sanapasanen

Kun ilmiö (tai ihminen) on mielelleni kovin ristiriitainen

tai monitulkintainen ja tarvitsen selkeyttä, jopa yksioikoisuutta

oman mielenrauhani vuoksi

niiin alan mielessäni typistämään ominaisuuksia sen mukaan

kannatanko sitä/häntä vai en: jos kannatan, sivuutan ”huonot” piirteet

epäolennaisina, jos vastustan, korostan ”huonoja”

Näin saan mieleni järjestykseen ja voin vapautunein mielin osallistua

kaikkiin polarisoituneisiin sanasotiin kulttuurin ja politiikan taistelukentillä

joissa toteutuva totuus on ”katsojan silmässä” ja mahdollinen

varsinainen totuus luuraa jossakin käsityskykyni ulkopuolella.

Vaaleissa voittavan totuuden määrää ihmisten lukumäärä, joka

on saatu kannattajiksi. Kilpailijat jyrätään massalla ja taulussa

näkyvä tulos on totta ja totuus, yksi ja sama (?) seuraavat neljä vuotta.

Viite: viikon 5 krapusanat kilpailija, taulu, lukumäärä. Haasteena on tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien. Haastetta pitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/01/26/tositeeveeformaatti/#comments

Kankkuun sattuu: putosin kärryiltä, hullu mies

hullun hevosen ohjaksissa kohti pirunpeltoa

toinen hullu vahasiivin kohti aurinkoa

luulee lentävänsä vaikka putoaa

kolmas kaikkein pyhimmässä pahimmassa

lasten verta uhraa alttarilla

ja neljäs …ehkä on vain yksi, sama

näkö, paikka, aika muuttuu

kärry vyöryy Pirun Peltoon

kolisten kolkkoon kotiinsa siis

Putosin kärryiltä, kankkuun sattuu

ehkä hyvä juuri niin

Hattuhyllyllä pipon vieressä lippis mumisi

turhautuneena: kyllä minäkin näillä säillä

hyvin riittäisin. Jätkä vain on niin urautunut,

ettei osaa vaihtaa päähinettä sään mukaan

Tuijottaa kalenteria, vaikka lumesta ei tietoa.

Pipo siihen, että odota rauhassa vuoroasi,

tuuleekin niin, että se kun lippasi alle pyörähtää

niin lennät kuin leppäkeihäs. Olisiko hauska

lentää järven selkää pitkin? Silmien suojaksikaan

sinusta ei ole, kun aurinko niin matalalla killittää.

Jätkä katseli ikkunasta ulos: tuuli tosiaan ravisteli

oksia vinhasti. Aurinkokin jo yllättävän korkealla.

Ulkomittari näytti nollaa. Mutta ulos teki mieli.

Hetken hän empi hattuhyllyn luona: mitähän sitä…?

Veti sitten pipon päähän. Ja sen päälle lippiksen.

Viite: Viikon 4 krapusanat ovat pipo, vieressä, mumista. Krapu on tasan sadan sanan mittainen

kirjoitushaaste: https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/01/19/jlleennkeminen/#comments

Valhetta valhetta valhetta ovat

kaikki laulut maan, Putinlandian

mutta ne lauletaan, muuta ei voi?

Kotka meressä ui, ankkuri pohjaa kyntää

Kalat pesivät kuusissa, myrkkyä kutevat

maan päälle ja lasten kuolemaa

Lasisen lumen alla Karhu

nukkuu luolassaan

kukaan ei uskalla liikahtaa

sillä luolan seinällä paistaa

julman Gulagin aurinko

Stalinin valvova silmä

Valhetta valhetta valhetta vain

ovat Putinlandian laulut

mutta ne lauletaan, siellä

Pääskyset vielä pitkää talvea

viettävät järven pohjassa

Karhu nukkuu vuodesta toiseen

Kotka meressä ui, sen pohjaa

ankkuri kyntää, mitä tekee

lasisen hangen ratsastaja?

