Kotimaani ompi Pohjantähden alla

sydän huokaileepi niin kuin enkeleillä

kuin villisorsan valitus on mun nuoruutein

kivinen ja kaita surusta raskas aamulla varhain

oi jos ilta joutuisi enkä minä laula kallioille

kaukana on mulla maja pien

kaiken sulle käsilläni kannan Pohjolan yössä

rantakoivun alla sinun lohtuas kaipaan

sinä kuulut päivään jokaiseen

hymyilet vaieten

Oi miksi minä tummana synnyin niin kuin

syksyinen yö aina sielussain

aavan meren tuolla puolen

on vain yksin hän vois liekin sammuttaa

ei saavu koskaan riemujen rikkaus

siks oon mä suruinen niin hiljainen

on kylätie niin kauan minä tramppaan

Uudelleen jos tulla voisin

ennen kuin kukkii se orjanruusu

mun hautani reunalla

muista minua silloin

Viite: Sata ja seitsemän sanaa Suomesta

(Lähde Kultainen laulukirja Karisto 2011)

Marraskuun matala aurinko killittää

suoraan silmiin kuin kysyäkseen miten aiot

selvitä pitkän hämärän läpi

matalamielten korkealentoisessa maailmassa

                         jossa rististä tuli miekka

sen vaakapuusta suoja miekkaa pitelevälle kädelle

ja pystypuusta miekanterä veren vuodatusta varten

Ei ymmärretty sen veren merkitystä

joka vuoti pystypuuta alas maan ja taivaan välissä

                         Joskus toivoin olevani se

joka kirjoittaa rakkaudella

kunnes realismi yllätti housut kintuissa

Yritän unohtaa ja elää silleen keveästi

sanoo nainen Moskovan kadulla

Linnunradalta jokaiselle riittäisi oma aurinkokunta

imperialismiin taipuvaisille useampikin

voisimme kuvittaa sen mieleiseksemme

vetää päähän kuin pensaan

             piiloon heimojumalalta, joka on palannut

             kun emme ymmärtäneet pystypuuta

             alas vuotaneen veren viestiä

Viite: viikon 49 krapu on tasan sadan sanan mittainen kirjoitushaaste, jota ylläpitää susupetal. Tällä kertaa aihe on muuten vapaa.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/12/01/sata-sanaa/#comments

Ajattelen ihmistä: kuinka istumme

juttelemassa ruokailun lomassa Äkkiä

tajuan että hänhän on jo kuollut

                           (moni muukin saanut osumia ja

                            uponnut, parhaillaan tapahtuvista

                            vajoamisista puhumattakaan)

Kysyin kai mitä hän nykyisin tekee

Hetken hän oli kuin ei olisi kuullut koko kysymystä

huudahti sitten: kuka kirjoittaisi historian

eletyistä olemisista!

Se oli kuin korkki olisi kiskaistu pullon suusta

kaikenlainen tekeminen sai kyytiä

toimenmiehet luonnon kimpussa

päällepäsmärit vääntämässä ihmisiä vinoon

laatimassa sotasuunnitemia hyvää olemista vastaan

                           ja kaikki tämä muka oikean tiedon nimissä

                           oikeata tietoa ei ole, on vain tietoa ja sekin katoaa

                           hän lopetti johonkin Paavalin kirjeeseen viitaten

Päätin tehdä mutkan hautausmaan kautta

Viite: viikon 48 krapu on sadan sanan kirjoitushaaste, nyt kuvan pohjalta:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/11/24/taulut/#comments

Tänään täynnä tuhat päivää

tuhat kertaa tuhat uhria

vieno hymy muurien suojassa:

jotain olemme saaneet aikaan sentään!

Totta, kuuluu kuiskaus pimeästä nurkasta

Mutta et näillä luvuilla vielä

pääse kabinettiini Tieteen johtavan valon

Lasten suuren ystävän, Isä aurinkoisen

oikealle puolelle, vaikka sinulla

on keinot varastossa, mitä arastelet

ajattele mainettasi ja anna mennä!

