienempänä.
TykkääLiked by 1 henkilö
1 maaliskuun, 2026 at 15:12
Tää oli hieno! On hyvä olla marginaalissa, out of season, ei ole tungosta, ei hälyä, tai kuten sanoit: ”tulee mikä tulee, jos on tullakseen”.
Tämä oli hyvin sanottu liittyen keskuksiin:
”Mitä korkeammiksi patsaat kävivät
sen lähempänä ne olivat kaatumistaan
sen enempi kaatuminen teki tuhoa.”
Piti kyllä googlata, mikä on kultainen kupoli. Ja olisihan se pitänyt arvata…
Hyvin kuvasit myös orastavaa toivoa: ”toivoa kuin pesivässä naalissa tundralla.” Toivottavasti naalin pesinnät Suomessa jatkuvat yhtä toivoa herättävästi jatkossakin. Vielä kun saataisiin tunturipöllönkin kanta nousuun.
TykkääTykkää