murhia murhia murhia vain

ettei koskaan kukaan muu

prinsessaa sais, joka ei ruusua huoli

Viite: viikon 3 kirjoitushaaste krapu sanat ovat kuusi, lumi, lapsi. Kirjoituksen tulee olla tasan sadan sanan mittainen. Haastetta pitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/01/12/uneton/#comments

(Runoni on jonkinlainen pastissi Aale Tynnin runosta lasinen vuori, erityisesti sanat ”valhetta valhetta valhetta on kaikki laulut…” toimivat virikkeenä. Tynnin runo on myös sävelletty: https://www.youtube.com/watch?v=_qQGQBwhfEQ)

Kakkalapiolla maanpiiriä jaettiin:

miljardi sinne toinen tänne

neliökilometrit vaihtoivat ryöstäjää

kuin eläimiä torikaupassa maata

teurastettiin juhla-ateriaksi

koristeeksi silmät maan sisältä

kädet vielä puun veressä

Maa vastaa poltetun maan taktiikalla:

                                           Los Angeles

se ei näyttele                  ja filmitähdet

pakenevat                          nyt oikeasti

Lukeman viimeinen numero kierähtää nelosesta vitoseksi:

koululaisena se oli joskus minulle huojentava huomio

nyt pelkkää uteliaisutta: mitä vielä?

             Valetaanko tinoja vai

              tinataanko valoja ja kuka kenenkin?

             Kierretäänkö kivi kuten kyntäjä ja

             kasvava mänty kielekkeen alla

             vai mennäänkö läpi harmaan kiven

             entä mustan tai punaisen?

             Aikansa kutakin, kutale:

             leikataanko pässiltä pää vai pallit?

Mennäänkö takki auki torille

suu auki suurista sanoista ja korvat tukossa?

Onko enemmän ymmärrystä kuin

väärinymmärrystä määreellä tahallinen?

             Muminaa     Ärtymys kasvaa?

             Ehkä hiukan liioittelen?

Kun katsoo avaruusteleskoopilla linnunrataa

tai paljain silmin vastasyntyneen vasan

ihmislapsen jumalanpojan silmiin

             voi syvällä nähdä saman

             omien silmiensä heijastuksesta kunnes

             ydin luhistuu ja valo sammuu aineen tiiviyteen

                         Tähtien tuntijat toivat kultaa

                         ei siitä tullut lusikkaa suuhun

                         piti tyytyä puuhun, nauloille helpompaan

iskeä kiinni elävää lihaa ajasta aikaan

lopullisuuden päättymättömällä jatkuvuudella

jatkuvuuden päättymättömällä lopullisuudella?

             Arvoituksen tavoin tähtikuvioiden sumuissa

             syntymässä avautuvissa silmissä

             heijastus olennosta, jonka olemus

sanoja tavoittamattomalla tavalla

aineen ja hengen tuolta puolen

tosiolevaisen inkarnaatio: Ecce Homo!