Jos uutiset alkavat että juuri tulleen tiedon mukaan

kun ei ole kuunnellut vähään aikaan

niin keho ja mieli että mitähän nyt

Azerbaidzenissa on hyvä järjestää ilmastokokous

ympäristöaktivistit siellä, ne vähät

on hyvissä ajoin pistetty kalterien taakse

kansainvälisissä kokouksissa on paljon monisanaisia

ja taitavia puhujia, joille on sillä tavalla suotu

vaikenemisen lahja       Vastaava ilmiö on

pitkä marssi kahden todellisuuden puolesta ja vastaan:

sodan ja rauhan niin ettet voi erottaa

mistä alkaa sota ja mistä rauha

mistä kehon ja mielen hyvinvointialue

tai talousarvion tasapaino

valtiontalouden kaikkivoipainen vaje

yksinvaltiaat hoitavat urheilun ilmaston

kauniin turhuuden energian

Rahan joka muilta puuttuu

Viite: viikon 47 krapuhaaste on aihe: uutinen. Haastetta pitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/11/17/uutinen/#comments

ja kirjoituksen tulee olla tasan sadan sanan mittainen otsikko mukaanlukien.

1.

Arpapohjainen realismi on sitä

että toiset nyt vaan saa

ja toiset ei

eikä saajia kannata kadehtia

sillä ei voi tietää mitä

ne saavat jotka saavat

ei lopulta sitäkään

miltä säästyvät ne

jotka eivät saa

2.

pullonpyörityselämä on sitä

että istutaan ringissä

ja pullo pyörii pyörii eikä koskaan

                 pysähdy omalle kohdallesi

                 vaikka kuinka silmä kovana

siitä on lähdettävä, että pettymyksesi

on hyvä tunne verrattuna

voittajan krapulaksi muuttuvaan huumaan

Tervemenoa kahdeksi jaettu JUU-es-EI!

tämä on vasta alkua, lopputuloksenakin jo liikaa

tervemenoa unelmat kansojen sulatusuuniin!

sen lämpötilaa ei kestä kalpeanaama, ei intiaani

Hyvästi himmenevä valo tunnelin päässä

sen katkaisijan hallinnasta taistellaan

vaikka maa jalkojen alla pettää

taistellaan vielä jalat maan alla

Pimeässä luolassa

jokaisella askeella on riski kompastua

jokainen pysähdys että ehtisi ajatella

on riski jäädä tähtäimeen

joutua maalitauluksi

veri taulumaaliksi

jolla on kirjoitettu temppelipedon nimi

Tervetuloa kaamos

tervetuloa narsistien ruhtinas

It’s CHAOS!

Ei hän ollut mikään koulukiusaaja, päähänpisto se oli:

lähestyi minua selän puolelta ja tempasi kuminauhakiinnitteiset

verryttelyhousuni nilkkoihin, kalsarit menivät mukana saman tien.

En vaatinut häntä nostamaan niitä takaisin enkä kävellyt

housut nilkoissa valittamaan opettajalle, vaan vedin ne tietysti

itse ylös mahdollisimman nopeasti. Tunsin tulleeni häpäistyksi

(pihalla oli myös tyttöjä) ja se vaati kostoa, oman kunniani vuoksi.

Otin tuulikaapista umpipuisen viestikapulan ja jäin vaanimaan Viljoa

ovisyvennykseen. Muut näkivät ja estivät aikeeni. Varmaan hyvä

niin; luultavasti olisin jäänyt yhteenotossa hopealle

jässikkämäisen pojan kanssa. Oikeastaan tiesin sen kyllä, mutta

siihenkin mitalisijaan ”pyhää vihaa” täynnä oleva mieleni olisi

ollut valmis.

Viite: viikon 45 krapusanat ovat selkä, etääntyvä, housut. Krapu on kirjoitushaaste,

joka on tasan sadan sanan pituinen. Sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/11/03/ikiaikaisia-perinteit/#comments

Lopetan

ympäristöasioista huolehtimisen:

valtiovallan tilaamat raportit ovat niin kunnianhimoisia

eikä kolmasosa elonmerkkimittarista ole vielä punaisella

Lopetan

katastrofioimisen ilmastolla

tiedo(s?)tusilmasto on niin täynnä huolia

parkkipaikoista hallintoneuvostojen palkkioihin

Lopetan

luottamisen värioppiin:

että musta on mustaa ja valkoinen valkoista

että vihreä on luontoa ja luonto vihreätä

Että sininen on taivasta ja hanki valkoista

– Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti, on seuraavan haasteen aloitus

– Miten sellaisesta voi mitään kirjoittaa?

