Aihearkisto: runot

Sanataiteilua

 

Nyt tehdään kirjaimista

leikkikehiä ja hiekkalaatikoita

ja ne kirjaimet muodostavat sanoja

kuten leikkikehä ja hiekkalaatikko

 

*

Nyt tehdään myös omenapuusanoja

joissa on kirjainomenoita

käärmeet luikertelevat siimeksessä

ja kehuvat että tulet viisaaksi jos syöt niitä

omenasta kurkistaa mato ja nyökyttelee: näin on!

 

*

 

Kun kirjaimet kipittivät toistensa luo

ja sanat ravasivat lauseiksi

ajatus arasteli olevansa kuokkavieras

 

Veti viltin korvilleen

uskoi että tulevat herättämään

kunhan ajat kovenevat

 


Aikatasku

 

On tarinoita hukkuneista

jotka jäivät ilmataskussa

eloon kylmässä vedessä

mutta oletko kuullut kuolleesta miehestä

joka ei kuollutkaan jäätyään

aikataskuun jossa vietti sata vuotta

 

Eräänä talvi- iltana

joulukynttilän hämyssä

hän kurkisti peilistä

näkyivätkö hänen kasvonsa

keskellä hartioitani vaiko

jostakin olan takaa

 


Tammikuuta

Saarten silhuetit

kaislat kauhtuneet

pihlaja oksin peitteisin

veneet unillaan

Talvesta talveen jotakin

yhä paikallaan


Annan uuden vuoden odottaa

 


Olen liian hidas ja hiljainen

tähän räiskyvään vuoden vaihtoon

(antakaa anteeksi kaikki

te joiden kello on oikeassa)

ajattelin pitää oman uuden vuoden

jonain sopivana päivänä

(kuitenkin ennen juhannusta)

kun kaikki merkit ovat kohdallaan

kun kuulen oikean äänen

 

 


Mennyt aika

 

 

Historian

pitkät liepeet repeilevät

maata laahatessaan kertyneistä

trendeistä tehtävänä

pitää yllä sykettä

sätkivää kuin kalan tuskanpotkut




Vanhan maan lajistoja

 

 

Lahoamisvaiheen alussa

maapallossa jäärälaji homo stultus

kaivaa käytäviä kuoren alla

kirjanpitäjät pistelevät

nilaa hamsteriposkiinsa

syövät sanansa leipänä

idänräätälit lupaavat

puupalttoita lämpimikseen

järsivät jälttä

omenapuun siemeniä taskussa

mihinkäpä niitä hiekkakuopassa

 


runotorstain haaste 189: mielenrauha

 

 

Jokainen tarvitsee

oman nurkan jonkin loukon

johon hetkeksi käpertyä

niin pienen ettei mukaan mahdu

mikään maailman murhe

vain polvet leukaan

ja silmät kiinni

ajatuksen esteetön polku

paikkaan joka on arvoitus

paikkaan jonne se ei koskaan

tämän jälkeen ehkä enää osaa



Talviyö

Aamuyön

utuisella täysikuulla

lumi ja ilma ovat yhtä sinertävää sintua

kuin maidon kaikki kerma olisi

kirnunnut itsensä keskelle

voisilmäksi maiseman

jouluhuttua