Kansa tarinoi historiansa

kestääkseen menneisyytensä

kuin yössä vailla pimeyttä, jossa kumarretaan

             sellaisia jumalia ettei tarvitse tunnustaa

             julmuutta, kuulla rääkättyjen olentojen

             huutoja kalterien takaa, maan alta, raunioiden seasta

Suunnittellaan tulevaisuus

että tarina on ehjä, tapahtuneet hiotaan

tikuttomiksi sormien sivellä

Sileän alla karheat kerrokset

nimeä vailla     Tunnistuksen sijaan

kasvatetaan tarinoihin kuorrutusta

             jälkipolville

             jäätynyt suru, kun ei tiedä

             mitä on menettänyt

Härkien heinillä ei pitkälle pötkitä

pitää olla puuroa ja varsinkin lientä

pitää olla sika! ja sinappihuntu

niin että tuoksahtaa talven säässä

yöhön maailman raskaaseen

Jos sammuu sun tuikkeesi tuo

jos laakson kukkaset hankeen

lumen alle on nukkunut myös

pieni veljesi enkelien maasta

Surun sävelet soi, vuolaina virtaa

Kiitävi aika vierivi vuodet

sekin niin synkkää ja ikävää

vaikka on joulu ja kattilat täynnä

itkua kuuluu ikkunan taa

ei siinnä onnelan kaukomaat

Jos mielilämminhellä

on hauskaa olla iloinen

aamusta iltaan tähtinä loistavat

silmät särkevät surun entisen

mi kasvoi elämän teillä

Kotimaani ompi Pohjantähden alla

sydän huokaileepi niin kuin enkeleillä

kuin villisorsan valitus on mun nuoruutein

kivinen ja kaita surusta raskas aamulla varhain

oi jos ilta joutuisi enkä minä laula kallioille

kaukana on mulla maja pien

kaiken sulle käsilläni kannan Pohjolan yössä

rantakoivun alla sinun lohtuas kaipaan

sinä kuulut päivään jokaiseen

hymyilet vaieten

Oi miksi minä tummana synnyin niin kuin

syksyinen yö aina sielussain

aavan meren tuolla puolen

on vain yksin hän vois liekin sammuttaa

ei saavu koskaan riemujen rikkaus

siks oon mä suruinen niin hiljainen

on kylätie niin kauan minä tramppaan

Uudelleen jos tulla voisin

ennen kuin kukkii se orjanruusu

mun hautani reunalla

muista minua silloin

Viite: Sata ja seitsemän sanaa Suomesta

(Lähde Kultainen laulukirja Karisto 2011)

Marraskuun matala aurinko killittää

suoraan silmiin kuin kysyäkseen miten aiot

selvitä pitkän hämärän läpi

matalamielten korkealentoisessa maailmassa

                         jossa rististä tuli miekka

sen vaakapuusta suoja miekkaa pitelevälle kädelle

ja pystypuusta miekanterä veren vuodatusta varten

Ei ymmärretty sen veren merkitystä

joka vuoti pystypuuta alas maan ja taivaan välissä

                         Joskus toivoin olevani se

joka kirjoittaa rakkaudella

kunnes realismi yllätti housut kintuissa

Yritän unohtaa ja elää silleen keveästi

sanoo nainen Moskovan kadulla

Linnunradalta jokaiselle riittäisi oma aurinkokunta

imperialismiin taipuvaisille useampikin

voisimme kuvittaa sen mieleiseksemme

vetää päähän kuin pensaan

             piiloon heimojumalalta, joka on palannut

             kun emme ymmärtäneet pystypuuta

             alas vuotaneen veren viestiä

Viite: viikon 49 krapu on tasan sadan sanan mittainen kirjoitushaaste, jota ylläpitää susupetal. Tällä kertaa aihe on muuten vapaa.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/12/01/sata-sanaa/#comments

Ajattelen ihmistä: kuinka istumme

juttelemassa ruokailun lomassa Äkkiä

tajuan että hänhän on jo kuollut

                           (moni muukin saanut osumia ja

                            uponnut, parhaillaan tapahtuvista

                            vajoamisista puhumattakaan)

Kysyin kai mitä hän nykyisin tekee

Hetken hän oli kuin ei olisi kuullut koko kysymystä

huudahti sitten: kuka kirjoittaisi historian

eletyistä olemisista!

Se oli kuin korkki olisi kiskaistu pullon suusta

kaikenlainen tekeminen sai kyytiä

toimenmiehet luonnon kimpussa

päällepäsmärit vääntämässä ihmisiä vinoon

laatimassa sotasuunnitemia hyvää olemista vastaan

                           ja kaikki tämä muka oikean tiedon nimissä

                           oikeata tietoa ei ole, on vain tietoa ja sekin katoaa

                           hän lopetti johonkin Paavalin kirjeeseen viitaten

Päätin tehdä mutkan hautausmaan kautta

Viite: viikon 48 krapu on sadan sanan kirjoitushaaste, nyt kuvan pohjalta:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/11/24/taulut/#comments

Tänään täynnä tuhat päivää

tuhat kertaa tuhat uhria

vieno hymy muurien suojassa:

jotain olemme saaneet aikaan sentään!