– Kirjoita samalla asenteella kuin nuorisoseuran iltamissa Pohjanmaalla

aluksi lausutaan: ”turpa kiinni, nyt tulee runua ja roosaa”

– Selvä:

                   Päätin juosta cooperin testin: tusinassa minuutteja

                   niin monta metriä kuin jalat ja keuhkot kestävät

                   urheilukellon painallus, vauhtiin lyhyellä ja kevyellä

                   askelluksella, sitten pitemmällä, ilmassa on urheilujuhlan

                   tuntua ja hyvin happea sateen jäljiltä hengittää

                   Kuusi kierrosta mennyt, vieläkö ehtisi yhden

                   ennen kuin piippaa, nyt alkaa jo kahdeksas

                   maitohapot polttavat pohkeita, keuhkoihin pistää

                   suussa veren makua, pakko katsoa kauanko vielä

                   on juostava, varmasti ikäkausiennätys tulossa:

                   Näyttö on musta, virtalähde prkl!

Viite: Viikolla 44 vuorossa on annettu ensimmäinen lause eli kravun pitää alkaa lauseella Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti. Haastekirjoitusta ylläpitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/10/27/eptoivo/#comments

Totisesti (raamatullisen ylätyylisesti, uhmallakin)

sokeudella lyötyä on ihmislaji

ja kuuroksi se on tullut niille

jotka sanovat ääneen sen mitä näkevät

He tukkivat korvansa vastamelukuulokkeilla

ja hamuavat kiviä (joista ei vielä ole tehty mursketta)

käsiinsä ja karahkoita, (joita ei vielä

ole jauhettu sellukattiloihin)

Yritys ylittää meri on enää poliiittinen

tapahtuma puolesta tai vastaan

rikollinen manööveri ja hukkuminen tilastollinen

kirjaustapahtuma turistirannan horisontissa

Ihmiskilpi lihaa ja verta, on helppo

läpäistä kilvet ja niiden takana lymyävät

vihan ja epätoivon silmittömät asemiehet

huimassa asukastiheydessäkin

Poliittinen valta katoaa kansalaisilta

ulottumattomiin solmimaan imarteludiilejä

Ison Rahan kanssa maanpiirin jakamisesta

jättäen jäljelle ryöstetyn maan sairaineen

                  Häipyä aivosiru päässä, syväjäädytettynä potilaana

                  raketilla havittelemaan utopiaa avaruudesta

Kuvittelinko joskus (jos, niin kauan sitten)

matkustavani keski- ja etelä -Euroopassa

istuvani jossakin tunnetussa kahvilassa

Cafe´ Miremontissa tai Caffe´ Florianissa

kirjoittavani sen hämyisässä nurkassa

kuolematonta surumielistä runoutta

                   En kuvitellut koskaan

                   että soutuveneellä Kiinaan

                   oli puhetta, ehkä läpällä että polkupyörällä

                   Espanjaan, mutta suunta meni päinvastoin:

                   Teno ja Jäämeren rannat, Pykeija

                   tunturien yö- ja päiväpuolet ja metsät

Nyt kun maailma natisee liitoksistaan ja

tuuli paukuttaa saranoillaan repsahtaneita ovia

tuhkapilvet ja noki lieskojen jälkeen

hämärtävät vähemmän tunnetutkin paikat

joissa viha on palanut karrelle, eikä puutetta ole

kuolemattomasta surumielisyydestä

Vuosia sitten, kun ihminen piti täällä valtaa, tapahtumia riitti:

joku ammuttiin kadulla kaksintaistelussa toista puukotettiin

korttipelin tuoksinassa, eikä kapakkapianistin soittorauhakaan ollut

taattua, seinälle kirjoitetusta vetoomuksesta huolimatta.

Hakku ja lapio olalla, sanko vyötäisillä reppuselkäisiä miehiä

kulki hullunkiilto silmissä pitkin purojen varsia kunnes asettuivat

kaivamaan. Rännistä löytyvät hiput suljettiin pieneen nahkapussiin,

jonka nyörejä löysättiin illalla saluunassa ja sen takahuoneessa.

Silloinkin kullan kaipuussa.

Rakennukset lienevät tuskin koskaan olleet kovin vaaterissa,

nyt kuin lähdössä mikä mihinkin suuntaan.

Turhan pohjoiseen harhautunut tikka koputtaa pehmentynyttä

hirttä turhaan: vähissä ovat toukat näillä leveysasteilla. Ja ihmiset.

Jos tapaat jonkun, sinun on syytä olla varuillaan.

Viikon 43 krapusanat ovat koputtaa, vuosi, valta. Kyse on kirjoitushaasteesta, joka on tasan sadan sanan mittainen (otsikko mukaan lukien). Haastetta ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/10/20/huijaus-2/#comments

Pakko oli hätistää ovesta enimmät

tunkeilijat jo ennen korona-aikaa, nyt

pitää puhelin mykkänä tuntemattomille numeroille

tuntemattomille jumalille:

robotit siellä vain soittelevat alanumeroita

ja soittoaikoja vähän vaihdellen: siinäpähän soitatte!

                   (vai maksetaanko jollekin muka palkkaa siitä

                   että monta kertaa päivässä monen viikon ajan

                   soittaa numeroon, joka ei koskaan vastaa?)

Pakko on hyväksyä muutos sietokyvyssä:

huononee tapahtumisen runsaudesta

iän mukana, toivottavasti vain siksi

että olisi valveilla niissä tärkeissä

hetkissä, jotka helposti vilahtavat ohi

Touhuissaan vilkkaana monitoimijana

ehdin mukaan liian moneen (liika on

hyvin yksilöllinen asia) minulla on

sokea piste silmäneulan kohdalla:

en ehdi nähdä sitä silmää

johon punaisen langan voisi pujottaa

Viikon 42 krapusanat ovat hätistää, ovi, pakko.

Krapu on otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta pitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/10/13/pelko/#comments

Ikkunasta ei näy auton autoa, ei bensalla eikä dieselillä kulkevaa, saati sähköllä. Ei niiden parkkipaikkaakaan. Puhumattakaan roboparkista. 

Sieltä näkyy tunturien lumisia kaaria järven ja metsänrajan yläpuolella. Niiden päällä valoisa raita taivasta, sitäkin ylempänä pilviä, joiden voi epäillä valkaisseen tunturit. 

Vasta muutama hetki sitten kuljin matkassa oleva omaisuus selässä niiden polkuja hurjassa myötätuulessa: rinkka oli kuin pallopurje selässä. Siitä syystä ennätin määränpäähän jo auringonlaskun aikaan. 

Taivaan  laessa on sinisiä aukkoja kuin pieniä lammikoita. Niistä ovat lähtöisin järven pinnan valoisat heijastukset. Niiden pinta-ala pienenee sitä mukaa kun pilviverho yhtenäistyy. Se enteilee paljaankin maan saavan kohta valkoisen laveerauksen.

Viikolla 41 on vuorossa jälleen kuvahaaste: https://susupetalsanat.wordpress.com
SusuPetal

Turistimatkoja toiselta planeetalta

toisesta aurinkokunnasta kaukaiselta galaksilta:

tulevat Telluksen löytöeläintarhaan

hakemaan meitä lemmikeikseen ja me

näyttelemme kunnollisutta kiltteyttä ja kaikkinaista fiksuutta

jotta tulisimme valituiksi, nimenomaan näyttelemme, sillä jos

oikeasti olisimme, emme olisi tässä alennuksen tilassa

tuntemattomien voimien hallinnoimassa

alennusmyyntinäyttelyssa

Sellaisiksi ovat olosuhteet muuttuneet, olemme olosuhteet muuttaneet

että mikä tahansa muualla missä tahansa universumin kolkassa

mieluummin kuin täällä Eikä kukaan vaivaudu edes

kuvaamaan sitä, sillä uhkakuviin oli kyllästytty kauan sitten

ennen kuin ne lankesivat kuin ajastettu sarjapommi

Niin kauan katseemme oli rajoittunut omiin varpaisiimme

ja sotkeuduimme lillukan varsiin niin pahoin että

joudimme luovuttamaan valtamme pois, Tuntemattomalle

Viikon 40 krapusanat ovat turisti, planeetta, lemmikki.

Krapu on kirjoitushaaste, joka on tasan sadan sanan mittainen. Sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/29/viimeinen-kosmos/#comments

Utelias ihminen elää ja hengittää muiden elämää.

Se hengitys jättää sumuverhon peiliin, joten hän ei näe itseään,

eikä se häntä kovin kiinnostakaan: kaikki tapahtuu, tapahtuu jossakin

hänen ulkopuolellaan. Hän on kuin viestikeskus, johon havainnot

saapuvat ja jatkavat eri suuntiin. Omana itsenään hänellä

ei oikeastaan ole mitään sanottavaa.

Hänen vastakohtansa on simpukka, joka kuulee ääniä

kuorensa sisälle ja kuvittelee ulkoisen maailman sen perusteella.