Totta, kuuluu kuiskaus pimeästä nurkasta

Mutta et näillä luvuilla vielä

pääse kabinettiini Tieteen johtavan valon

Lasten suuren ystävän, Isä aurinkoisen

oikealle puolelle, vaikka sinulla

on keinot varastossa, mitä arastelet

ajattele mainettasi ja anna mennä!

Jos uutiset alkavat että juuri tulleen tiedon mukaan

kun ei ole kuunnellut vähään aikaan

niin keho ja mieli että mitähän nyt

Azerbaidzenissa on hyvä järjestää ilmastokokous

ympäristöaktivistit siellä, ne vähät

on hyvissä ajoin pistetty kalterien taakse

kansainvälisissä kokouksissa on paljon monisanaisia

ja taitavia puhujia, joille on sillä tavalla suotu

vaikenemisen lahja       Vastaava ilmiö on

pitkä marssi kahden todellisuuden puolesta ja vastaan:

sodan ja rauhan niin ettet voi erottaa

mistä alkaa sota ja mistä rauha

mistä kehon ja mielen hyvinvointialue

tai talousarvion tasapaino

valtiontalouden kaikkivoipainen vaje

yksinvaltiaat hoitavat urheilun ilmaston

kauniin turhuuden energian

Rahan joka muilta puuttuu

Viite: viikon 47 krapuhaaste on aihe: uutinen. Haastetta pitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/11/17/uutinen/#comments

ja kirjoituksen tulee olla tasan sadan sanan mittainen otsikko mukaanlukien.

1.

Arpapohjainen realismi on sitä

että toiset nyt vaan saa

ja toiset ei

eikä saajia kannata kadehtia

sillä ei voi tietää mitä

ne saavat jotka saavat

ei lopulta sitäkään

miltä säästyvät ne

jotka eivät saa

2.

pullonpyörityselämä on sitä

että istutaan ringissä

ja pullo pyörii pyörii eikä koskaan

                 pysähdy omalle kohdallesi

                 vaikka kuinka silmä kovana

siitä on lähdettävä, että pettymyksesi

on hyvä tunne verrattuna

voittajan krapulaksi muuttuvaan huumaan

Tervemenoa kahdeksi jaettu JUU-es-EI!

tämä on vasta alkua, lopputuloksenakin jo liikaa

tervemenoa unelmat kansojen sulatusuuniin!

sen lämpötilaa ei kestä kalpeanaama, ei intiaani

Hyvästi himmenevä valo tunnelin päässä

sen katkaisijan hallinnasta taistellaan

vaikka maa jalkojen alla pettää

taistellaan vielä jalat maan alla

Pimeässä luolassa

jokaisella askeella on riski kompastua

jokainen pysähdys että ehtisi ajatella

on riski jäädä tähtäimeen

joutua maalitauluksi

veri taulumaaliksi

jolla on kirjoitettu temppelipedon nimi

Tervetuloa kaamos

tervetuloa narsistien ruhtinas

It’s CHAOS!

Ei hän ollut mikään koulukiusaaja, päähänpisto se oli:

lähestyi minua selän puolelta ja tempasi kuminauhakiinnitteiset

verryttelyhousuni nilkkoihin, kalsarit menivät mukana saman tien.

En vaatinut häntä nostamaan niitä takaisin enkä kävellyt

housut nilkoissa valittamaan opettajalle, vaan vedin ne tietysti

itse ylös mahdollisimman nopeasti. Tunsin tulleeni häpäistyksi

(pihalla oli myös tyttöjä) ja se vaati kostoa, oman kunniani vuoksi.