Hänen tarvitsee harvoin kurkistaa ulos, jotta saisi itselleen tyydyttävän

selityksen siitä, mitä on meneillään. Eikä se häntä kovin kiinnostakaan:

kaikki mitä elämisen laatuun tarvitaan, on oikeastaan kuoren sisällä.

Virtaava vesi vaimentaa mukavasti mahdollisen ulkoisen hälyn.

Viite: Viikon 39 krapusanat ovat hengitys, utelias, sumuverho. Kyseessä on kirjoitushaaste,jonka on oltava tasan sadan sanan pituinen ja sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/22/itku/#comments

muisti on pitkää ruohikkoa, jota ajan puutarhuri

lyhentää, osa korsista ei suostu katkeamaan

muisti on vuoristo, jota jääkaudet kuluttavat

jäljellä vain kovaa kvartsiittia

muisti on käkkärämänty kallion kolossa

kun myrsky kaataa metsää ympärilltä

monta yksityiskohtaa, paikkaa, asiaa, esinettä

joista jäljellä vain muistikuvia, muistajansa mukana häviäviä

                         rakennus parhaimmillaan lasten koti

                         tyhjäksi jääneenä pusikon sisällä rapistuu

                         raunioksi, kuopaksi kaivurin jäljiltä ehkä ainoa

                         mitä jäljellä: kyydistä pudonnut laudan pätkä

                         tai rajan takana nurkkakivi metsän keskellä

                         paikasta, josta piti kiireellä lähteä

                         nekin muistot varastettiin, luotiin politiikalla uudet

                         joilla entiset torjuttiin väärinä

muisti katoaa, muistot on keksittävä

kun veräjä sulkeutuu muistajan mukana

Viikolla 38 kravussa on vuorossa aihe ja aiheena on MUISTI . Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste ja sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/15/muisti/#comments

1.

itse kullakin välillä heittää

monesta syystä syyläri ulos

vettä koneesta keittää

joku heittää vettä kivellä toinen kivellä vettä

kolmas vettä kivelle yksi kiveä kivellä:

loiskuu ja kolisee syylärissä kuumenee

2.

sillä voi pistää rahaksi että käyttää heikkoa

hyväksi pahaksi onneksi onnettomalle

monta pilkkaa osuu nilkkaan

hah hah hahana vallattomalla

jos käry käy kaltoinkohtelijalle

voi heittää koko jutun läskiksi

käyttää pontikkapannun mäskiksi

3.

onko makua vellissä jossa poljetaan

raakkuja puron koloihin

tapetaan virtaan yli satavuotiaat poikalapset

missä selkärangattomat nilviäiset ovatkaan

koneen sisällä ja alla hyvin hyvin korkealla

koneistossa jossa syödään rautaa

kettinkiä paskotaan jolla metsähippi

koneen kahlitsee

Viikon 37 krapusanat ovat heittää, maku, käyttää. Kyse on tasan sadan sanan kirjoitushaaste, ja sitä pitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/08/viikonlopun-ruokavihje/#comments

Löytyisikö kuvasta olennainen

laboratoriossa mikroskoopin alla:

elementtien simppeli mekaaninen kestävyys

             kemiallisia ja fysikaalisia yhdisteitä

molekyyleistä atomeista hiukkasista       vai

aerosolipullon painikkeella olevasta etusormesta

käsivarren kaarimaisista liikeradoista       nekö

             kavaltaisivat graffitin syvimmät syyt

tai ainakin syyt, joiden taakse kurkottelu

ei olisi enää tiedettä, jos motiivin lähdettä

                         ei voisi palauttaa tekijän

             aivosolujen ominaisuuksiin

jotka näkyisivät lukuina jossakin sensorissa

ja totuus tekijän mielentilasta mapissa X

                         rikosrekisterin jatkeena

vai olisiko kyseessä vimmainen tila, jota

luomiseksi mainitaan tai vähemmän vimmainen

suunnitellun ajatuksen toteutuma

protesti jäykälle elementille, sen turvallista rakennetta

suosivalle yhteiskunnalle, jonka turva on jäänyt näennäiseksi

vai pelkkää väritystä yksitoikkoiseen pintaan

                        kaikessa viattomuudessaan

Viikon 36 krapuhaaste on tällä kertaa kuva:

Kirjoitushaastetta pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/01/vandaalit/#comments

Haaste on tasan sadan sanan mittainen teksti otsikko mukaan lukien.