Otin tuulikaapista umpipuisen viestikapulan ja jäin vaanimaan Viljoa

ovisyvennykseen. Muut näkivät ja estivät aikeeni. Varmaan hyvä

niin; luultavasti olisin jäänyt yhteenotossa hopealle

jässikkämäisen pojan kanssa. Oikeastaan tiesin sen kyllä, mutta

siihenkin mitalisijaan ”pyhää vihaa” täynnä oleva mieleni olisi

ollut valmis.

Viite: viikon 45 krapusanat ovat selkä, etääntyvä, housut. Krapu on kirjoitushaaste,

joka on tasan sadan sanan pituinen. Sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/11/03/ikiaikaisia-perinteit/#comments

Lopetan

ympäristöasioista huolehtimisen:

valtiovallan tilaamat raportit ovat niin kunnianhimoisia

eikä kolmasosa elonmerkkimittarista ole vielä punaisella

Lopetan

katastrofioimisen ilmastolla

tiedo(s?)tusilmasto on niin täynnä huolia

parkkipaikoista hallintoneuvostojen palkkioihin

Lopetan

luottamisen värioppiin:

että musta on mustaa ja valkoinen valkoista

että vihreä on luontoa ja luonto vihreätä

Että sininen on taivasta ja hanki valkoista

– Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti, on seuraavan haasteen aloitus

– Miten sellaisesta voi mitään kirjoittaa?

– Kirjoita samalla asenteella kuin nuorisoseuran iltamissa Pohjanmaalla

aluksi lausutaan: ”turpa kiinni, nyt tulee runua ja roosaa”

– Selvä:

                   Päätin juosta cooperin testin: tusinassa minuutteja

                   niin monta metriä kuin jalat ja keuhkot kestävät

                   urheilukellon painallus, vauhtiin lyhyellä ja kevyellä

                   askelluksella, sitten pitemmällä, ilmassa on urheilujuhlan

                   tuntua ja hyvin happea sateen jäljiltä hengittää

                   Kuusi kierrosta mennyt, vieläkö ehtisi yhden

                   ennen kuin piippaa, nyt alkaa jo kahdeksas

                   maitohapot polttavat pohkeita, keuhkoihin pistää

                   suussa veren makua, pakko katsoa kauanko vielä

                   on juostava, varmasti ikäkausiennätys tulossa:

                   Näyttö on musta, virtalähde prkl!

Viite: Viikolla 44 vuorossa on annettu ensimmäinen lause eli kravun pitää alkaa lauseella Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti. Haastekirjoitusta ylläpitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/10/27/eptoivo/#comments

Totisesti (raamatullisen ylätyylisesti, uhmallakin)

sokeudella lyötyä on ihmislaji

ja kuuroksi se on tullut niille

jotka sanovat ääneen sen mitä näkevät

He tukkivat korvansa vastamelukuulokkeilla

ja hamuavat kiviä (joista ei vielä ole tehty mursketta)

käsiinsä ja karahkoita, (joita ei vielä

ole jauhettu sellukattiloihin)

Yritys ylittää meri on enää poliiittinen

tapahtuma puolesta tai vastaan

rikollinen manööveri ja hukkuminen tilastollinen

kirjaustapahtuma turistirannan horisontissa

Ihmiskilpi lihaa ja verta, on helppo

läpäistä kilvet ja niiden takana lymyävät

vihan ja epätoivon silmittömät asemiehet

huimassa asukastiheydessäkin

Poliittinen valta katoaa kansalaisilta

ulottumattomiin solmimaan imarteludiilejä

Ison Rahan kanssa maanpiirin jakamisesta

jättäen jäljelle ryöstetyn maan sairaineen

                  Häipyä aivosiru päässä, syväjäädytettynä potilaana

                  raketilla havittelemaan utopiaa avaruudesta